Tuokio ajallisuudessa

Tulostettava versio

Bernard Gabriel Belarski ja Rose

Bernard Gabriel Belarski, Sydney, Australia

Tarkastellessani jälkikäteen niitä monia vuosia, jolloin luin ja opiskelin rakastamaani Urantia-kirjaa, minusta tuntuu, että ilmoituksessa on aineksia, jotka mielen kehityksen tietyissä vaiheissa ovat muita relevanteimpia. Eri elämänvaiheissa jotkin opetukset ovat kiinnittäneet huomioni.

Muistan sielussani velloneen suunnattoman riemun, kun olin saanut päätökseen Urantia-kirjan ensimmäisen lukukertani kesällä 1977. Sulkiessani kirjan oivalsin, että monivuotisen totuudenetsinnän jälkeen olin saanut päätökseen jotakin, jonka arvioin olevan suurenmoisin koskaan julkaistu kirja. Miten oli mahdollista, että niin monet kysymykset saivat vastauksensa yhdessä ainoassa kirjassa? Hieman myöhemmin oivalsin, että tarvittaisiin elinikä tekemään todelliseksi sen, minkä oli juuri löytänyt.

Muistan, miten vaikuttunut olin Rodanin filosofiasta ja miten todella syvällisiä olivat Mestarin ymmärrystä ja viisautta olennoivat sanat. Kauanko siihen menisi, että näistä opetuksista tulisi osa minua? Käytin yli kymmenen vuotta virkaanasettajaissaarnan tulkitsemiseen, ja kaikkien ymmärrysyritysteni jälkeenkin pääsin mielekkääseen käsitykseen vasta lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Henkilökohtainen usko iankaikkiseen elämään on ollut sieluni pääainesosa koko kuolevaiselämäni ajan. Usko siihen, että tämä tutkimusmatka jatkuu koko universumiuran pituudelta, on johtanut sellaiseen ymmärrykseen, joka sallii sekä menestykset että epäonnistumiset.

Näiden opetusten muuntaminen henkilökohtaiseksi ymmärrykseksi vaati monia käsitysten tarkistuksia ja asenteen muutoksia. Mikä on tärkeintä, on se, että se merkitsee kykyä puhua näistä asioista omin sanoin. Niinpä haluan jakaa kanssanne kolme näkemystä niitä vuosikaudet opiskeltuani.

Ensimmäinen koskee ensimmäistä riemujuhlaa. Mieluummin kuin, että kerron itse siitä löytämäni näkemyksen, suosittelen, että luet luvun 27, joka johtaa sen ymmärtämiseen ja arvostamiseen ja sen seikan käsittämiseen, miten tärkeää on saada tämä kokemus kuolevaisen elämää eläessämme.

Toinen on luvussa 140, ”Kahdentoista apostolin virkaanasettaminen”. Se on minun kohdallani toiminut onnellisuuden rakennuspiirustuksina. Olen löytänyt näiden sanojen sisältä enemmän elämää ja enemmän arvoa kuin mistään muualta. Ja miten ällistyttävää onkaan tietää, että Paratiisin Luoja-Poikamme antoi ohjeita sinulle, minulle ja kaikille älyllisille olennoille. Pääsy edes osittaiseen ymmärrykseen tästä sanomasta kohentaa joka ikisen totuudenetsijän elämän laatua.

Minulle kolmas on kypsyneisyyden laajeneminen ja se, mikä vastaa sielun kasvua. Luemme mahdollisesti syvällisintä meille jaettua totuutta luvun 118 jaksossa 1, ”Ajallisuus ja ikuisuus”. Kesällä 1977 seuraava kohta ja tämä edustaa parasta ikuisuuden ja ikuisen käsitystämme sai minut vapisemaan voimasta, joka sisältyy tähän jaksoon. Tarkastellessani näitä kohtia koen vielä nytkin suurta nöyryyden ja kiitollisuuden tunnetta.