Hiljaista?

Evett Twyford, Illinois, Yhdysvallat

Päivämme ovat usein täpösen täynnä välttämättömiä toimia, perhe-elämää, työtä, rentoutumista. Multimedia tuntuu pommittavan meitä raikumisellaan (meitä häiriten) muka meitä ”informoidakseen”. On totta, että on paljon, josta pitää olla tietoinen ja hälyttynyt. Niin kiireistä, kiireistä väkeä – niin kiireinen, kiireinen planeetta.

Urantia huojuu nyt erään hämmästyttävimmän ja kiehtovimman, sosiaalista uudelleensuuntautumista, moraalista elpymistä ja hengellistä valaistumista merkitsevän käännekohtansa partaalla. [195:9.2]

Sitä mukaa, kun tämä hämmästyttävä aikakausi yhä suuremmalla voimalla avautuu eteemme, käy mielestäni ilmeiseksi, että täytyy määrätietoisesti etsiytyä sinne, mikä näyttää pakenevan: hiljaisuuteen, rauhaan.

Tämä hiljaisuus – tämä äänettömyys – on henkilökohtaiselle kasvulle olennaisen tärkeää. ”[H]iljaista ajatustyötä” [136:3.3]; ”mennä rukoilemaan ryhtyessään – – rauhalliseen ympäristöön” [144:3.14]; ”rauhoittukaa, tyyntykää” [151:5.5]; ”nauttia hiljaisuudesta ja levosta” [156:1.3]. Kaiken lisäksi työtehtävämme Urantia-kirjan opetuksista kiintymyksellä omaksumiemme totuuden, kauneuden ja hyvyyden opiskelijoina ja opettajina on määrä suorittaa hiljaisesti.

Meitä muistutetaan tästä toistuvasti, kuten seuraavista katkelmista selviää: ”Mestarin suunnitelma, jonka mukaan heidät lähetettiin tekemään työtä melua pitämättä ja henkilökohtaisin keskusteluin” [138:2.10]; ”hän toimittaisi Isänsä asiat mahdollisimman huomaamattomalla ja epädramaattisella tavalla” [138:6.5]; ”Jeesus oli kaavaillut, että he – – kävisivät huomaamatonta lähetyskampanjaa” [138:7.1]; ”rauhallisen toiminnan kuukaudet – – suuri koetus – – apostoleille” [138:9.2]; ”heidän ponnistuksensa olivat hiljaisempaa ja henkilökohtaisempaa laatua” [141:8.2]; ”tehdä jonkin verran huomaamatonta työtä” [144:0.3].

Katsellessamme elämän kulkua Urantialla pyrkikäämme etsiytymään myös hiljaisuuden rauhoittavaan ja suotuisaan vaikutuspiiriin! Jumalan siunausta!