Olusegun Falola,
Lagos, Nigeria
Olen syntynyt ja minut on kasvatettu Nigeriassa. Asun siellä edelleenkin. Perheemme kuului baptistiseurakuntaan. Lapsuudessani vanhempani huolehtivat siitä, että kävin raamattupiirissä. Sen ohjelmaan kuului Raamatun ääneenlukutestejä. Olin siinä erinomainen. Ollessani noin 10-vuotias, jokin sisimmässäni sanoi minulle, että Jumala oli paljon enemmän kuin se, mitä puuhasimme ja opimme kirkossa.
Niinpä ryhdyin rukoilemaan: ”Jumala, näytä minulle salaisuutesi ja paholaiseen liittyvät salaisuudet ja taivaan ja helvetin salaisuudet. Haluan tietää enemmän kuin sen, mitä kirkossa opetetaan. Jeesuksen nimeen. Aamen.” En pitkään aikaan tiennyt, mikä pani nuoren mieleni esittämään tuollaisen vilpittömän rukouksen, mutta sen tiesin, että perinteinen uskonto ei minua tyydyttänyt.
Tilanteeni oli tällainen pitkän aikaa, aina viimeiseen opiskeluvuoteeni saakka Akuren teknillisessä korkeakoulussa. Tuohon aikaan pääsy internetiin oli Nigeriassa vielä alkuvaiheissaan. Yliopisto-opiskelijat alkoivat saada sähköpostiosoitteensa ja oppivat ensimmäistä kertaa selailemaan nettisivuja. Aina kun joku kanssaopiskelijani rohkaisi minua liittymään seuraansa selailemaan nettiä, vastasin: ”Ei vielä.” Jokin sisimmässäni sanoi: ”Ole kärsivällinen, tulet ajallaan löytämään netistä ällistyttävää informaatiota.” Se oli omituinen ennakkoaavistus.
Viimeisenä yliopistovuotenani, 2004, koin pienen takaiskun päätöstyöni osalta, ja minun piti käyttää ylimääräistä aikaa sen uudelleenkirjoittamiseen, samalla kun kaikki opiskelutoverini riemuitsivat kohta tapahtuvasta valmistumisesta. Se oli minulle jokseenkin hämmentävää, sillä olin parhaimpia oppilaita. Koska minulla ei ollut tietokonetta, käytin jatkotutkimuksissani nettikahvilan konetta. Eräänä kohtalokkaana aamuna astuin kahvilaan hieman allapäin tilanteestani. Päätettyäni sillä erää koulutyöni ajattelin googlata kysymyksiäni Jumalasta ja Jeesuksesta. Niinpä näppäilin Google-hakuun ”Jeesuksen lapsuus” ja painoin enteriä. Näyttöruudulle putkahti lukuisia tuloksia, ja yksi niistä oli Urantia-kirja. Aluksi minua hieman emmitytti luullessani kirjan kenties olevan yksi Raamatun niin kutsutuista kadonneista kirjoista. Viitisentoista minuuttia sitä luettuani ajatukseni oli, että tämä kirja eroaa muista. Se on täynnä Jeesuksen lapsuuden yksityiskohtia, ja se esittää niitä jakso jakson perään.
Seuraavaksi googletin vastausta kysymykseen, joka oli vaivannut minua nuoruudesta lähtien: Mitä oli Luciferin putoaminen taivaasta? Näytölle ilmestyi jälleen monta vastausta. Yksi niistä oli taas tuosta samaisesta merkillisestä Urantia-kirjasta. Sen otsikko kuului ”Luciferin kapina”. En voinut uskoa silmiäni enkä onneani. Ryhdyin siis lukemaan ja luin niin nopeasti kuin suinkin kykenin.
Päätettyäni lukemiseni olin hieman peloissani. Sitten mieleeni tuli kerran lapsuudessa esittämäni rukous ja ajattelin: ”Tiedän mistä vastaukset löytyvät kysymyksiini Jumalasta, paholaisesta, taivaasta ja helvetistä. Urantia-kirjasta tietenkin! Vau! Googletin heti ”Aatami ja Eeva”, eivätkä luvut olleet minulle pettymys. Nyökyttelin päätäni voimaperäisesti silmäillessäni kyseisiä lukuja, ja ajattelin: ”Heureka!” Jes, tässä se on – puuttuvat lenkit. Tämä on se kirja! Painoin mieleeni sivuston www.urantia.org ja minut täytti innostus, ihmetys, ällistys ja hämmennys.
Kirkon opetus on Raamatun rajoittamaa. Se, mitä Urantia-kirja tuo esille, laajentaa tietämystä. Palatessani taloon, jossa minulla oli opiskelija-asunto, astuin huoneeseeni, lankesin polvilleni ja sanoin: ”Kiitos, Isä, kiitos, Jeesus! Kiitos siitä, että johdatitte minut Urantia-kirjan pariin, ja kiitos siitä, että vastaatte lapsuuteni kysymyksiin.”
Paistatellessani Urantia-kirjan löytämisen aikaansaamassa euforiassa soitin vanhemmilleni ja ystävilleni jakaakseni heidän kanssaan nämä hyvät uutiset.
Seuraavana päivänä ostin diskettipaketin ja vein sen mukanani nettikahvilaan, jossa latasin melkoisen määrän kirjan lukuja. Tuolloin Nigeriassa elettiin internetin alkuvaiheita. Sitten kun minulla myöhemmin oli tietokone, siirsin kirjan levykkeiltä sylimikrooni. Luin sitä jatkuvasti yli kolme kuukautta.
Olen nyt lukenut Urantia-kirjaa kymmenen vuoden ajan netissä, kunnes viime kuussa sain fyysisen Urantia-kirjan kappaleen Barnes & Nobelta Yhdysvalloista. Minusta tuntui kuin lapsesta, joka oli saanut ensimmäisen lelunsa. Kirja on työsalkussani, sillä vien sen toimistoon joka päivä.
Kokemukseni siitä, miten löysin Urantia-kirjan netistä on kiehtova. Voitko kuvitella sellaista, että lapsen rukoukseen vastataan villeimmät kuvitelmasi ylittävällä tavalla? Paljon myöhemmin luin kertomuksen siitä, miten Foorumille alkoi tulla kirjan lukuja. Rehellisesti puhuen minulle Urantia-kirjan sisältö riittää. Minua ei todellakaan kiinnosta kirjaa koskeva informaatio. Minua kiinnostaa kirjassa oleva informaatio. Minun haasteenani on se, miten levitän tätä ilmoitusta kansalleni, Afrikan kansalle, joka on kiinni perinteissä ja uskonnoltaan dogmaattista. Mutta opin kirjasta, että ilmoitus pitää tuoda evolutionaariseen maailmaamme tahdikkaasti, viisaasti ja kärsivällisesti.
Muuan työtovereistani (olen tosiaankin töissä – onnistuin saamaan päättötyöni valmiiksi ja valmistuin samaan aikaan opiskelijatovereideni kanssa), Jahve-kirkon jäsen, on ryhtynyt lukemaan Urantia-kirjaa siitä kovasti kiinnostuneena. Postaan säännöllisesti otteita Urantia-kirjasta Facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa.
Sallinette minun päättää tämä artikkelini esittämällä syvä kiitollisuuteni Urantia-säätiön johtokunnalle ja henkilöstölle, erityisesti rakkaalle ystävälleni Tamaralle, siitä että heiltä on liiennyt aikaa vastata sähköposteihini ja moniin, moniin kysymyksiini.
Tämän ilmoituksen myötä tiedän, mistä tulin ja minne olen menossa.