before the 50th Anniversary celebration.
Urantia-säätiön 50-vuotispäivä sai meidät arvioimaan mennyttä ja suunnittelemaan tulevaisuutta. Vuodesta 1950 saakka säätiö on huolehtinut siitä, että on säätiörahasto, jonka turvin ilmoitusta käännetään, julkaistaan ja suojellaan; se on painattanut kirjaa vuodesta 1955 lähtien; se on huolehtinut opintoryhmien ja lukijajärjestöjen kasvusta ja se on huolehtinut kirjan kääntämisestä. Kaikkien näiden saavutusten perustana on satojen lukijoiden aito motivaatio. Kontaktikomission jäsenistä, foorumilaisista, pitkästä rivistöstä johtokunnan jäseniä, lukijaryhmät rakentaneista ja niistä huolehtineista palvelualttiista yksilöistä ja lukemattomista vapaaehtoisista lähtien ja päätyen kääntäjiin, joiden ponnistukset inspiroivat meitä kaikkia, tämän hankkeen siunauksena ovat olleet vilpittömät miehet ja naiset, jotka ovat pyrkineet korkeimmille palvelun tasoille.
Urantia-säätiön muodostamisesta on vierähtänyt viisikymmentä vuotta, ja edistyminen on ollut melkoista. Niinpä lähetimme seuraavan kutsun kaikille säätiön osoitteistoon kuuluville lukijoille: "Tule viettämään hetki Urantia-säätiön mukana juhlien ja kiittäen." Varattiin maaliskuinen viikonloppu lukijoiden kokoontua Chicagon juhlalliseen Ambassador West -hotelliin. Lukijat tulivat, toivat julki arvostuksensa ja antoivat vakuutuksen tuestaan.
Koska säätiö perustettiin 1950-luvulla, tuntui luonnolliselta valita tuon vuosikymmenen sock hop -tanssi juhlien alkupotkuksi. Ennen tanssin alkua, tarkkaavainen yleisö sai seurata useita muita esityksiä. Johtokunnan jäsen Richard Keeler oli vuoroin vakava, vuoroin humoristinen esitellessään säätiön tähänastisia saavutuksia. Hänen viestinsä kaikui selvänä: Vaikka tekemistä on vielä yltä kyllin, tekeviä käsiä on joka puolella, ja Jumalan avulla tämä ilmoitus kerää liikevoimaa edetessään kohti uutta vuosituhatta. Seuraavana lavalle nousi säätiön toimeenpaneva johtaja Tonia Baney poninhäntineen, pliseeratussa hameessaan ja kumitossut jalassaan. Tonia tähdensi säätiön roolia kirjan suojelijana. Hän osoitti, että markkinoiden perusperiaatteidenkin mukaisesti tekijänoikeudet ja rekisteröidyt merkit on pidettävä voimassa ja niitä suojeltava.
Paul ja Mary Sniderin (Paul on entisen Urantia-veljeskunnan entinen presidentti) eloisa esitys käsitteli syitä, joiden vuoksi he tukevat Urantia-säätiötä, sen periaatteita ja toimintaohjelmaa tulevan kasvun hyväksi.
He olivat Matteus-projektia viikonlopun aikana esitelleiden useiden puhujain joukossa ensimmäiset. Matteus-projekti on strateginen suunnitelma ilmoituksen tulevaisuuden turvaamiseksi. Projektin toimintaryhmään kuuluu antaumuksellisia lukijoita, jotka ovat ottaneet omakseen säätiön pitkän aikavälin tavoitteet Urantia-kirjanjatkuvan painattamisen ja kääntämisen taloudelliseksi turvaamiseksi. Ryhmä on olemukseltaan monipuolinen, sillä siihen kuuluu Kansainvälisen Urantia-yhdistyksen ja Fellowshipin jäseniä sekä järjestäytymättömiä lukijoita. Heitä yhdistää palvelemisen halu, ja he antavat aikaansa ja tukeaan ilmoituksen jatkuvan kasvun varmistamiseksi.
Vuorossa oli sitten leikkisä sketsi, minkä jälkeen Dorothy Elder, Internetin Urantia-kirja -koulun koordinaattori, tarjosi viimeisintä tietoa kyseisen projektin edistymisestä. Toista lukuvuottaan koulu vaikka vasta elääkin, kurssit ovat täynnä, ja opiskelijat kertovat arvostavasti oppimiskokemuksistaan. Dorothy kertoi, että kurssit ovat tupaten täynnä ja joukossa on paljon nuoria lukijoita, joten opettajia tarvittaisiin lisää. (Asiasta kiinnostuneet, joilla on siihen aikaa ja tarvittavaa tietokonetaitoa, saavat Dorothylta lisätietoja osoitteesta [email protected] [2] ; tai Suomessa Martti Vanniselta, osoite [email protected] [3] )
Juhlayleisön huutokauppaan osallistuminen sai saliin eloa, kun väki teki tarjouksia lukijoiden lahjoittamia lomapaketteja huutaen. Huutokaupan tuotto koitui säätiön yleisrahaston hyväksi.
Lauantaiaamu alkoi liikuttavalla yhteistuokiolla, jonka ohjelmaan kuului palvontaa, rukoilua ja mietiskelyä ryyditettynä kirjasta luetuin katkelmin sekä pianistin ja viulistin yhteisin musiikkiesityksin. Steve Shinallin sen jälkeen esittämä viesti oli ajatuksia herättävä hänen kertoessaan siitä, miten opetukset olivat vaikuttaneet häneen. Tilaisuus päättyi kirjan opiskelijoiden laatimaan hartaaseen hymniin "Pray Tell Me How".
Lauantaiaamu jatkui sen jälkeen kääntäjien keskustelupaneelilla. Kukin kääntäjä esitti näkemyksiään omista motiiveistaan, kääntäjän kohtaamista haasteista ja Urantia-kirjan kaltaisen monumentaalisen teoksen kääntämisen vaikeuksista. Heidän innostuksensa ilmoitusta kohtaan ja heidän palava halunsa tuoda opetukset maanmiestensä saataville heidän kielellään ei voinut jäädä keneltäkään huomaamatta.
Iltapäivän istunto oli mieleen painuva, sillä yleisö sai seurata johtokunnan ja Foorumin entisten jäsenten paneelikeskustelua näiden muistellessa alkuaikojen tapahtumia ja vastatessa pohjattoman kiinnostuneen yleisön kysymyksiin. Näillä liikkeen pioneereilla oli tarjota arvokkaita historiallisia muistoja ja kiintoisia muistumia. Johtokunnan entinen jäsen Neal Waldrop esitti haastavan puheen opetusten soveltamisesta. Tonia Baney toimi keskustelun juontajana.
Lauantai-illasta muodostui suorastaan sosieteettitapahtuma ylellisine päivällisineen hyvän musiikin kera. Musiikkia esitti muuan pitkäaikainen lukija orkestereineen. Päivällisen jälkeen Carolyn Kendall, joka oli Foorumin jäsen, esitti kiehtovan puheen luotaillen elämän näkymiä valon ja elämän aikakaudella. Käännettyään teleskooppinsa dramaattisesta tulevaisuudesta menneisiin tapahtumiin hän kertoi meille historiasta ajalta, jolloin kirjaa ei ollut vielä julkaistu.
Quin Frazer, Urantia-säätiön lainopillinen neuvonantaja viimeisten 12 vuoden ajalta, toimi meklarina, kun rahapussin nyörejä höllättiin käännösten hyväksi. Useimmat läsnäolijat yllyttyivät tekemään lahjoituksia. Kaksi The Urantia Bookin ensimmäisen painoksen kappaletta huutokaupattiin nekin. Innostuneen tarjouskilvan ja anteliaan lahjoitustulvan lopuksi todettiin loppusumman ylittäneen villeimmätkin odotukset. Huutokauppaan osallistuneiden mieliala oli toivoa ja optimismia täynnä, sillä he näkivät rahaa kerättävän laadukkaiden käännösten tuottamiseen, mikä antaa totuudenetsijöille mahdollisuuden lukea kirjaa omalla kielellään. Loppuilta kului tanssien ja seurustellen.
in a panel discussion on outreach.
Sunnuntaina IUA Journalin päätoimittaja Carrie Prentice johdatteli paneelikeskustelua aina ajankohtaisesta aiheesta "opetusten levittäminen". Jeff Wattles, Ralph Zehr ja Seppo Kanerva esittivät henkilökohtaisia näkemyksiään levitysponnistuksissa käytettävistä menetelmistä, varottavista sudenkuopista ja odotettavissa olevista tuloksista. Carrie korosti sitä, miten tärkeää on olla aktiivinen millä tahansa tasolla, joka hyödyttää kanssaihmisiä. Tämän jälkeen Will Sherwood vei meidät visuaaliselle retkelle IUA:n uuteen verkkosivustoon.
Sitten olikin jo aika Tonia Baneyn tehdä yhteenveto viikonlopun juhlien arvosta, mihin kuului kääntäjien esille tuominen ja heidän tärkeän työnsä käsitteleminen; ilmoituksen veteraanien tapaaminen ja heihin tutustuminen; lukijoille mahdollisuuden antaminen ohjata anteliaisuutensa käännösten hyväksi ja ylipäätään yhteinen kokoontuminen merkkinä sen työn tunnustamisesta ja tukemisesta, jota Urantia-säätiö tekee julkaistessaan Urantia-kirjan koskematonta tekstiä ja levittäessään sen opetuksia.