Urantia-kirja Maailman uskontojen parlamentissa

Tulostettava versio

Richard Jernigan, johtokunnan liitännäisjäsen

Teksas, Yhdysvallat

Yli yhdeksäntuhatta rekisteröityä osanottajaa oli läsnä Maailman uskontojen parlamentissa, joka pidettiin Utahin Salt Lake Cityssä 15.–19.10.2015.

Tämä tapahtuma, joka järjestetään suunnilleen joka viides vuosi, on mitä moninaisimpia uskontotraditioita ja uskomusjärjestelmiä edustavien uskonnonharjoittajain kansainvälinen kokoontuminen.

Aika ajoin se oli henkeä salpaavaa. Täällä jos missään saatoin varmuudella olettaa, että jokainen mukana oleva kulki tietoisesti hengellistä tietä. Se on epätavallinen tuntemus, ikään kuin kulkua seuraavaan elämään, ja jokainen on suuressa sulatuskattilassa, jossa muhivat monituiset hengelliset ja uskonnolliset kokemukset, ja kaikki setvivät kaikkea ja luovat yhteyksiä.

Ensimmäinen parlamentti pidettiin Chicagossa 1893. Toinen parlamentti järjestettiin sata vuotta myöhemmin eli 1993 Chicagossa. Sen jälkeen parlamentti on pidetty joka viides tai kuudes vuosi eri maissa. Vuonna 1993 Chicagossa pidetystä parlamentista lähtien Urantia-kirjan lukijat ovat olleet mukana niistä kaikissa tekemässä tekstiä tunnetuksi.

Tämänkertaista parlamenttia varten kolme pääorganisaatiota – Kansainvälinen Urantia-yhdistys, The Urantia Book Fellowship ja Urantia-säätiö – sopivat yhteisestä näyttelyosastosta Urantia-kirjan tunnetuksi tekemiseksi.

Tämän yhteisen sävelen löytäminen oli näille kolmelle organisaatiolle ajoittain vaikeaa. Kukin ryhmä toimii hieman erilaisen filosofian, tarkoitusperän ja vastaanottavaisuuden pohjalta. Tämän rupeaman etulinjassa toimivat Christina Seaborn Fellowshipistä ja James Woodward UAI:stä. Joanne Strobel ja minä vuorottelimme säätiön edustajina. Osaston tunnuksesta ja sen tekstistä päättäminen, sopiminen esittelyaineistosta, päättäminen siitä, mitkä kirjan versiot pidetään esillä, ja lukemattomista muista seikoista keskustelu ja yhteisymmärrykseen pääseminen vaati kuukausia. Lopputuloksena tutustumisaineisto kaikkineen sisälsi kolmen organisaation verkko-osoitteen, ja keskipisteessä oli ehdottomasti itse kirja, eivät organisaatiot. Kaksi- ja puolimetrinen tunnuslakana esitti kirjan nimen isoin kirjaimin, yksinkertaisen kuvan lapsen kädestä, joka tavoitteli aikuisen kättä, ja viestin ”Rakkaus on maailmassa suurin keskinäissuhde” [143:6.4]

Samalla kun sanotut kolme organisaatiota esittivät yhteisen sävelen, kolme muuta osastoa toi esille kirjan opetuksia. Fellowshipin tukema ”Nuoriso ja nuoret aikuiset” piti esillä hengelliselle yhtenäisyydelle omistautunutta osastoa edistääkseen uskontojen välistä dialogia. Ben Bowler ja Pato Banton pitivät esillä 1God.com-osastoa, ja Tom Choquette ja Susan Cook isännöivät omaa ”Tulen rakastamaan” -osastoaan. Kukin osasto toi oman lisänsä rikkauteen, jolla Urantia-kirja oli läsnä parlamentissa, ja järjestäjät lähettivät lukuisia kiinnostuneita henkilöitä Urantia-kirja-osastolle ostamaan tekstin tai keräämään lisätietoa.

Osastomme oli nurkkauksessa, näkyvällä paikalla ja kulkureittien varrella. Käytännössä jokainen näyttelyalueella kävijä kulki sen ohi, ja osastolla oli kaiken aikaa kyselijöitä. Myimme tai lahjoitimme lähes 120 kirjaa ja lisäksi satoja postikortteja ja esitteitä. Meiltä ei puuttunut osastolla avustajia, sillä noin 120 Urantia-kirjan lukijaa ilmoittautui ja osallistui tapahtumaan.

Yhteisenä missionamme oli kuunnella osallistujien kertomuksia ja taustatarinoita sekä herättää kiinnostusta kirjaa kohtaan. Kysymyksessä ei ollut mikään käännytysyritys vaan tietoisuuden herättämisponnistus eli saada ihmiset tietoisiksi tämän tekstin olemassaolosta.

Näyttelyosastojen lisäksi kuutta työpajaa johti Urantia-kirjan lukija. Esittäjät jättivät hakemuksensa lähes vuoden etuajassa, parlamentin komitea hyväksyi tai hylkäsi hakemukset, ja valituksi tuli yli 600 työpajaa. Angie Thurstonin puheen otsikkona oli ”Uskonnollisesti sitoutumattomien vetäminen mukaan Harvardin teologisessa tiedekunnassa ja uskontojen välisten johtajien mobilisointi”. Tom Choquette ja Susan Cook alustivat aiheesta ”Haluan rakastaa: sisimmässä olevan voiman hyödyntäminen”. Meredith ja David Tenney alustivat kysymyksestä ”Jumalallisten mies/nainen-toimintasuhteiden tutkiminen”. Steve Shaeferin alustuksen otsikkona oli ”Uskontojen ja uskomusten välisen empatian rakentaminen”. Gard Jameson puolestaan johti paneelikeskustelun aiheesta ”Epäperinteinen Jeesus opettaa sodasta, väkivallasta ja epäoikeudenmukaisuudesta”. Jeffrey Wattles esitelmöi aiheesta ”Maailmanrauhan tavoittelu: miten filosofia toimii välittäjänä uskonnon ja politiikan välillä.”

Parlamentin teemana oli ”Ihmiskuntamme sydämen uusi haltuunotto”. Tapahtuman sävyn määritteli sen keskittyminen kriittisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutos ja huolenpito luomakunnasta; toimeentulon tasapuolisuus ja tuhlaileva kulutus; sota, väkivalta ja vihapuhe.

Parlamentin osanottajat olivat yleisesti henkilöitä, joilla on korkea toleranssi sellaista kanssakäymistä kohtaan, joka ilmentää intensiivistä poikkileikkausta eri lähestymistavoista ja uskomusjärjestelmistä – taatusti Urantia-kirjalle myötämielinen tapahtuma. Mutta lähemmin tarkasteltaessa parlamentti ei ollut kokonaisuudessaan maailman uskontoja edustava. Konservatiiviset uskontoperinteet olivat pääosin poissa. Kristinuskon valtavirta näkyi olevan aliedustettuna. Juutalaisen uskon reformoidut ja konservatiivit olivat mukana, mutta ortodoksijuutalaiset eivät. Poikkeuksena edellä sanottusta oli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (mormonit), sillä se oli vahvasti edustettuna. Kaupungit tarjoutuvat isännöimään parlamenttia paljolti samoin kuin kaupungit tarjoutuvat isännöimään olympialaisia. Koska tapahtuma oli Salt Lake Cityssä, mormonit näyttelivät huomattavaa osaa kaikkina viitenä päivänä.

Kaiken kaikkiaan diskurssissa oli havaittavissa selkeä suunta keskustasta vasemmalle, mikä tarkoitti sitä, että toisinaan esiintyi tietynlaista samanmielisille kuorolle saarnaamista ja väkevän debatin puutetta. Näin mittavassa tapahtumassa laaja-alaisemmat näkökulmat olisivat voineet syventää ryhmien välistä vuoropuhelua ja tuoda mukanaan parempaa relevanssia parlamentin tarkoitusperien kannalta.

Monet eturivin ajattelijat uskonnon ja sosiaalisten kysymysten maailmasta puhuivat tapahtuman täysistunnoissa. Heitä olivat mm. tri Karen Armstrong, Brian McLaren, tri Jane Goodall, Michael Beckwith, Marianne Williamson ja kymmenet muut. Dalai Laman kerrottiin saapuvan, mutta hän peruutti osallistumisensa terveyssyistä.

Minusta henkilökohtaisesti oli ilahduttavaa olla vuorovaikutuksessa moninaisia hengellisiä teitä kulkevien kanssa. Sikhit tarjosivat joka päivä gourmet-tasoisen kasvislounaan. He kutsuvat sitä ”langariksi”. Se on ilmainen palvelu, joka he tekevät päivittäin omissa maissaan kaikille ihmisille näiden sosiaalisesta asemasta riippumatta. Osoittaakseen, että kaikki ovat tällä aterialla hengellisesti tasa-arvoisia, vieraat riisuvat kenkänsä, peittävät päänsä ja istuvat yhteisöllisesti lattialla, samalla kun avustajat tarjoilevat (ja tarjoilevat ja tarjoilevat niin paljon kuin jaksaa syödä). Osallistuin perjantaiaamun naisten täysistuntoon, joka innosti minua menemään mukaan työpajoihin ja tapasin yhteiskunnallisen sikhiaktivistin Valarie Kaurin ja alkuperäisamerikkalaisen isoäidin Mary Lyonsin. Sain alkuperäisamerikkalaisilta savurasian; he pitivät yllä pyhää tulta konferenssikeskuksen ulkopuolella. Lisäksi tapasin virkaan asetetun katolisen naispapin (luit ihan oikein) ja juttelin hänen kanssaan.

Kokouksessa Yhdysvaltain Urantia-yhdistyksen jäsenten kanssa kuukausia sitten, jolloin keskustelimme parlamentista, UAI:n puheenjohtaja Chris Wood kommentoi: ”Ihmiset eivät osallistu Maailman uskontojen parlamenttiin uuden uskonnon löytääkseen.” Hänen lausumansa kaikuivat mielessäni koko ajan valmistelujen kuluessa samoin kuin osallistuessamme parlamenttiin. Ihmiset ovat mukana moninaisista syistä, mutta on otaksuttavissa, että kaikki osanottajat ovat jo valinneet kulkusuuntansa.

Läsnäolomme parlamentissa oli tilaisuus olla mukana vuoropuhelussa, tehdä olemassaoloamme tunnetuksi ja olla asiaa tukeva osallistuja uskonharjoittajain laajemmassa yhteisössä.

Tuntia ennen kuin lähdin lennolle kotiin, pieni ryhmä folkmuusikoita esiintyi yhdessä suurimmista lämpiöistä ympärillään viitisenkymmentä osallistujaa, jotka liikkuivat hitaassa piiritanssissa. Tämä konsertin jälkeinen tapahtuma vaikutti spontaanilta. Kaiken keskellä oli yksi mormonien vanhimmista puku yllään ja musta solmio kaulassaan, hän lauloi innostuneesti ja osallistui ryhmään. Hän erottautui joukosta, ja juuri tämänlaista käyttäytymistä olin toivonut näkeväni parlamentissa: Yksittäisiä uskonnonharjoittajia, joilla on harvoin tilaisuutta kanssakäymiseen ja jotka olisivat tyypillisimmillään sanaharkassa toistensa kanssa, mutta ovat nyt kanssakäymisissä ja valloittamassa takaisin ihmissydämensä – vaikka vain hetkeksi.

Urantia-kirjan lukijoita Maailman uskontojen parlamentissa (Kuva: Steve Rohrbach)

James Woodward, Richard Jernigan ja Guy Perron parlamentin näyttelyosastolla