Urantia-kirjan pitkäaikaisen lukijan kertomus

Tulostettava versio

Bill Martin, Niles, Michigan, Yhdysvallat

Se, että teini-ikäisenä vietin kehitysvuoteni opintoryhmässä, johon kuului lähes pelkästään foorumin jäseniä ja toisen polven lukijoita, oli hedelmällinen kasvualusta sikiöasteella olleen sieluni kehittämiselle. Vastaukset kysymyksiini olivat syvällisiä ja usein ymmärrykseni kaukaa ylittäviä. Mutta sinnikkyys edisti käsityskykyäni, ja nyt nelisenkymmentä vuotta myöhemmin olen yhä opiskelija vastaamassa samassa huoneessa kuin silloin muiden totuudennälkäisten sielujen vilpittömiin kysymyksiin. Tässä opintoryhmässä vuosien varrella rakentuneet suhteet tulevat olemaan aina osa minua. Ne ovat jotakin siitä, mitä Ajatuksenvalvojani ja Suojelijani tulevat hyödyntämään, kun he muodostavat minut uudelleen ensimmäisessä mansoniassa.

Ajan myötä olen oppinut, että käsitteellinen tieto ei korvaa elävän elämän hengellisiä hedelmiä. Meidän tulee oppia kastelemaan sydäme[mme] puutarhaa yhtä hyvin kuin etsimään tiedon kuivia hiekka‑aavikoita. [554:5 / 48:6.32] Meidän tulee virvoittaa sieluamme elämän vedellä ja antaa anteeksi velallisillemme, niin kuin meille on anteeksi annettu. Jokaisella sielulla, olkoon miten vähäinen tahansa, on oma tarinansa. Isämme rakastaa tasapuolisesti ja ehdoitta kaikkia lapsiaan, ja Jumalallinen Rakkaus paljastaa Jumalan olemuksen ja tekee meistä todellisempia ja täydempiä.

Henkilökohtainen ja elävä ilmoitus, kirjan sivujen yläpuolelta ja sitä pidemmältä, on tehnyt minulle todellisiksi opetukset siitä, että potentiaaliltaan kuolematon ja lähestulkoon rajoittamaton sielu on muotoutumassa mieleni päätöksenteon areenalla. Tämän päivän teot ovat huomispäivän kohtalo. [557:10 / 48:7.26] Valojen Isä on astunut sisälle mieleeni sitä nostaakseen, sitä muuntaakseen ja sen kirkastaakseen osasella universumin puhtainta mahdollista henkitodellisuutta, ja se iäistää ajallisen identiteettini, jotta voisin astua yhtä jalkaa ikuisuuden edistyvien tapahtumakulkujen kanssa.

Yhdestä seikasta on tullut kristallinkirkas: Epäitsekäs ja tiedostamaton uurastus kanssaihmistesi, etenkin hädässä ja ahdingossa olevien, hyväksi on planetaarisen suuruuden todellinen mittapuu. Sillätäytyy sekä tehdä jotakin että olla jotakin. [1260.1 / 115:0.1]

[Palvelu] – – on ajallisuuden päämäärä ja avaruuden määränpää. [316.4 / 28:6.19]