Valoa Tuova Putki

   

Tulostettava versioLähetä ystävälle

Michelle Klimesh, Kalifornia, USA

Toimituksen huomautus: Valoa tuova putki -projekti alkoi vuoden 2002 kesällä lähettää kirjoja Latinalaiseen Amerikkaan. Projekti on vuosien kuluessa laajentunut lähetettyään yli 2000 kirjaa 66 maahan. Jos haluaisit lukea lisää tästä hankkeesta tai tukea sitä, käväise osoitteessa http://urantiabook.org/admin_public/pipeline_what_is_it.htm

Palattuaan Etelä-Amerikan-matkaltaan vuonna 2002 Urantia Book Fellowshipin kansainvälisen komitean puheenjohtaja raportoi, että hän oli käynyt yhdessäkin opintoryhmässä, jossa seitsemänkymmentä lukijaa jakoi keskenään yksitoista El libro de Urantian kappaletta. Joissakin maissa kirjat olivat täysin saavuttamattomissa, toisissa taas yksi kirjan kopio saattoi maksaa 5 % keskimääräisestä vuosipalkasta.

Vuoden mittaan kävi ilmi, ettei hankkimismahdollisuuksien rajoissa olevien kirjojen tarve rajoittunut Latinalaiseen Amerikkaan. Noiden alkupäivien jälkeen Valoa tuova putki on lähettänyt 2 415 Urantia-kirjan kopiota kahdeksalla kielellä kuudenkymmenenkuuden maan lukijoille. Laajenemisestaan huolimatta Valoputken lähettämistä kirjoista 78 % on edelleen Urantia-säätiön espanjankielisiä käännöksiä.

Valoa tuova putki alkoi Jesusonian Foundationin ja Urantia Book Fellowshipin yhteishankkeena. Nyt se menestyy monien lujasti työtä tekevien ihmisten ansiosta. Heihin kuuluvat muiden muassa Paula Thompson Fellowshipin toimistosta ja Tamara Strumfeld säätiön toimistosta. Nämä antaumukselliset naiset ovat kantapään kautta oppineet maailmanlaajuisen postijärjestelmän ongelmat ja vaikeiden tulliviranomaisten metkut.

Olisi valtava määrä tarinoita jaettavaksi kanssanne Valoa tuovan putken kautta kirjan saaneista. Muuan ranskalaismieskin oli kuukausien ajan etsiskellyt turhaan Le Livre d’Urantian kopiota, kunnes hän sattui istuutumaan Agustín Arellanon viereen metroasemalla Pariisissa. Agustínilla puolestaan sattui olemaan selkärepussaan kaksikin ranskannoksen kappaletta. Muuan nigerialaismies pitää opintoryhmää suuren puun alla pakolaisleirillä Nigeriassa. Emmekä koskaan unohda ”pakana-Arnon” innostusta, jolla hän järkytti perheensä ja ystävänsä omaksuessaan uskonnon, siinä samassa kun hän luki lainaamaansa The Urantia Bookin kopiota.

Muutaman alkuvuoden jälkeen aloimme nähdä vuorovaikutusta. Valoputki lähetti kappaleen saksankielistä Das Urantia Buchia Costa Ricassa asuvalle naiselle. Kroatiaan lähetetyt kirjat levitti käsipelillä denveriläisen (USA) polkupyöräkorjaamon johtaja. Hänet oli Urantia-ilmoitukseen tutustuttanut muuan Yhdysvalloissa käymäsiltään ollut mies Liettuasta. Saimme viime vuonna pyynnön Malediiveilta. Miten ihmeessä joku tuon pikkuruisen maan asukas oli saanut tietää Valoa tuovasta putkesta?

On ollut ilo ja oppimistilaisuus työskennellä Valoputken vapaaehtoisten kanssa kaikki nämä monet vuodet. Tunnen syvää kiitollisuutta anteliaille lahjoittajille, jotka mahdollistavat tämän hankkeen.