Mitä Urantia-kirja minulle merkitsee - Michael Edwards

Tulostettava versioTulostettava versioSend by emailSend by email Michael Edwards

Michael Edwards
Oklahoma City, Oklahoma, Yhdysvallat

Tutustuin Urantia-kirjaan ensimmäisen kerran keväällä 1985. Tutustuttajana oli Clyde-niminen mies, josta tuli hetimmiten sponsorini ja hengellinen neuvonantajani seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi eli hänen kuolemaansa saakka v. 2005. Jos väittäisin lukeneeni tätä kirjaa siihen tutustumiseni jälkeen taukoamatta, se olisi liioittelua. Mutta kun jotkin sen peruskäsitteet ovat lakanneet tuntumasta vierailta, olen palannut Urantia-kirjan pariin kerran toisensa jälkeen. Opiskeluni on voimaperäistynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana, mikä johtuu etupäässä sisimmässäni tuntemastani tarpeesta päästä laajempaan ymmärrykseen ja elää antaumuksellisempaa elämää aitojen hengellisen periaatteiden mukaisesti.

Urantia-kirja ei ole kuin mikä tahansa kohtaamani kirja. Lukemaan ryhtyessäni minulla oli monia kysymyksiä, jotka liittyivät havaitsemiini epäjohdonmukaisuuksiin perinteisessä kristinuskossa, vaikka altistumiseni sille olikin ollut rajallista. Minun oli esimerkiksi mahdotonta uskoa, että jos Jumala todellakin oli olemassa, niin universumi ja Jumala toimisivat niin epäjohdonmukaisella tavalla kuin minulle kirkossa opetettiin.

Toinen suuri ongelmani oli opetus siitä, että Jumala ”pelastaisi” ja lähettäisi taivaaseen vain tietyt ihmiset, jotka noudattivat yhdenlaisia uskomuksia, ja että muut ihmiset, joilla ei ollut täsmälleen tällaisia uskomuksia, oli määrä lähettää elämään ikuisesti helvetissä. Minusta tuntui, että muutamat nuoruuteni uskonnonopettajat olivat valikoivia ja valitsivat vain ne raamatunkohdat, jotka sopivat heidän omiin tarkoitusperiinsä. Lisäksi näytti siltä, että nämä muka uskonnolliset ihmiset elivät itse asiassa elämää, joka oli minusta tekopyhempää kuin monen sellaisen elämä, jolla ei ollut mitään uskonnollista ennakkoasennetta.

Ongelmana oli myös heidän näkemyksissään esiintynyt loogisuuden puute universumin toiminnan osalta. Sellainen idea, että Jumala olisi alkuperäinen MINÄ OLEN – ja toimisi samalla jokaista yksittäistä lastaan rakastaen ja häntä hoivaten, tuntui mahdottomalta selittää. Mitään selitystä ei näihin kysymyksiin koskaan annettu. Minun vain odotettiin uskovan, koska ”Raamattu niin opetti”. Oma ratkaisuni oli hylätä uskonto kokonaan.

Löytäessäni Urantia-kirjan olin ollut vuoden ajan mukana AA:n kahdentoista askelen ohjelmassa. Tuona suurien henkilökohtaisten vaikeuksien aikana ja käydessäni läpi kahtatoista askelta olin alkanut löytää ”oman ymmärrykseni mukaisen Jumalan”. Tietyllä tapaa tämä elämänjakso oli monissa suhteissa kiintoisa, sillä olin kehittelemässä syvästi omakohtaista käsitystä Jumalasta ja kokemassa sitä konkreettista ihmettä, että pystyin elämään elämääni päivän kerrallaan päihdyttäviin kemikaaleihin turvautumatta. Tulin ensimmäistä kertaa elämässäni siihen johtopäätökseen, että Jumala todellakin oli olemassa, ja hän tuntui olevan aidosti kiinnostunut minusta. Tämä oivallus oli kuitenkin parhaimmillaankin epämääräinen.

Muuan tärkeä osa kahdentoista askelen ohjelman läpikäyntiä oli päivittäinen meditointi ja rukoilu. Koska olin tuohon aikaan täysin kykenemätön mietiskelyyn, edellä mainittu hengellinen opettajani ehdotti, että ryhtyisin lukemaan Urantia-kirjan kohtia päivittäin. Clyde sanoi muun muassa, että hän uskoi sen olevan ainoa tietämänsä kirja, joka sisälsi ne korkeimmat hengellistä arvoa omaavat käsitteet, jotka me ihmiset kykenimme ymmärtämään. Hän puhui niistä ”olennaisena tietona”.

Aluksi luin vain suositeltuja kirjan kohtia ja keskustelin niistä Clyden kanssa. Alkuvaiheessa totesin hyvin usein kirjan olevan äärimmäisen vaikea ymmärtää. Tunsin kuitenkin myös, että joka kerta, kun sitä luin, sain siitä jotakin. Sitäkin tärkeämpää minulle oli se sanoin kuvaamaton ”tuntemus” tai ”intuitio”, jonka usein koin jopa lukiessani lukua, joka oli aluksi enimmäkseen käsittämätön. Clyde kutsui sitä tietynlaiseksi ”jumalatietoisuudeksi”.

Ajan myötä ymmärrykseni kasvoi. Eikä aikaakaan, kun koitti päivä, jolloin ryhdyin lukemaan Jeesus-lukuja. Luettuani muutaman kuukauden Urantia-kirjasta Jeesuksen elämäntarinaa tiesin jotakin tosiasiallisesta Jeesuksen persoonasta – persoonasta, joka poikkesi perinteisen uskonnon Jeesuksesta perin juurin. Nyt ajattelen, että Raamattu ja Urantia-kirja kuvailevat saman Jeesuksen attribuutteja, mutta erona on Urantia-kirjan syvyys, konteksti ja sanoman sävy.

Yksi ällistyttävimmistä johtopäätöksistä Urantia-kirja-opinnoistani on se, että kirja on järkeenkäypä ja vastaa uskonnollisiin ja hengellisiin kysymyksiin, joita olin lapsesta saakka kysellyt. Se laajensi jumalakäsitystäni. Urantia-kirja niin ikään syntesoi loogisella tavalla filosofian, psykologian, astronomian ja historian.

Kirja on edelleenkin perin yksinkertainen ja samalla käsittämättömän kompleksinen. Mutta se on minua tyydyttävällä tavalla selvittänyt, miten Jumala voi olla alkuperäinen MINÄ OLEN ja olla persoonallisesti tavoitettavissa oleva rakkauden Jumala, samoin kuin suunnaton määrä näiden välissä olevia Jumalan ilmenemiä. Urantia-kirjan sivuilta löytyy ”jumalallisen järjestyksen” käsite ja vastaukset kysymyksiin, jotka aikanaan näyttivät mahdottomilta vastata. Urantia-kirja on antanut minulle täysin uudet ajattelun puitteet, joissa tarkastelen itseäni, kanssaihmisiäni ja universumien universumia.

Información de fondo

Tulostettava versioTulostettava versio

Urantia Foundation, 533 W. Diversey Parkway, Chicago, IL 60614, USA
Yhdysvallat Puhelin: +1-773-525-3319
© Urantia Foundation. Kaikki oikeudet pidätetään