Otteita Richard Keelerin Esitelmästä

Tulostettava versioTulostettava versioSend by emailSend by email
Richard Keeler

(Esitetty espanjaksi Expo Ser -tapahtumassa * )

Ystäväni Gard Jameson kertoili teille Urantia-kirjasta, joka väittää olevansa, ja jonka me uskomme olevan, planeettamme asukkaille annettu viimeisin totuuden ilmoitus. Gard kertoi, että Urantia-luvutovat useiden taivaallisten olentojen yhteisesitys.

Jotkut teistä saattavat ihmetellä, miten tuollainen teos ilmaantui. Minua on sen vuoksi pyydetty esittelemään lyhyesti, millaisissa olosuhteissa Urantia-kirja luotiin, ja lisäksi kertomaan Urantia-säätiöstä eli organisaatiosta, joka perustettiin vuonna 1950 valvomaan sen julkaisemista ja kääntämistä sekä sen opetusten levittämistä.

Urantia-lukujen tarina alkaa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Kaksi lääkäriä, mies ja vaimo, joilla oli praktiikka Chicagon alueella, saivat tavan takaa vastaanotolleen miehen, jolla oli nukkuessaan epätavallisia kokemuksia. Aluksi nämä lääkärit tutkivat tähän nukkuvaan henkilöön liittyviä ilmiöitä lääkinnälliseltä ja tieteelliseltä kannalta.

Kyseiset lääkärit olivat samaan aikaan mukana myös tuolloin yleisten valemeedioiden ja spiritistien paljastamisessa. Toinen näistä lääkäreistä on sanonut, että he olivat "melkoisen kokeneita psyykkisten ilmiöiden tutkijoita". He "päätyivät pian toteamaan, että kyseiseen persoonallisuuteen liittyvät ilmiöt ... eivät olleet millään tavalla verrattavissa muihin tunnetuntyyppisiin psyykkisiin ilmiöihin, kuten hypnoosiin, automaattikirjoitukseen, selvänäköön, transseihin, henkimediumismiin, telepatiaan tai kaksoispersoonallisuuteen". He osoittivat, "että Urantia-lukuihinjohtaneilla tapahtumilla ei ollut mitään yhteyttä niin kutsuttuun spiritismiin istuntoineen ja oletettuine yhteydenpitoineen kuolleiden ihmisten henkiin."

Tämä yksilö, jonka kautta Urantia-luvut välitettiin, alettiin tuntea "kontaktihenkilönä" tai "nukkuvana subjektina", mutta tohtorit, jotka yhdessä neljän muun henkilön kanssa tunnettiin kontaktikomissiona, eivät koskaan paljastaneet hänen henkilöllisyyttään. Urantia-kirja yksilöi nukkuvan subjektin mieshenkilöksi (1208:6-1209:0). Vaikka tohtorit kykenivätkin sulkemaan pois sen mahdollisuuden, että subjektin oma mieli olisi aineiston lähde, he eivät koskaan kyenneet ilmiöitä täysin selittämään. Heille selvisi, että subjekti oli jokaisen episodin alusta sen loppuun saakka tiedoton ja suhteellisen välinpitämätön. Subjektin kokemukset eivät vaikuttaneet haitallisesti hänen terveyteensä. Itse asiassa hän tunsi jokaisen "session" jälkeen olonsa paremmaksi.

Lääkärimies kuvailee näitä alustavia kontakteja ajaksi, jolloin heitä "johdatettiin moniin uusiin ja ... sellaisiin jossakin määrin outoihin käsitteisiin kuin universumien universumi tai kysymyksiin ihmisestä ja hänen elämästään maan päällä". Näihin "uusiin kosmologisiin ja filosofisiin ideoihin" kuuluivat "uusi käsitys kaukaisuuksiin ulottuvasta kosmoksesta ja miljoonista muista asutuista planeetoista sekä tutustuttaminen kymmeniin erilaisiin ja toisistaan poikkeaviin taivaallisten persoonallisuuksien piireihin." Esitettiin lukuisia teologisia käsitteitä, joihin kuuluivat sellaiset termit kuin "Ensimmäinen Lähde ja Keskus", "Havona", "superuniversumit", "Korkein Olento" ja "Ajatuksensuuntaajat". Pikakirjoittaja, joka oli kontaktikomission jäsen, teki näiden sessioiden kuluessa valtavan laajoja muistiinpanoja.

"Keskiväliolennot", jotka ovat ihmisten ja enkelten puolivälissä oleva olentoluokka (864-865), "olivat meille erittäin todellisia", tohtori kirjoitti. "Erilaisten 'kontaktiemme' aikana keskustelimme heidän kanssaan tavan takaa. Ymmärsimme jotakuinkin täysin, että toisasteiset keskiväliolennot valvoivat kontakteja." Hän jatkoi: "Tulimme siihen käsitykseen, että Jeesuksen lahjoittautumiselle Urantialla oli erityiset syynsä ... [ja] kuulimme ajoittain viittauksia Jeesuksen elämään ja opetuksiin ... Vaikkemme kuulleetkaan termiä 'Lopullisuuden Saavuttajakunta', meille muodostui silti utuinen käsitys, että Paratiisi lienee eloonjäävien kuolevaisten määränpää." Lopuksi hän sanoi: "Ihmistä ylempänä olevat ystävämme käyttivät näin ollen yli kaksi vuosikymmentä laajentaakseen kosmisia näköalojamme, avartaakseen teologisia käsityksiämme ja laventaakseen ylipäätään filosofiaamme."

"Emme koskaan käsittäneet", hän jatkoi, "miten paljon uskonnollinen ajattelumme oli laajennut, ennen kuin luvut alkoivat tulla. Ilmoituksen edetessä aloimme yhä täydemmin ymmärtää, miten nämä alustavat, yli kaksikymmentä vuotta jatkuneet esivalmistelukontaktit olivat valmentaneet meitä uskonnollisten näkemystemme laaja-alaiseen muuttumiseen."

Tohtori puhui tuosta ajasta "oppipoikakoulutuksena sitä myöhempää palvelua varten, joka liittyi Urantia-lukujenesittämiseen". Hän päätteli, että "näkymättömät ystävämme panivat näiden vuosien kuluessa toimeen kontaktihenkilön perinpohjaisen testauksen, harjoittelivat viestintätekniikkaa ja valitsivat kontaktikomission jäsenet." "Kontaktikomissio" toimiUrantia-lukujen varjelijana aikana, jolloin ne luotiin, ja myöhemmin se oli vastuussa sellaisista asioita kuin rahoituksen järjestämisestä, kirjan julkaisemiseen liittyvistä yksityiskohdista ja kansainvälisten tekijänoikeuksien hankkimisesta.

Joulukuussa 1924 myöhemmin foorumina tunnettu ryhmä alkoi kytkeytyä tähän prosessiin. Kyseinen ryhmä oli tapaillut lääkäreiden kotona lähes kahden vuoden ajan. Kumpikin lääkäri oli asiantuntija terveyteen ja uskontoon liittyvissä asioissa, ja foorumi sai alkunsa, kun tohtorit kutsuivat perheenjäseniä, ystäviä ja entisiä potilaitaan epämuodollisiin tilaisuuksiin keskustelemaan sunnuntai-iltapäivisin eri aiheista. Ajan myötä tästä ryhmästä tuli moni-ilmeinen ja kosmopoliittinen ryhmä, johon kuului ammatinharjoittajia, lääkäreitä, lakimiehiä, hammaslääkäreitä, pappeja ja opettajia eli kaikenlaista väkeä viljelijöistä kotirouviin, sihteereihin, toimistotyöntekijöihin ja työläisiin.

Foorumille esitetyn esitelmäsarjan kuluessa mieslääkäri mainitsi, että lähes kaikissa hänen tutkimissaan psyykkisissä ilmiöissä oli kysymys itsepetoksesta tai hämäyksestä. Hän mainitsi, että tapaus, jossa kontaktihenkilö oli mukana, muodosti poikkeuksen. Foorumi osoitti suurta kiinnostusta tapausta kohtaan.

Kontaktihenkilön kautta kommunikoiva taivaallinen olento esitti suunnilleen noihin aikoihin haasteen. Olento ehdotti, että kontaktikomissio esittäisi vakavammin otettavia kysymyksiä, jolloin se saattaisi saada informaatiota, jolla olisi arvoa koko ihmiskunnalle. Komissio kertoi foorumille tästä haasteesta ja kehotti sen jäseniä "tulemaan mukaan kysymysten laadintaan". Tohtori sanoi: "Päätimme aloittaa kysymyksillä, jotka liittyvät kosmoksen alkuperään, Jumaluuteen, luomiseen ja muihin sellaisiin aiheisiin, jotka olivat kaukana ihmiskunnan nykytietämyksen tuolla puolen." Seuraavana sunnuntaina "meille tuotiin useampi sata kysymystä. Lajittelimme kysymykset, hylkäsimme toistot ja ylipäätään selvensimme niitä", hän selitti.

"Vähän sen jälkeen ensimmäinen Urantia-luku ilmaantui vastaukseksi esitettyihin kysymyksiin", hän jatkoi. "Alusta loppuun saakka, aina kun luku ilmaantui, kysymykset katosivat. Tämä oli menetelmä, jota noudatettiin ne monet vuodet, joina Urantia-lukujaotettiin vastaan. Ellei kysymyksiä, ei myöskään lukuja." Kyseisen jakson aikana ilmoittajat - taivaalliset olennot - antoivat ohjeen, jonka mukaan foorumin tulisi muuttua "suljetuksi ryhmäksi niin, että sen kaikkia jäseniä vaadittaisiin allekirjoittamaan vaitiololupaus ja että heillä olisi lupa keskustella luvuista ja kaikista niihin liittyvistä asioista vain foorumin jäsenten kanssa". Kontaktikomission jäsenetkin olivat vannoneet kontaktipersoonan henkilöllisyyttä koskevan salassapitovalan.

Foorumin kokoukset pidettiin sunnunta-iltapäivisin. Ryhmän johtohenkilö luki luvun ääneen ja sitten ryhmä keskusteli siitä. Seuraavana sunnuntaina esitettiin uusia kysymyksiä. Tämä seikkailuretki kysymyksineen ja niihin saatuine selvityksineen, jonka kuluessa Urantia-luvut kehkeytyivät, jatkui yli kahden vuosikymmenen ajan. Foorumin jäsenet "malttoivat tuskin odottaa" seuraavaa kokousta, seuraavaa "erää". He kysyivät kaikkea mahdollista. Noin 400 henkilöä osallistui vuosien mittaan tähän kyselyprosessiin.

Kontaktikomission vastuulla oli kysymysten kerääminen. Sillä oli myös vastuu puhtaaksikirjoitetun tekstin vertaamisesta alkuperäisiin käsikirjoituksiin. Kontaktikomissiolaiset olivat alusta alkaen käsikirjoitusten varjelijoita, ja he säilyttivät "puhtaaksikirjoitettujen lukujen hiilikopiota tulenkestävässä kassakaapissa". Foorumilaiset lukivat koneella puhtaaksikirjoitettuja kopioita; he eivät koskaan nähneet käsin kirjoitettua alkutekstiä. Käsin tai koneella kirjoitettua aineistoa ei ole tallessa. "Vain kontaktikomissiolaiset olivat mukana 'kontakteissa' ja saivat viestejä kontaktihenkilön kautta."

Mitä siihen menetelmään tulee, jolla informaatio eri linkkien kautta välitettiin ilmoituksenantajilta, tohtori selitti, että "yritimme huomioita tekemällä ja asiaa tutkimalla paljastaa, miten viestit saatettiin kirjalliseen asuun. Emme siinä kuitenkaan onnistuneet". Lopulliset luvut olivat käsin kirjoitettuja, vaikkeivät edes kontaktikomission jäsenet koskaan ymmärtäneet sitä prosessia, jolla ne saatettiin käsinkirjoitettuun asuun. Kontaktiryhmän jäsenilläkin oli siis lukuisia vastaamattomia kysymyksiä viestinnän yksityiskohdista. Se, että prosessin "tuntemattomia piirteitä" oli niin monia, oli yhtenä syynä siihen, miksi mukana olleiden ihmisten oli annettava ilmoituksen alkuperän osalta vaitiolovala. Tohtori selitti:

Urantia-lukujen ilmaantumiseen liittyy paljon sellaista, jota kukaan ihminen ei täysin ymmärrä. Kukaan meistä ei todellisuudessa tiedä, miten tämä ilmiö toteutettiin. Ymmärryksessämme on lukuisia aukkoja siltä osin, kun kysymys on tavasta, jolla tämä ilmoitus tuli ilmaantuneeksi englannin kielelle kirjoitettuna. Jos joku meistä kertoisi kaiken, mitä hän todellisuudessa tietää niistä menetelmistä ja metodeista, joita käytettiin kaikkina niinä vuosina, jolloin otimme ilmoitusta vastaan, sellainen kertomus ei tyydyttäisi ketään - siinä on aivan liikaa aukkoja.

Hän sanoi myös:

Pääsyynä siihen, miksei "kontaktihenkilön" henkilöllisyyttä paljasteta, on se, että taivaalliset ilmoittajat eivät halua kenenkään ihmisen - yhdenkään ihmisen nimen - tulevan koskaan yhdistetyksi Urantia-kirjaan. He haluavat tämän ilmoituksen seisovan omien julistustensa ja opetustensa varassa.

He ovat päättäväisesti sitä mieltä, että tulevien sukupolvien pitää saada kirja täysin vapaana kaikista yhteyksistä kuolevaisiin - he eivät halua uutta Pyhää Pietaria, Paavalia, Lutheria, Calvinia tai Wesleytä.

Kontaktikomission ja foorumin jäsenet panivat merkille, miten harvan luvun laatija on yksilöity nimeltä mainiten; useimmiten mainitaan vain olentoluokka.

Tohtorista, joka oli alkujaan kirurgi, tuli lopulta psykiatri. Hän sanoi kerran, että vaikka hän hyväksyikin luvut arvokkaiksi, hän tuli vakuuttuneeksi niiden paikkansapitävyydestä vasta, kun esitettiin luku kahdestatoista apostolista. Tohtori sanoi: "Olen psykiatri ja luulen tuntevani oman alani, mutta tämä luku oli todellinen isku ylpeydelleni. Jos minulla olisi apunani puolenkymmentä psykiatria ja aikaa vuosikaudet, olen varma siitä, etten kykenisi sepittämään lukua, jossa kaikuisi sama aitous ja ymmärrys. Niinpä sanoin itselleni: 'En tosiaankaan tiedä, mitä tämä on, mutta sen tiedän, että se on korkeimmanluokkaista koskaan lukemaani filosofis-uskonnollista aineistoa.'"

Silloin, niin kuin nytkin, jokaisen Urantia-kirjan lukijan täytyy itse tykönään ja oman sisäisen totuuskokemuksensa perusteella päättää, onko Urantia-kirja sitä, mitä se väittää olevansa, eli taivaallisten olentojen laatima ilmoitus. [I]lmoituksen osoittaa oikeaksi vain ihmisen kokemus. [1106:7] Tohtori sanoi: "On mahdollista arvostaa hyvää runoa, vaikkei sen kirjoittajaa tietäisikään. Samoin on mahdollista nauttia sinfoniasta, vaikka olisi tietämätön sen säveltäjästä."

Useimmat tähän prosessiin osallistuneista ihmisistä palvelivat koko elämänsä ajan saamatta siitä tunnustusta. Emme edes tiedä monenkaan nimeä. Johtohenkilöitä myöten he kaikki ajattelivat ja toivoivat, ettei heidän nimensä tulisi milloinkaan yhdistetyksiUrantia-kirjaan. He halusivat huomion keskittyvään ilmoitukseen itseensä, ja ilmoittajat antoivat heille huolelliset ohjeet olla tekemättä mitään, joka veisi huomion pois ilmoituksesta.

Vuonna 1950 vastuu Urantia-kirjan julkaisemisesta uskottiin Urantia-säätiölle, voittoa tavoittelemattomalle, lahjoitusten varassa toimivalle säätiölle, jonka pääkonttori on Illinois'n Chicagossa Yhdysvalloissa, rakennuksessa, joka aikaisemmin toimi kirjan maailmaan saattamisessa mukana olleiden tohtoreiden asuntona ja vastaanottotilana. The Urantia Book julkaistiin vuonna 1955, ja Urantia-säätiön johtokunnan velvollisuutena on pitää Urantia-kirjanteksti pysyvästi koskemattomana, käännättää se eri kielille ja levittää sen opetukset kaikkialle maailmaan. Urantia-säätiö on kaikki nämä vuodet luonut vakaasti yhteyksiä maailmanyhteisöön ja nähnyt, miten kiinnostus näitä opetuksia kohtaan enentyy kirjan ollessa saatavilla nykyisin seitsemällä kielellä ja useiden käännösten ollessa valmisteilla.

Información de fondo

Tulostettava versioTulostettava versio

Urantia Foundation, 533 W. Diversey Parkway, Chicago, IL 60614, USA
Yhdysvallat Puhelin: +1-773-525-3319
© Urantia Foundation. Kaikki oikeudet pidätetään