Urantia-liikkeen historiaa

Urantia-liikkeen historiaa

William S. Sadler

Urantia-lukuja edeltäneet kontaktit [2]
Miten Urantia-lukuja alkoi tulla [3]
Miten Forum sai alkunsa [4]
Foorumin esittely ”kontakteille” [5]
Foorum ryhtyy esittämään kysymyksiä [6]
Foorumista tulee suljettu ryhmä [7]
Millä tavoin saimme Urantia-luvut [8]
Millä tavoin Urantia-kirjaa ei annettu [9]
Miksi Urantia-kirjan alkuperään liittyvistä yksityiskohdista ollaan hiljaa [10]
Ensimmäiset Urantia-luvut [11]
Viimeisteltyjen lukujen vastaanottaminen [12]
Viive Jeesus-lukujen vastaanottamisessa [13]
Kontaktikomission jäsenten toimintaa [14]
Seitsemänkymmentä [15]
Julkaisuvaltuutus [16]
Urantia-säätiö [17]
Urantia-veljeskunta [18]
Johdanto [19]
Urantia-veljeskunnan toimintaa [20]
Urantia-kirjan jakelu [21]

Useat sen ryhmän jäsenet, jotka olivat mukana Urantia-lukujen ilmaantumiseen johtaneissa alustavissa ”kontakteissa”, omasivat merkittävää kokemusta psyykkisten ilmiöiden tutkijoina. Kyseinen ryhmä päätteli jo varhain, että siihen henkilöön liittyneitä ilmiöitä, joka myöhemmin kytkeytyi Urantia-lukuihin, ei voinut mitenkään verrata mihinkään tunnettua tyyppiä olevaan psyykkiseen ilmiöön, kuten hypnoosi, automaattikirjoitus, selvänäkö, transsit, meedioilmiö, telepatia tai kaksoispersoonallisuus.

Tehtäköön täysin selväksi, ettei Urantia-lukuja edeltäneillä vaiheilla ollut mitään yhteistä niin kutsutun spiritismin kanssa siihen kuuluvine istuntoineen, joissa ollaan olevinaan yhteydessä vainajien henkiin.

Urantia-lukuja edeltäneet kontaktit

Näyttäisi siltä, että noina varhaisina vuosina näkymättömät ystävämme suorittivat kontaktihenkilön perusteellista testausta, hioivat yhteydenpitotekniikkaa ja valikoivat kontaktikomission jäseniä — itse asiassa he yleisellä tasolla valmistelivat näyttämöä sittemmin alkanutta ”Urantia-lukujen” esittämistä varten.

Varhaisvaiheen vuosina meidät tutustutettiin moniin mielestämme joltisenkin outoihin käsityksiin universumien universumista ja ihmisen elämästä maan päällä. Näistä lukuisista kosmologiaa ja filosofiaa koskevista uusista ideoista voidaan mainita seuraavat:

• Uusi käsitys kaukaisuuksiin ulottuvasta kosmoksesta.
• Miljoonat muut asutetut planeetat.
• Kymmeniin erilaisiin taivaallisiin persoonallisuusluokkiin tutustuttaminen.
• Ihmisen ja jopa kosmoksen evoluutionvaraisen alkuperän totuudellisuuden vahvistaminen.
• Vihjaus, että Luojajumaluuksia on monia.
• Teologisten käsitystemme alustava testaus. Otettiin kärsivällisesti selvää, miten pitkälle olimme valmiita menemään teologisten uskomustemme ja filosofisten mielipiteittemme tarkistamisessa.
• Kahden vuosikymmenen kuluessa uskonnolliset perusnäkemyksemme ja asenteemme muuttuivat huomaamattamme melkoisesti.
• Meille olivat käyneet tutuiksi sellaiset termit kuin ”Ensimmäinen Lähde ja Keskus”, ”Havona”, ”superuniversumit” ja ”Korkein Olento”, mutta meillä oli vain kalpea aavistus näiden nimitysten todellisesta merkityksestä.
• Meille puhuttiin myös ”Valtiashengistä”, ”ulkoavaruudesta” ja ”Voimanohjaajista”. Mutta taaskaan emme niiden merkitystä pahastikaan ymmärtäneet. Saimme kuulla myös lukuisista eri enkeliluokista.
• Kuulimme ”Ajatuksensuuntaajista”, mutta käsityksemme termin merkityksestä oli epämääräinen ja hämärä.
• Olimme päässeet epämääräiseen käsitykseen olemassaolon morontiatasosta, mutta sanan ”morontia” kuulimme vasta, kun lukuja alkoi tulla.
• Keskiväliolennot olivat meille perin todellisia. Keskustelimme tavan takaa heidän kanssaan erilaisten ”kontaktiemme” aikana. Ymmärsimme melko hyvin, että toisasteiset keskiväliolennot vastasivat näistä kontakteista.
• Luciferin kapinasta kuulimme yhtä ja toista, mutta Aatamista ja Eevasta saimme tietää vain vähän.
• Saimme sellaisen vaikutelman, että Jeesuksen Urantia-lahjoittautumiselle oli jokin erityinen syy, mutta näiden paljastamattomien syiden luonteesta meillä ei ollut juuri mitään käsitystä.
• Kuulimme aika ajoin viittauksia Jeesuksen elämään ja opetuksiin, mutta ilmoittajat olivat varsin varovaisia tuodessaan tietoomme uusia käsityksiä Mikaelin Urantia-lahjoittautumisesta. Jeesus-luvut olivat koko Urantia-ilmoituksen suurin yllätys.
• Vaikkemme termiä ”Lopullisuuden Saavuttajakunta” kuulleetkaan, meille muodostui kuitenkin sellainen sumea kuva, että Paratiisi saattaisi olla eloon jäävien kuolevaisten päämäärä.

Ystävämme meitä ihmisiä ylemmältä tasolta siis käyttivät kokonaista kaksi vuosikymmentä siihen, että he avarsivat kosmisia näköalojamme, lavensivat teologisia käsityksiämme ja laajensivat yleensäkin maailmankuvaamme.

Tajusimme uskonnollisen ajattelumme laajentumisen laajuuden vasta, kun kirjan lukuja alkoi tulla. Ilmoituksen edetessä aloimme yhä suuremmin arvostaa tapaa, jolla meitä oli näillä yli kaksikymmentä vuotta jatkuneilla alustavilla esikoulutuskontakteilla valmennettu uskonnollisten uskomustemme laajamittaiseen muuttumiseen.

Oppipoikavalmennustamme myöhempää palveluamme varten Urantia-lukujen esittämisen yhteydessä helpotti se seikka, että keskiväliolentokontakteja lukuun ottamatta kaikki kontaktit olivat erilaisia. Yleensä tapasimme vierailevan persoonallisuuden vain yhden kerran. Jokainen kontakti poikkesi täysin kaikista aikaisimmista. Tämä kokemus oli kaikkineen laajamittaista ja kitsastelematonta valmentavaa koulutusta kosmologiamme, teologiamme ja filosofiamme laajenemiseen, siitä nyt puhumattakaan, että sen mukana tuli uusia ideoita ja käsityksiä suuresta määrästä paljon maallisempia ja arkipäiväisempiä asioita.

Se, että Jeesuksen elämää ja opetuksia käsiteltiin näissä ilmoitusta edeltäneissä yhteyksissä vain rajoitetusti, selittyy sillä, että keskiväliolennot olivat jotenkin epävarmoja valtuuksiensa rajoista tässä asiassa. Kuten jäljempänä käy selville, kokonainen vuosi kului sen seikan selvittämiseen, miten laajalti heillä oli oikeus esittää uudelleen kertomus Mikaelin lahjoittautumisesta.

Me, jotka jo alkuvaiheessa osallistuimme näihin öisiin valvojaisiin, emme koskaan arvelleet, että olemme yhteydessä johonkin yliluonnolliseen.

Noina alkuvuosina yritimme huomioita tekemällä ja asiaa tutkimalla paljastaa, miten viestit saatettiin kirjalliseen asuun. Emme siinä kuitenkaan onnistuneet.

Miten Urantia-lukuja alkoi tulla

Noin kaksikymmenvuotisen kontaktikokemuksen jälkeen muuan vierailevaksi opiskelijaksi esittäytynyt persoonallisuus sanoi öisen vartiohetkemme aikana ja nukkuvan kohteen kautta puhuen: ”Jospa tietäisitte, minkä kanssa olette tekemisissä, ette kyselisi noin tyhjänpäiväisiä kysymyksiä, vaan esittäisitte pikemminkin kysymyksiä, jotka saattaisivat kirvoittaa koko ihmiskunnan kannalta verratonta arvoa omaavia vastauksia.”

Se oli vähän kuin tyrmäys. Se oli myös hellävarainen moite, ja se sai meidät kaikki suhtautumaan tähän ainutlaatuiseen kokemukseen uudella ja erilaisella tavalla. Myöhemmin samana iltana yksi meistä sanoi: ”No kun he kerran sitä pyysivät, niin esitetään sitten heille kysymyksiä, joihin kukaan ihminen ei osaa vastata.”

Nyt on aika jättää tämä asia hetkeksi tähän ja tarkastella muuatta toista näyttämöä.

Miten Forum sai alkunsa

Tri. William S. Sadler, tätä asiaa ensivaiheessa havainnoineen ja tutkineen ryhmän jäsen, kertoo seuraavan tarinan sen ryhmän alkuvaiheista, joka koostui asiasta kiinnostuneista yksilöistä ja joka tuli sittemmin tunnetuksi ”Foorumina”. Hän kertoo: ”Matkallani Kansasin yliopistoon, jossa minun oli määrä pitää muutama luento hahmopsykologiasta, kirjoitin kirjeen pojalleni kertoen ajatuksistani, että lääkärien tulisi pitää yhteyttä entisiin potilaisiinsa. Ehdotin, että hän puhuisi äitinsä kanssa mahdollisuudesta kutsua joitakuita ystäviämme tapaamaan meitä sunnuntai-iltapäivisin tunniksi tai pariksi käydäksemme epämuodollisia keskusteluja ja vaihtaaksemme kuulumisia.

”Palatessani yhtenä sunnuntaiaamuna Chicagoon sain tietää, että vaimoni oli kutsunut ryhmän entisiä potilaitamme kotiimme kello kolmeksi samana iltapäivänä. Ajatuksena oli toteuttaa nämä sunnuntai-iltapäivän kokoontumiset osapuilleen seuraavaan tapaan: Käydä ensiksi keskustelua jostakin terveysaiheesta, vaikkapa flunssan hoidosta, murehtimisen syistä ja hoidosta, ja antautua sitten teekupposen jälkeen epämuodolliseen keskusteluun kysymysten ja niihin annettujen vastausten pohjalta.”

Aikaa myöten tästä ryhmästä kehkeytyi laaja-alainen kokoontuminen, johon osallistui ammatinharjoittajia eri aloilta, kuten lääkäreitä, lakimiehiä, hammaslääkäreitä, pappeja, opettajia ja erilaisia yhteiskuntaryhmiä edustaneita henkilöitä, kuten viljelijöitä, kotirouvia, sihteereitä, toimistotyöntekijöitä ja tavallisia työläisiä.

Foorumin esittely ”kontakteille”

Ennen pitkää minua pyydettiin esittämään luentosarja mentaalihygieniasta tai psyykkisistä ilmiöistä. Ensimmäisen luentoni aluksi sanoin: ”Yhtä tai kahta tapausta lukuun ottamatta kaikki tutkimani psyykkiset ilmiöt ovat osoittautuneet joko tietoiseksi tai tiedostamattomaksi petkutukseksi, mukana on myös erikoistapauksia, jolloin suorittaja on oman alitajuisen mielensä harhojen uhri.”

Olin tuskin ehtinyt päättää lausettani, kun yksi ryhmäläisistä puhkesi puhumaan sanoen: ”Tohtori, jos olette olleet yhteydessä johonkin, jota ette kyennyt ratkaisemaan, siitä olisi mielenkiintoista tietää. Kertokaa siitä lisää.”

Pyysin tri. Lenaa hakemaan joitakin muistiinpanoja, jotka hän oli tehnyt hiljattain tapahtuneessa ”kontaktissa” ja lukemaan niitä ryhmälle. Tulisi ymmärtää, että tapaukseen ei tässä vaiheessa liittynyt mitään salassapitovelvollisuutta. Urantia-lukuja ei vielä ollut ilmaantunut.

Suunnilleen tuohon aikaan tätä kotonamme sunnuntai-iltapäivisin kokoontunutta ryhmää alettiin kutsua ”Foorumiksi”.

Ryhmä osoitti niin suurta kiinnostusta tätä asiaa kohtaan, etten koskaan päässyt esittämään suunniteltua terveysluentoani.

Näiden viikoittaisten epävirallisten keskustelujen ollessa meneillään saimme haasteeksemme ehdotuksen, että jos esittäisimme vakavampia kysymyksiä, saattaisimme saada tietoa, jolla olisi arvoa koko ihmiskunnalle.

Foorum ryhtyy esittämään kysymyksiä

Kerroimme Foorumille tämän kaiken ja kehotimme sen jäseniä tulemaan mukaamme laatimaan kysymyksiä. Päätimme aloittaa kysymyksillä, jotka liittyvät kosmoksen alkuperään, Jumaluuteen, luomiseen ja muihin sellaisiin aiheisiin, jotka menivät paljon ihmiskunnan nykytietämystä pitemmälle.

Seuraavana sunnuntaina meille tuotiin useita satoja kysymyksiä. Lajittelimme kysymykset, hylkäsimme kaksoiskappaleet ja ylipäätään luokittelimme ne. Vähän sen jälkeen saapui ensimmäinen Urantia-luku vastaukseksi esitettyihin kysymyksiin. Alusta loppuun asti tapahtui niin, että luvun ilmestyessä kysymykset hävisivät.

Tätä menettelytapaa noudatettiin kaikkina niinä monina vuosina, jolloin Urantia-lukuja vastaanotettiin. Ellei kysymyksiä, ei myöskään lukuja.

Foorumista tulee suljettu ryhmä

Suunnilleen tuohon aikaan Foorum ikään kuin otettiin pois meiltä. Meitä ohjattiin muodostamaan ”suljettu ryhmä”, jonka jokaista jäsentä vaadittiin allekirjoittamaan vaitiololupaus ja puhumaan luvuista ja kaikista niihin liittyvistä asioista vain Foorumin jäsenten kanssa.

Jäsenet saivat jäsenkortin, ja peruskirjajäsenten lukumäärä oli kolmekymmentä. Järjestäytyminen tapahtui syyskuussa 1925.

Kysymysten keräämisestä ja koneella kirjoitetun ja alkuperäisen, käsin kirjoitetun käsikirjoituksen vertaamisesta vastuussa olleet henkilöt tunnettiin ”kontaktikomissiona”. Tuosta ajankohdasta alkaen vain kontaktikomission jäsenet olivat läsnä ”kontakteissa” ja vastaanottivat kirjoitetut viestit kontaktihenkilön kautta.

Foorumiin liittyi aika ajoin uusia jäseniä, ja virkailijain haastateltua heitä he allekirjoittivat saman vaitiolositoumuksen, jonka alkuperäiset peruskirjajäsenet olivat allekirjoittaneet. Sitoumuksessa luki: ”Tunnustamme antaneemme vaitiolositoumuksen ja uudistamme lupauksemme olla puhumatta Urantia-ilmoituksista tai niiden asiasisällöstä muiden kuin Foorumin jäsenten kanssa ja olla tekemättä muistiinpanoja aineistosta, jota luetaan tai josta keskustellaan yleiskokouksissa, ja olla tekemättä muistiinpanoja tai jäljennöksiä siitä, mitä henkilökohtaisesti luemme.”

Itsenäisenä ryhmänä toimineen Foorumin viimeinen kokous pidettiin 31.5.1942. Virallisen olemassa­olonsa 17 vuotena Foorumin kokonaisjäsenmäärä nousi 486:een.

Urantia-lukujen vastaanottovaiheessa yli 300 eri henkilöä osallistui kirjan sisältöön vaikuttaneiden kysymysten esittämiseen. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Urantia-luvut annettiin vastauksina kysymyksiin.

Millä tavoin saimme Urantia-luvut

Jokseenkin kaikki mitä tiedetään, tai mitä voidaan kertoa Urantia-lukujen alkuperästä, on löydettävissä eri Urantia-kirjan kohdista. Urantia-kirjan suojapaperin takasivulla on luettelo kyseisistä kohdista.

Tarkastelkaamme hetken aikaa kyseisiä kohtia.

• Sivu 1, kappale 2. Kohta koskee sitä, miten vaikeaa on esittää laveampia hengellisiä käsityksiä, kun rajoitteena on englannin kielen kaltainen vajavainen ihmisten kieli.
• Sivu 1, kappale 4. Muuan Orvontonista peräisin oleva komissio osallistui ilmoittamiseen ja laati tämän esipuheen.
• Sivu 17, kappale 1. Tätä hengellisiä arvoja ja universumimerkityksiä lisäävää ilmoitusta esitettäessä käytettiin hyväksi yli tuhatta ihmismielestä peräisin olevaa ihmisten käsitystä; toiset heistä yhä elossa toiset kuolleita.
• Sivu 16, kappale 8 ja Sivu 1343, kappale 1. Totuutta ilmoitettaessa etusija annetaan aina korkeimmille olemassa oleville ihmiskäsityksille ihanteellisuudesta ja todellisuudesta. Vasta kun ihmiskäsitykset puuttuvat, paljastetaan yli-inhimillistä tietoa.
• Sivu 1109, kappale 4. Ilmoituksenantajilla ei juurikaan ole vapautta ennakoida tieteellisiä löytöjä. Totuus on ajatonta; fyysisiä tieteitä ja tiettyä kosmologian osa-alueita koskevat opetukset sen sijaan käyvät edistyvän tieteellisen tutkimuksen uusien löytöjen johdosta osittain vanhentuneiksi. Urantia-ilmoituksen kosmologia ei ole inspiroitua. Inhimillisen tietämyksen tulee kehittyä.
• Sivu 215, kappaleet 2—9. Ihmisten pedagogia etenee yksinkertaisesta monimutkaiseen. Urantia-ilmoitus lähtee liikkeelle mutkikkaammasta ja käsittelee sitten yksinkertaisempaa. Sen sijaan, että lähdettäisiin liikkeelle ihmisestä, joka kurottautuu ylöspäin kohti Jumalaa, Urantia-luvut aloittavatkin Jumalasta ja kurottautuvat alaspäin löytäen ihmisen.
• Sivu 865, kappaleet 6 ja 7. Kertomus keskiväliolentojen toiminnasta Urantia-ilmoituksen alkuunpanijoina ja loppuunsaattajina.
• Sivu 865, kappale 2, ja Sivu 1208, kappale 7. Keskiväliolentoihin turvaudutaan aina, kun käsillä on yhteydenpito aineellisiin olentoihin, jos menetelmänä on ”kontaktihenkilöiden” käyttö. ”Kohteella”, jonka kautta Urantia-luvut annettiin, oli suurenmoisen kokenut Ajatuksensuuntaaja. Se, että ”kohde” oli suhteellisen välinpitämätön ja kiinnostumaton Ajatuksensuuntaajansa työstä, oli kaikin tavoin edullista tämän ilmoitushankkeen toteuttamiselle ja loppuunsaattamiselle.
• Sivu 1256, kappale 1. Kontaktihenkilö oli Urantian kohtalon varajoukkojen jäsen. Monen muun ohella tämä seikka oli eduksi Urantia-ilmoituksen antamisessa.
• Sivu 1008, kappale 3. Urantia-ilmoitus on ainoalaatuinen sikäli, että se on usean laatijan esittämä.  Urantia-ilmoitus ei edeltäjiensä tavoin ole inspiroitu.
• Sivu 32, kappale 2. Jumalallinen Neuvonantaja ”esittää Isän todellisuuden ja olemuksen epäämättömällä arvovallalla”.
• Sivu 17, kappale 2. Ilmoituksenantajat luottavat sisimmässä vaikuttaviin Suuntaajiin ja Totuuden Henkeen siinä, että nämä auttavat meitä omaksumaan Urantia-ilmoituksen totuuden.
• Sivu 1007, kappale 1. Ilmoitus on kosketuksissa evoluutioon. Ilmoitus sovitetaan esittämisaikansa oloihin. Uusi ilmoitus kytkeytyy edellisiin ilmoituksiin.

Millä tavoin Urantia-kirjaa ei annettu

Ryhmä Urantia-kirjaa tutkivia pappeja Pohjois-Indianasta vietti kerran päivän seurassamme. Iltapuolella päivää tri. Saldler käsitteli aihetta ”millä tavoin Urantia-kirjaa ei annettu”. Seuraavassa lyhennelmä hänen esityksestään:

Useat sen ryhmän jäsenistä, joka oli mukana Urantia-lukujen ilmaantumiseen johtaneissa alustavissa ”kontakteissa” olivat melkoisen kokeneita psyykkisten ilmiöiden tutkijoita. Tämä ryhmä teki varsin pian sellaisen johtopäätöksen, etteivät sittemmin Urantia-lukuihin kytkeytyneeseen henkilöön liittyneet ilmiöt olleet millään tavoin verrattavissa tunnettua tyyppiä oleviin psyykkisiin suorituksiin, sellaisiin kuin hypnotismiin, automaattikirjoitukseen, selvänäköisyyteen, transseihin, meedioihin, telepatiaan tai kaksoispersoonallisuuteen.

On täysin selvää, etteivät Urantia-lukuja edeltäneet tapahtumat millään tavoin liittyneet niin kutsuttuun spiritismiin sille ominaisine istuntoineen ja kuolleiden kanssa kommunikointeineen.

Psyykkiset ilmiöt: marginaaliseen tietoisuuteen liittyviä epätavallisia toimintoja.

Alitajuntainen mieli.

1) Automaattikirjoitus

2) Automaattinen puhuminen

a) ”Kielillä” puhuminen

b) Transsimeediot

c) Henkimeediot

d) Katalepsia

3) Automaattinen kuuleminen —selväkuuloisuus

a) ”Äänten” kuuleminen

4) Automaattinen näkeminen

a) Unitilat —rajamaaston hengentoiminta

b) Visiot —automaattinen dramatisointi

c) Hallusinaatiot (vaihtelevat ”todellisuuden” tuntemukset)

5) Automaattinen ajattelu

a) Automaattinen pelkääminen —ahdistusneuroosi

b) Automaattinen kuvittelu —pakkomielteet

c) Automaattiset arvioinnit —intuitio, ”aavistukset”

d) Automaattinen ideoiden yhdistely —ennakkoaavistukset

e) Automaattinen arvaaminen —ESP —aistimuksitta tapahtuva havainnointi

f) Automaattiset päätelmät — harhat— unet ja hypnoosi

6) Automaattinen muistaminen

a) Selvänäköisyys —automaattinen muistikuvien yhdisteleminen

b) Telepatia —ajatustenluku (?) [kysymysmerkki alkutekstissä]

c) Tulevaisuuden ennustaminen (suuressa määrin erheellistä)

d) Musiikin ja matematiikan alan hämmästyttävät suoritukset

7) Automaattinen toiminta

a) Automaattinen käyttäytyminen —(hysteria, noituus)

b) Automaattinen liikehtiminen —pakkoliikkeet

c) Automaattiset ylilyönnit —maaniset episodit

d) Automaattinen kävely —unissakävely

8) Automaattinen personointi

a) Automaattinen unohtaminen —amnesia

b) Automaattinen dissosioiminen —kaksois- ja moninkertaiset persoonallisuudet

c) Skitsofrenia—persoonallisuuden jakautuminen

9) Monikoosteiset psyykkiset tilat

Huomio: Menetelmä, jolla Urantia-kirja otettiin englanninkielisenä vastaan, ei ole millään tavoin rinnastettavissa eikä yhdistettävissä mihinkään edellä mainituista marginaalisen tietoisuuden ilmiöistä.

Miksi Urantia-kirjan alkuperään liittyvistä yksityiskohdista ollaan hiljaa

Kun meitä pyydettiin olemaan keskustelematta Urantia-kirjan alkuperään liittyvistä henkilökohtaisista kokemuksistamme, meille kerrottiin useita syitä siihen, miksi näin piti menetellä. Kaksi tärkeintä syytä olivat seuraavat:

1. Tuntemattomat tekijät. Urantia-lukujen ilmaantumiseen liittyy paljon sellaista, jota kukaan ihminen ei täysin ymmärrä. Kukaan meistä ei todellisuudessa tiedä, miten tämä ilmiö toteutettiin. Ymmärryksessämme on lukuisia aukkoja siltä osin, kun kysymys on tavasta, jolla tämä ilmoitus tuli ilmaantuneeksi englannin kielelle kirjoitettuna.

Jos joku meistä kertoisi kaiken, mitä hän todellisuudessa tietää niistä menetelmistä ja metodeista, joita käytettiin kaikkina niinä vuosina, jolloin otimme ilmoitusta vastaan, sellainen kertomus ei tyydyttäisi ketään — siinä on aivan liikaa aukkoja.

2. Pääsyynä siihen, miksei ”kontaktihenkilön” henkilöllisyyttä paljasteta, on se, että taivaalliset ilmoittajat eivät halua kenenkään ihmisen —yhdenkään ihmisen nimen— tulevan koskaan yhdistetyksi Urantia-kirjaan. He haluavat tämän ilmoituksen seisovan omien julistustensa ja opetustensa varassa.

He ovat päättäväisesti sitä mieltä, että tulevien sukupolvien pitää saada kirja täysin vapaana kaikista yhteyksistä kuolevaisiin — he eivät halua uutta Pyhää Pietaria, Paavalia, Lutheria, Calvinia tai Wesleytä. Kirjassa ei mainita edes kirjapainoa, jossa se painettiin.

Muistakaa: On mahdollista arvostaa hyvää runoa, vaikkei sen kirjoittajaa tietäisikään. Samoin on mahdollista nauttia sinfoniasta, vaikka olisi tietämätön sen säveltäjästä.

Ensimmäiset Urantia-luvut

Ensimmäisessä erässä saatiin 57 lukua. Sen jälkeen saimme viestin, jossa todettiin, että koska nyt osasimme esittää monia ja entistä älykkäämpiä kysymyksiä, 57 luvusta vastuussa olleet persoonallisuudet ja valvojat sitoutuisivat laventamaan ilmoitusta ja laajentamaan lukuja uusien kysymystemme mukaisesti.

Suunnitelma oli seuraava: Lukisimme luvun sunnuntai-iltapäivänä ja seuraavana sunnuntaina esitettäisiin sen pohjalta uusia kysymyksiä, jotka taas lajiteltaisiin ja luokiteltaisiin jne. Näin meneteltiin usean vuodenajan, kunnes Urantia-kirjaan sisältyvät 196 lukua olivat lopulta koossa.

Viimeisteltyjen lukujen vastaanottaminen

Oli tavallaan vielä kolmaskin vaihe. Kun mainitut 196 lukua oli saatu, meille kerrottiin, että ”ilmoituksenantajakomissio” olisi mielissään, jos kävisimme luvut vielä kertaalleen läpi ja esittäisimme lisää kysymyksiä ”käsitteiden selventämiseksi” ja ”monitulkintaisuuksien poistamiseksi”. Tämä vaihe kesti taas useita vuosia. Kyseisenä aikana uutta informaatiota saatiin varsin vähän. Yhteenkään lukuun ei tehty kuin vähäisiä muutoksia. Jotakin aineistoa lisättiin, jotakin poistettiin, mutta tekstiä tarkistettiin tai laajennettiin vain vähäisessä määrin.

Edellä sanottu koskee erityisesti Urantia-kirjan I, II ja III osaa. IV osa —Jeesus-luvut— poikkesi alkuperänsä puolesta jossakin määrin muista. Luvut tuotti keskiväliolentojen komissio, ja ne valmistuivat muihin lukuihin verrattuna vuotta myöhemmin. Kolme ensimmäistä osaa valmistuivat ja varmennettiin vuonna 1934. Jeesus-luvut luovutettiin meille vasta vuonna 1935.

Viive Jeesus-lukujen vastaanottamisessa

Jeesus-lukujen, Urantia-kirjan IV osan, vastaanottamiseen liittynyt vuoden viive on selitettävissä seuraavasti: Keskiväliolentoja arvelutti joutua mukaan universumin tuomioistuinten käsiteltävänä olevaan oikeusjuttuun Gabriel vastaan Lucifer, ja he empivät viedä hankettaan päätökseen ennen kuin heille oli vakuutettu, että heillä oli täydet valtuudet esittää uudelleen kertomus Jeesuksen maisesta elämästä.

Muutaman kuukauden odottelun jälkeen Uversasta saapui valtuutus, jossa Urantian yhdistyneet keskiväliolennot ohjattiin etenemään hankkeessaan paljastaa kertomus Mikaelin elämästä ja opetuksista ajalta, jolloin hän oli inkarnoituneena Urantialla, ja paitsi, että heille annettiin vakuutus siitä, että heidän ei katsota ”uhmaavan” Uversan tuomioistuimia, heidät suorastaan velvoitettiin tekemään tämä palvelus ja kehotettiin kaikkia asiaan liittyviä persoonallisuuksia olemaan puuttumatta kyseisen hankkeen toteuttamiseen tai sitä mitenkään estämättä.

Tämä siis selittää, miksi Jeesus-luvut ilmestyivät vasta vuoden päästä siitä, kun muut luvut oli saatu valmiiksi.

Kontaktikomission jäsenten toimintaa

Noina alkuvuosina kontaktikomissiolaiset vastaanottivat monia kirjallisia viestejä ja määräyksiä. Lähes kaikkien viestin alareunassa oli huomautus: ”Hävitettävä tulessa viimeistään sitten, kun Urantia-kirja on painettu.” Näkymättömien ystäviemme tarkoituksena oli estää sellainen mahdollisuus, että Urantia-kirjan julkaisemisen jälkeen ilmaantuisi ”Urantia-apokryfia”.

Kaikki sanottu oli meille rohkaisuksi saadessaan meidät vakuuttumaan siitä, että Urantia-luvut oli tarkoitus jossakin vaiheessa julkaista. Se piti yllä toiveitamme noina pitkinä odotuksen vuosina.

Sekin seikka, että mihinkään toimiin ei koskaan ryhdytty sellaisen kontaktikomissiolaisen korvaamiseksi toisella, joka kuoleman tai toimintakyvyttömyyden takia poistui joukosta, sai meidät elättelemään sellaista uskomusta, että kirja julkaistaisiin joukostamme ainakin joidenkuiden elinaikana.

Komissionjäsenet olivat Urantia-käsikirjoituksen suojelijoita. He säilyttivät koneella kirjoitetusta kappaleesta tehtyä hiilikopiota tulenkestävässä holvissa. Heille oli annettu myös täysi vastuu kaikista yksityiskohdista, jotka liittyivät kirjan julkaisemiseen, kansainvälisten tekijänoikeuksien hankkimiseen ja niin edelleen.

Meitä kehotettiin pidättymään keskustelemasta kontaktipersoonallisuuden henkilöllisyydestä ja kirjan julkaisemisen jälkeen lausumasta mitään siitä seikasta, oliko kohde vielä elossa vai ei.

Seitsemänkymmentä

Vuonna 1939 joistakin meistä tuntui, että aika oli kypsä aloittaa opintoryhmä, joka omistautuisi vakavaan ja järjestelmälliseen Urantia-lukujen opiskeluun. Projekti esitettiin Foorumille, ja kun laskettiin ne, jotka halusivat liittyä tällaiseen ryhmään, heidän määräkseen todettiin tasan 70 henkilöä. Niinpä tämä opintoryhmä tunnettiin usean vuoden ajan ”Seitsemänäkymmenenä”. Kahta tai kolmea vuotta ennen kuin ”Seitsemänkymmentä” muodostui, muuan epämuodollinen ryhmä oli kokoontunut samassa tarkoituksessa keskiviikkoiltaisin.

Ryhmä Seitsemänkymmentä opiskeli Urantia-lukuja järjestelmällisesti 3.4.1939 lähtien vuoden 1956 kesään saakka, ja se oli myöhemmän ”Urantia-veljeskunnan koulun” edeltäjä.

Noina vuosina Seitsemäänkymmeneen kuului kaikkiaan 107 opiskelijaa.

Ryhmä Seitsemänkymmentä jatkoi opintoja, tutkielmien kirjoittamista ja opetusharjoittelua 17 vuoden ajan. Kyseisenä aikana Seitsemänkymmentä vastaanotti kahdeksan kirjallista viestiä Urantian ihmistä korkeamman tason planetaariseen hallitukseen kuuluvilta edistyksen serafeilta.

Julkaisuvaltuutus

Pitkän odotuksen jälkeen myönnettiin lupa Urantia-lukujen julkaisemiseen. Valtuutuksen johdannossa sanotaan:

”Pidämme Urantia-kirjaa yhtenä ihmisyhteiskunnan etenevän evoluution piirteenä. Sen ei ole tarkoitus saada aikaan käänteentekevän vallankumouksen kaltaista näyttävää välikohtausta, vaikka saattaakin näyttää, että se on ajoitettu ilmestyväksi yhden tällaisen yhteiskunnallisen vallankumouksen vanavedessä. Kirja kuuluu aikakaudelle, joka seuraa välittömästi nykyisen ideologisen kamppailun päättymistä. Silloin koittaa päivä, jolloin ihmiset ovat halukkaita etsimään totuutta ja vanhurskautta. Kun nykyisen sekaannuksen matkaan saattama kaaos on ohitse, silloin on välittömämmin mahdollista muodostaa kokonaisuus inhimillisten suhteiden uudesta ja entistä paremmasta aikakaudesta. Ja kirja on saatettu valmiiksi juuri tuota maailman asioiden parempaa järjestystä silmällä pitäen.

”Kirjan julkaisemista ei ole kuitenkaan lykätty tuohon (mahdollisesti) jonkin verran kaukaiseen ajankohtaan. On huolehdittu siitä, että kirja julkaistaan riittävän varhain, jolloin se on käytettävissä, kun koulutetaan johtajia ja opettajia. Sen olemassaoloa tarvitaan myös, jotta sillä herätetään varakkai­den henkilöiden kiinnostus, ja sillä keinoin he mahdollisesti tuntevat velvollisuudekseen tarjota varoja sen kääntämiseen muille kielille.”

Sanotut ohjeet vastaanotettuaan kontaktikomission jäsenet ottivat huolehtiakseen Urantia-kirjan julkaisemisesta ja sen jakelusuunnitelmien laatimisesta.

Luvut julkaistiin juuri sellaisina, jollaisina ne vastaanotimme. Kontaktikomissiolaisilla ei ollut mitään toimituksellisia valtuuksia. Tehtävämme rajoittui ”oikeinkirjoitukseen, isojen kirjainten käyttöön ja välimerkkeihin.”

Ennen elokuussa 1939 tapahtunutta poismenoaan, tri. Lena K. Sadler oli kerännyt noin 20.000 dollaria julkaisurahastoon, ja kyseisiä varoja käytettiin kirjan latomis- ja painolevyjen valmistuskuluihin.

Urantia-säätiö

Sanotut Urantia-kirjan painolevyt toimivat Urantia-säätiön muodostamisen perustana. Illinois’n osavaltion lakien mukaisesti tapahtunut säätiön perustaminen tapahtui 11.1.1950. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat:

• William M. Hales, presidentti
• William S. Sadler, Jr., varapresidentti
• Emma L. Christensen, sihteeri
• Wilfred C. Kellogg, rahastonhoitaja
• Edith Cook, apulaissihteeri

Tuli tietoon, että yksi Foorumin varakkaista jäsenistä halusi lahjoittaa 50.000 dollaria kirjan julkaisemiseen. Ohjeiden mukaisesti tämä estettiin, sillä meille sanottiin, että oli parasta antaa kaikille asianosaisille tilaisuus lahjoittaa varoja julkaisurahastoon.

Niinpä esitettiin vetoomus 50.000 dollarin keräämiseksi 10.000 kappaleen painoksen kustannustenkattamiseen. Vetoomukseen vastattiin välittömästi. Lahjoitettu määrä oli yli 49.000 dollaria. Säätiön toimiston vastaanottama ensimmäinen tuhannen dollarin lahjoitus oli edesmenneeltä arktisten alueiden tutkimusmatkailijalta Hubert Wilkinsiltä.

Kirja julkaistiin kansainvälisin tekijänoikeuksin suojattuna 12.10.1955.

Urantia-veljeskunta

Oli väistämätöntä, että Urantia-kirjan opetuksista kehkeytyisi jonkinlainen kanssakäymisjärjestö. Kaikki asiasta kiinnostuneet osasivat nähdä, että Urantia-opetukset olivat kristittyjen uskovien lahkoutumista vastaan. Oli selvää, ettei Urantia-ilmoituksen tarkoituksena ollut uuden kirkon aikaansaaminen.

Niinpä ryhmä kirjan opetuksiin uskovia ja sen levittämisestä kiinnostuneita henkilöitä kokoontui 2.1.1955 Chicagoon ja pani täytäntöön Urantia-uskovien vapaaehtoisen kanssakäymisjärjestön, Urantia-veljeskunnan järjestäytymisen. Ryhmä koostui 36:sta Urantia-veljeskunnan peruskirjajäsenestä.

Hyväksyttiin peruskirja ja säännöt, ja tuosta päivästä lähtien eri puolille Yhdysvaltoja on muodostettu lukuisia Urantia-seuroja.

Kun vähintään kymmenen Urantia-kirjan opetuksia tuntevaa ja niihin uskovaa henkilöä niin haluaa, heistä voidaan muodostaa Urantia-seura. Jonkin kirkon tai muun järjestön jäsenyys ei estä jäsenyyttä Urantia-seurassa.

Veljeskunnan alkuperäiset organisoijat ja heidän jälkeensä seuranneet saivat tehtäväkseen ohjata järjestöä ensimmäiset yhdeksän vuotta. Sen jälkeen veljeskuntaa ohjaisivat kolmivuosittaisen valtuutettujen yleiskokouksen päätökset. Yleiskokous koostuu kaikkien Urantia-seurojen valtuutetuista.

Veljeskunnan toimialakomiteat ovat seuraavat:

• Oikeudellinen komitea
• Peruskirjakomitea
• Veljellisten suhteiden komitea
• Kotimaisten yhteyksien komitea
• Ulkomaisten yhteyksien komitea
• Koulutuskomitea
• SekalaJulkaisukomitea
• Rahoituskomitea
• Sekalaisten toimintojen komitea

Komiteoiden puheenjohtajat ja veljeskunnan virkailijat muodostavat veljeskunnan toimeenpanevan komitean.

Veljeskunnan tarkoitus on ilmaistu oivallisella tavalla sen sääntöjen johdannossa.

Johdanto

”Koska olemme mitä juhlallisimmin vakuuttuneita siitä, että ihmisen lohdullisuus, onnellisuus ja hyvinvointi kohenevat siitä, että luodaan organisaatio, joka omistautuu jäljempänä julkituotujen tavoitteiden toteuttamiseen, ja että se voidaan toteuttaa parhaiten sellaisten ihmisten keskinäiseen avunantoon ja yhdistymiseen perustuvan järjestön avulla, jotka toimivat yhdessä yhteisen asian hyväksi, yhdistymme näin ollen vapaaehtoiseksi yhdistykseksi ja seuraksi, jonka nimi on Urantia-veljeskunta, ja tällä teolla hyväksymme ja asetamme Urantia-veljeskunnalle nämä säännöt.”

Alkuperäisistä 36 perustajajäsenestä muodostui yleisneuvosto, jonka oli määrä hallita veljeskuntaa ensimmäiset yhdeksän vuotta.

Chicagon ensimmäinen Urantia-seura järjestäytyi 17.6.1956, ja sille myönnettiin toimilupa numero 1. Seurassa oli 34 peruskirjajäsentä. Ensimmäisen seuran nykyinen jäsenmäärä on 142.

Urantia-veljeskunnan toimintaa

Veljeskuntaa kiinnostaa nyt viedä päätökseen yhteistyössä Urantia-säätiön kanssa Urantia-kirjan hakemistoprojekti. Varsinaisesti siitä on tulossa asiahakemisto, ja sen julkistamisen toivotaan tapahtuvan vuonna 1961.

Meitä kaikkia kiinnostaa ranskannoksen eteneminen. Se on viimeisessä tarkistusvaiheessaan, ja teos saatetaan julkaista vuoden 1961 lopulla.

Veljeskunta sai hiljattain valmiiksi hautajaiskaavan, joka koostuu hengellisistä teksteistä ja soveliaista Urantia-kirjan kohdista.

Veljeskunta julkaisee neljännesvuosittaista uutiskirjettä, jonka toimeenpaneva komitea lähettää kaikille Urantia-seuroille ja muille kiinnostuneille.

Veljeskunta tukee monia opintoryhmiä, joita toimii eri puolilla Yhdysvaltoja ja muissa maissa. Monet näistä opintoryhmistä kehittyvät aikanaan Urantia-seuroiksi.

Viimevuonna nimitettiin kaksi kenttäedustajaa, joiden tehtävänä on tukea yksittäisiä Urantia-seuroja ja käydä aika ajoin niitä tapaamassa.

Joulukuussa 1959 Yhdysvaltain verovirasto päätti, että Urantia-säätiö, Urantia-veljeskunta ja Urantia-veljeskunta-yhtymä nauttivat tuloverovapautta ja että kaikki näille organisaatioille annetut lahjoitukset ovat vähennettävissä lahjoittajien tuloveroista.

Van-palkintoa koskevassa Urantia-veljeskunnan sääntöjen artiklassa 13 sanotaan:

”Jos Urantia-veljeskunnan jäsen on toimeenpanevan komitean mielestä toimittanut tai toteuttanut jonkin epätavallisen, merkittävän tai huomattavan palveluksen, toimeenpanevan komitean tulee ilmoittaa yleisneuvostolle kyseisen jäsenen nimi sellaisin suosituksin, että hänelle annetaan siitä sovelias palkinto tai kunniamaininta. Tällaisen suosituksen saatuaan yleisneuvosto voi kaikkien jäsentensä läsnäollessa ja sääntöjen mukaan kokoontuneessa kokouksessa yksimielisesti sen puolesta äänestäen antaa tai osoittaa kyseiselle jäsenelle sellaisen palkinnon tai kunniamaininnan tunnustukseksi epätavallisesta, merkittävästä tai huomattavasta palveluksesta, jota yleisneuvosto pitää sopivana ja soveliaana.”

Ensimmäinen tämän sääntömääräyksenmukainen palkinto myönnettiin 26.1.1959 Urantia-veljeskunnan koulun rehtorille.

Kyseisen Van-palkinnon myöntämisenperusteluissa todetaan seuraavaa:

”Se hengellinen ymmärrys ja se moraalinen lujuus, jotka mahdollistivat Vanin ylläpitää horjumatonta lojaalisuutta universumin hallitusta kohtaan, olivat hänen persoonallisuutensa selkeän ajattelun, viisaan järkeilyn, johdonmukaisen arvioinnin, älyllisen lojaalisuuden, kokemuksellisen muistin, kurinalaisen luonteenlaadun ja Paratiisissa olevan Isän tahdon täyttämiseen omistautuneen kyselemättömän antaumuksen tulosta.”

Perustelujen lopussa sanotaan: ”Urantia-liikkeen hyväksi tehdyn monivuotisen, antaumuksellisen ja huomionarvoisen palvelun kunniaksi.”

Urantia-kirjan jakelu

Urantia-kirjan julkaisemisen aikaan meille tehtiin monia ehdotuksia menetelmistä, joita meidän tulisi käyttää sen jakelemisessa. Ohjeet ovat esitettävissä lyhyesti seuraavasti:

1. Tutkikaa Jeesuksen käyttämiä menetelmiä silloin, kun hän teki työtään tunnetuksi maan päällä. Pankaa merkille, miten huomaamattomasti hän ensi vaiheessa toimi — peräti usein hän jopa jonkin ihmeen tapahduttua kehotti hoivansa kohdetta seuraavin sanoin: ”Älä kerro kenellekään, mitä sinulle tapahtui.”

2. Meitä neuvottiin välttämään kaikkia pyrkimyksiä saada kirjalle välitöntä ja näyttävää huomiota.

3. Näiden ensimmäisten viiden vuoden aikana on noudatettu mainittuja menetelmiä. Levikki kasvaa vuosittain. Nykyisin yli viisikymmentä kirjakauppaa, rannikolta rannikolle, pitää kirjaa myynnissä.

Veljeskunnan valtaosa on mukana tällaisessa huomaamattomassa ja vähittäisessä kirjan tunnetuksi tekemisessä. Vain muutama yksilö on osoittanut jonkinlaista rauhattomuutta ja haikailua levikin lisäämiseen tähtääviä aggressiivisia suunnitelmia kohtaan.

Yksi seikka on tehtävä selväksi: Emme millään tavoin puutu yhdenkään yksilön tarmokkaisiin ja innostuneisiin ponnistuksiin tuoda Urantia-kirja erilaisten ystäviensä ja tuttaviensa tietoisuuteen.