Line St-Pierre ja muut ”Jumalan tyttäret” -retrettiin 10.–13. 9. osallistuneet
Jumalan tyttäret -retretti pidettiin keskustoimistolla, jonne kymmenen naista kokoontui kertomaan itsestään ja hengellisestä matkastaan. Retretin vetäjät, joita johti Line St-Pierre, kehittelivät uuden tavan ryhmässä tapahtuvaan jakamiseen, ja se toimi varsin hyvin.
Naiset puhuivat sisäisestä elämästään ja Urantia-kirjan merkityksestä ja puhuttelevuudesta naisille. He tutkailivat sitä, miten he voisivat auttaa muita naisia arvostamaan itseään Jumalan tyttärinä, jotka ovat miehiin nähden mielensä ja henkensä puolesta yhtäläisen rakastettuja ja lahjakkaita – tyttärinä, jotka palvelun kautta haluavat tanssia Jumalan kanssa.
Seuraavaksi retretin osallistujien tuntemuksia ja toteamuksia.
§ Hengelliset uskomuksemme tanssittivat meitä, me syleilimme niitä ja saimme niistä rohkeutta.
Liikuimme uuden tanssin tahtiin oppimalla, miten olemme tietoisia vartalomme oikean määräisestä jännityksestä, sen sijaan että vastustelemme piilevää kivun, kyynelten, solvatuksi tulemisen ja hämmennyksen tunnetta.
Valohehkuinen lanka kehräytyy, ja selviämme kukoistaaksemme,
syleillessämme aitouden urheutta,
valitessamme mieluummin harmonisoitumisen kuin sovituksen,
Jumalallinen Äiti-Poika,
Pyhä Äiti-Henki,
olet kosminen alkuperäissuunnitelma,
Jumalan Tyttäret,
olemme se loimilanka jonka varaan Korkeimman seinävaate on kudottavissa.
§ En tiennyt, mitä odottaa, ilmoittautuessani tähän retrettiin. Kokemani ylitti kaiken, mitä voin kuvitella. Hengellisen heräämisen tunteet mielessäni ja ruumiissani ovat suunnattomia ja lähes sanoin kuvaamattomia.
Ymmärrän entistä täydemmin, mitä Jumalan tyttärenä oleminen merkitsee. Olen elinikäni etsinyt tätä hengellisyyttä ja tarvitsen sen sitoutuakseni henkilökohtaisesti Jumalan perheeseen.
Minusta tuntuu, että olen päässyt yhteyteen näkemällä sen rakkauden, intohimon, hengellisyyden ja tietämyksen, joka näkyy tässä naisryhmässä. En odottanut sellaista. Olen oppinut omaksumalla, ja se on todellakin vasta kaiken alku.
§ Tämä turvallisen ja turvatun paikan muisto auttaa minua tuntemaan turvaa sielussani ja koko matkan olemukseni syvyyksiin. Jakamalla tuskan, pelon, ilon ja revelaation kokemuksemme olemme oppineet, kasvaneet, ymmärtäneet ja moninkertaistaneet kykymme rakastaa.
Kiitokset teille siitä, että kerroitte, miten huolehditte ja innostatte, miten tavoitatte toisia ja olette hengellisten olentojen syleilemiä.
Sydämen valon opastamia tutkimusmatkailijoita,
käsi kädessä autoimme toisiamme,
läpi tunnelien ja kyynelten kostuttamien paikkojen,
yli kivenjärkäleiden, ohi äkkijyrkkien käännösten,
ne avautuivat luoliin heijastunutta Jumalan valoa hohtaen,
me tanssimme sisimmässämme palavan hengen lämmössä ja kirkkaudessa.
§ Kaikki, mikä liittyy tähän paikkaan, 533, on täydellistä. Tunnen yhdessäoloomme liittyvän täydellisyyden. Valtavaa kiitollisuutta! Olen ällistyksissäni tästä tapahtumien virrasta, joka sai meidät yhteen. Tällaista sisarellista rakkautta, luottamusta ja murheidemme, salaisuuksiemme ja unelmiemme jakamista!
Olen rikastunut suuresti. Uskon sydämessäni, että lujat äänemme, yksittäin ja yhdessä, muuttavat maailmaa. Käyttäessämme ääntämme Totuutta puhuen, Kauneudessa kulkien ja Hyvyyttä syleillen palvelemme Universaalista Isää ja Universaalista Äitiämme.
§ Se, mitä olen tänä viikonloppuna nähnyt ja kuullut, on teistä jokaisessa oleva kauneus – lahjakkuus, kyvykkyys, tietämys, taidot ja ilo. Meistä on yhdessä tullut äänten kuoro – kuten yksittäinen ääni voi olla kaunis – mutta laulaessamme yhdessä – kuinka paljon kauniimpi laulusta tuleekaan. Meistä on yhdessä tullut äänten kuoro, ja kykenin silti kuulemaan jokaisen yksittäisen äänen – kaiken sen kauneuden, viisauden ja rakkauden, jota meistä jokainen tuo esille – ja se antaa minulle voimaa.
Monenlaista kuitua, väriä, pituutta ja paksuutta olevat langat ja säikeet,
ne me lyömme yhteen,
käärimme ne esille salatuista paikoista, jonne olemme ne kätkeneet,
toiset ovat innokkaita tulemaan näkyville,
toiset vastahakoisia, vastentahtoisia,
ehkä ne tuntevat syyllisyyttäkin,
vedämme ne esille salatuista kätkköistään
ryppyisinä, hien ja kyynelten tahraamina,
mukana verta ja monien paikkojen nokea,
kasan kasvaessa otamme kukin kourallisen ja
kudomme sen kangaspuissa jo olevaan loimeen,
kuitukehykseen, joka on kauan sitten ollut paikallaan ja odottanut meitä,
kutsuen meitä kutomaan ja laulamaan,
puhumaan ja tanssimaan yhdessä.
Jumalan tyttäret -ryhmä jakaa mielellään tämän retrettimallin muiden ryhmien kanssa auttaakseen näitä rohkaisemaan muita naisia arvostamaan arvoaan ja kutsumustaan. Jos haluaisitte kokea tällaisen retretin, matkustamme mieluusti luoksenne tapaamaan ryhmänne. Mikäli valitsette ajankohdan, kokoatte kuudesta kahdeksaan naista ja varaatte tapaamispaikan, sitoudumme tapaamaan ryhmänne. Odotamme voivamme voimauttaa lisää naisia seuraamaan hengellisiä kaipauksiaan sisaruutta ja suhteiden luontia kohtaan. Saadaksenne lisätietoja ottakaa yhteys Line St-Pierreen osoitteessa [email protected] [2].
Takana Saskia Vanderploeg, Doreen Heyne, Barbara Newsom, Cecelia Lampley
Keskellä Carrie Prentice, Katharine Becker
Edessä Lucretia Schanfarber, Jennifer Siegel, Dolores Rubio, Wendy Citta, Line St-Pierre