UAI:n Quebecin 2015 konferenssin jälkikatsaus

Päiväys:

Fri, 25.09.2015

Laatija:

Gilles Brien

Gilles Brien,
Montreal, Kanada

Elämään kuuluvat kohtaamiset ovat sanonnan mukaan kuin tuulia. Toiset vain hivelevät ihoasi, toiset taas kaatavat sinut kumoon. Konferenssin järjesti Kansainvälinen Urantia-yhdistys (UAI) viime kesänä Kanadan Lennoxvillessä, pienessä yliopistokaupungissa Yhdysvaltain rajan lähellä. Sille oli leimallista unohtumattomien kohtaamisten myrskytuuli ja löytöjen pyörremyrsky, jotka ravistelivat monien sydämiä ja sieluja. Yli 225 henkilöä 21 maasta osallistui konferenssiin. Valitettavasti Kanadan viranomaiset epäsivät maahantuloviisumin kymmeniltä muilta lukijoilta.

Konferenssi oli minulle järisyttävä kokemus. Kysymyksessä oli ensimmäinen IUA-kokemukseni. Se oli niin ikään ensimmäinen kerta lähes nelikymmenvuotisessa Urantia-kirjan lukijahistoriassani, kun minulla oli tilaisuus tavata näin monia lukijoita kaikkialta maailmasta samaan aikaan ja samassa paikassa. Se tuntui uskomattomalta! 1970-luvulla Quebecissä oli niin vähän Urantia-kirjan lukijoita, että heistä ei täyttynyt edes yhtä huonetta. Ja nyt sitten tällaista! Järjestelykomitean jäsenenä ja kanadanranskalaisena tunsin ylpeyttä mukanaolostani tiimissä, joka mahdollisti tämän ihanan tapahtuman toteutumisen, mistä kiitos kuuluu Gaétan Charlandin näkemyksille. Kuukausia jatkuneet valmistelut, lukemattomat kokoukset, puhelut ja sähköpostit tulivat palkituiksi runsaalla kädellä. Esitimme musiikkia. Nauroimme. Juttelimme. Jaoimme rukouksemme ja oivalluksemme. Opimme olemaan lähempänä Jumalaa ja veljiämme ja sisariamme.

Oli varsin liikuttavaa, kun konferenssin seremoniamestari Guy Perron ensimmäisenä iltana, avajaisistunnossa meni yleisön pariin ja kutsui osanottajat sanomaan nimensä ja kotimaansa mikrofoniin. Niin monien kielten ja puhetapojen kuuleminen täytti sydämeni ilolla. Niin monen neljältä mantereelta (Afrikka, Eurooppa, Pohjois- ja Etelä-Amerikka) tulevan ”muukalaisen”, Urantia-kirjaa rakastavan ja kohta uuden parhaan ystävän tapaaminen värisytti minua suuresti.

Oli kaikenikäisiä ihmisiä. Ja lapsia oli toista kymmentä, jotkut alle kaksivuotiaita. Osallistujien kotimaat olivat Belgia, Haiti, Hollanti, Israel, Kanada, Kiina, Kolumbia, Kongo, Kreikka, Meksiko, Peru, Ranska, Ruotsi, Saksa, Senegal, Suomi, Sveitsi, Ukraina, Yhdistynyt Kuningaskunta ja Yhdysvallat.

Tämä kansainvälinen Urantia-kokoontuminen oli suurenmoinen menestys. Aluksi meillä oli epäilyksiä. Meillä oli rahoitusongelmia. Meillä oli monia ongelmia, jotka näyttivät ratkaisemattomilta, mutta me selvitimme ne. Emme olleet tämän hankkeen takana yksinämme, jos aineellinen visioni olisi laajennut näkemään näkemättömät ystävämme, olen varma siitä, että olisin nähnyt monia muita vieraita konferenssissamme. He olivat kaikkien puhujien takana, kun nämä esittivät valistuneita puheitaan yleisölle. He olivat muusikkojen ja laulajien tukena. Ja he osaltaan pysäyttivät sateen UAI-paraatiltamme. Kiitos kaikille teille, jotka olitte läsnä, jotka annoitte antimenne ja hengellisyytenne UAI:n konferenssille La Belle Provincessa. Ja minun kaltaisilleni, joille tämä ei ollut kylliksi. Nähdäänpä Amsterdamissa 2018.