Guglielmo ”Memo” Z.,
Verona, Italia
Urantia-kirja kääntyi italiaksi näennäisesti onnekkaiden sattumusten seurauksena.
Vuonna 1980 toimin suuressa paikallisessa yrityksessä. Olin aviomies ja isä ja olin hyväkuntoinen kaveri.
Mutta sitten kaikki alkoi mennä vikaan. Todellisuuteni oli menossa alamäkeä, tunsin masennusta ja toivottomuutta ja etsin epätoivoisesti jotakin parempaa.
Ystävä kutsui minut muutamiin esoteerisen yhdistyksen kokouksiin, ja siellä tapasin Giuseppe Zecchinaton. Hän tutustutti minut Urantia-kirjaan, jonka hän oli löytänyt Ranskassa (kylmäfuusiota käsitelleessä) kokouksessa tavattuaan Jacques Weissin, joka oli Urantia-kirjan ranskannoksen pääkääntäjä.
Zecchinato hankki kirjan ja ryhtyi lukemaan sitä heti Italiaan palattuaan.
Zecchinaton esimerkkiä seuraten, jos kohta vuosia myöhemmin, ostin Urantia-kirjan ranskannoksen. Ranskannoksen lukeminen oli haastavaa, sillä kouluranskan opintoni olivat jo vuosien takana. Mutta sinnittelin ja luin kirjan kokonaisuudessaan. Sen jälkeen minussa heräsi halu kääntää se italiaksi, ja niin minä tein. Käytin ranskannosta ”alkuperäistekstinäni”, sillä en osaa englantia. Kääntämiseen kului aikaa yli viisi vuotta. Kertoessani Zecchinatolle, mitä olin tehnyt, hän puolestaan kertoi aloittaneensa hänkin italiankielisen käännöksen mutta ei ollut muutamaan vuoteen ahkeroinut sen parissa.
Hän halusi informoida Urantia-säätiötä siitä, että olin kääntänyt kirjan italiaksi, mutta sain hänet luopumaan ajatuksesta, sillä minulla oli epäilyksiä käännökseni laadukkuuden suhteen, ja erityisesti siksi, että olin italiantanut ranskankielisen käännöksen, en englanninkielistä tekstiä.
Niinpä hankin englanninkielisen kirjan, ja ryhdyin sujuvasti englantia osaavan Zecchinaton kanssa vertailemaan italiannostani ja englanninkielistä tekstiä.
Tapasin Zecchinaton jokaisena viikonloppuna hänen kotonaan, ja korjasimme ja revisioimme käännöstäni. Jo varsin iäkäs Zecchinato valitettavasti sairastui, mikä rajoitti hänen mahdollisuuksiaan olla mukana hankkeessa. Etenimme hitaasti, mutta revisio saatiin lopulta valmiiksi. Olimme olleet yhteyksissä Georges Michelson-Dupontiin, joka kävi luonamme Veronassa. Georges järjesti ammattikääntäjän tarkastamaan, että käännöksemme oli tarkka ja kaunis. Pian sen jälkeen Zecchinato kuoli.
Olin tuolloin jo eläköitynyt ja päätin verrata englanninkielisiä ja italiankielisiä tekstejä vielä kerran. Sen tehtyäni lähetin kaikki tiedostot Urantia-säätiöön, joka painatti käännöksen.
Il Libro di Urantia oli vihdoin italiankielisten lukijoiden saatavilla.