Cesar Paulo Zapello, Brasilian Urantia-yhdistyksen puheenjohtaja
Caxias do Sul, Brasilia
Mitä tulee vastausten etsintääni hengellisiin ja kosmisiin kysymyksiini, niin kysymykseni koskivat – muutaman mainitakseni – aina Jumalaa, maailmankaikkeutta ja Aatamia ja Eevaa. Mutta vastauksia en institutionaalisten uskontojen piiristä löytänyt. Raamatun ymmärtäminen – kasvatukseni on katolinen – ei koskaan antanut minulle kaipaamiani vastauksia.
Neljänkymmenenkahdeksan vuoden ajan olin täynnä kysymyksiä ilman vastauksia. Sitten ajat kävivät kohdallani vaikeiksi. Pikkubisnekseni meni nurin, ja tunsin syvää masennusta. Mutta kokemukseni pani minut kääntymään Jumalan puoleen ja kysymään häneltä vielä yhden kysymyksen: Miksi elämä on näin vaikeaa?
Hengellinen nälkäni vei minut evankelisiin kirkkoihin, Seicho-no-je’hen, šamanismiin ja Suureen valkeaan veljeskuntaan (Ylösnousseet mestarit), mutta mikään niistä ei antanut minulle vastauksia. Ne valmistivat minut kuitenkin Urantia-kirjan löytämiseen.
Heinäkuun 31. päivänä 2010 löysin nettiä selaillessani Urantia-kirjan. Silmäillessäni sisällysluetteloa katseeni kiinnittyi lukuun 74, ”Aatami ja Eeva”. Luvun 74 sisältämä informaatio oli perin loogista ja erittäin järkeenkäypää. Tiesin, että Urantia-kirja tulee vastaamaan kysymyksiin, joita olin esittänyt vuosikaudet.
Pitkäaikaisten lukijoiden ja Brasilian Urantia-yhdistyksen (UAB) tarjoamien netin opintoryhmien avulla olen siitä lähtien opiskellut Urantia-kirjaa. Elämäni on muuttunut. Vähän ensin emmittyään vaimonikin on alkanut lukea kirjaa. Nyt hän ja minä nautimme hengellisestä yhtenäisyydestä, ja autamme uusia lukijoita.
Useimmat ystävämme ovat Urantia-kirjan lukijoita Brasiliassa ja eri puolilla maailmaa.
Osallistuin opintoryhmäsymposiumiin Chicagossa kesäkuussa 2012 ja vierailin Urantia-säätiön keskustoimistossa. Ystävystyin monien eri maista kotoisin olevien kanssa, ja he motivoivat minua täyttämään Isän tahdon ja palvelemaan veljiäni ja sisariani.
Kun joku kysyy, mikä Urantia-kirjan kohta on minulle mieluisin. Vastaan aina, että se on se kohta, jota olen juuri lukemassa. On silti kaksi tekstikappaletta, jotka ovat motivoineet minua eniten:
”Persoonallisuuden ikuinen eloonjääminen riippuu kokonaan kuolevaisen mielen tekemästä valinnasta. Sen tekemät päätökset määräävät kuolemattoman sielun eloonjäämispotentiaalin. Kun mieli uskoo Jumalaan ja sielu tuntee Jumalan, ja kun ne yhdessä hoivaavan Suuntaajan kanssa kaikki halajavat Jumalaa, silloin on eloonjääminen varmistettu. Älylliset rajoitukset, kasvatuksen hataruus, sivistyksen puute, sosiaalisen aseman mitättömyys, vieläpä inhimillisten moraalikäsitysten alamittaisuus, jotka johtuvat opetuksellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten etuisuuksien valitettavasta puuttumisesta, eivät voi tehdä tyhjäksi sitä, että jumalallinen henki vaikuttaa tällaisissa epäonnisissa ja inhimillisestä näkökulmasta katsottuna rajoitteisissa mutta uskovissa yksilöissä. Siitä, että Salaperäinen Opastaja on ihmisen sisimmässä, muodostuu kuolemattoman sielun alku, ja se takaa mahdollisuuden sen kasvupotentiaalille ja eloonjäämiselle.” [5:5.13]
”Toimialansa ja valtansa puitteissa sosiaaliset arkkitehdit tekevät kaikkensa saattaakseen sopivat yksilöt yhteen, jotta nämä voisivat muodostaa maan päällä tehokkaita työryhmiä, joihin on mieluisaa kuulua. Ja joskus tällaiset ryhmät ovat saaneet havaita, että mansiomaailmoissa heidät on saatettu taas yhteen jatkamaan hedelmällistä palveluaan. Mutteivät nämä serafit aina saavuta tavoitteitaan; eivät he aina kykene saattamaan yhteen niitä, jotka jonkin tarkoituksen saavuttamisen tai tehtävän suorittamisen kannalta muodostaisivat ihanteellisimman ryhmän. Sellaisissa olosuhteissa heidän on käytettävä sitä, mikä tarjolla olevassa materiaalissa on parasta.” [39:3.5]
Sallikaa minun lopuksi alleviivata sitä, että ei riitä, jos osaa Urantia-kirjan älyllisesti. Opetusten suuri arvo on niiden muuntamisessa arkielämämme käytännön toimiksi. Pyrkimystemme voimaperäisyys näyttäytyy siinä, minkälaisia suhteemme muihin lukijoihin ja kaikkiin veljiimme ja sisariimme ovat.
Rohkaisen kaikkia lukijoita osallistumaan opintoryhmiin. Tiedän, mistä puhun. Osallistun nettiopintoryhmiin maanantaisin, tiistaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin UAB:n nettikonferenssihuoneessa ja joka torstai kotonamme pidettävään opintoryhmään. Jo kolmen vuoden ajan olemme pitäneet kuukausittain alueellisen tapaamisen Etelä-Brasiliassa. Siitä lähtien kun löysin Urantia-kirjan, olen myös aktiivisesti auttanut kansallisten tapaamisten järjestämisessä.
Minulle oli suuri kunnia jakaa tämä ”Mitä Urantia-kirja minulle merkitsee” -tarinani muiden lukijoiden kanssa.