Gabriel Rymberg,
Nasaret, Israel
Se oli ihanaa! Meitä oli viisi pienessä näyttelykopissa: Claire Thurston Washingtonista, Tim Hobbs Coloradosta, Avi Dogim New Jerseystä ja Buck Weimer Coloradosta. Minun tarvitsi ajaa vain pari tuntia etelään päästäkseni Jerusalemiin.
Helmikuun sää Jerusalemissa voi olla kamala. Messujen aikana lämpötila laski lähes 0:aan. Ja kaakkoistuulen mukana autiomaasta kulkeutui runsaasti hiekkapölyä. Pölyä kertyi paksusti kaikille pinnoille.
Messuilla kuitenkin kaikki omaa osastoamme myöten oli puhdasta ja pölytöntä. Pidimme esillä useita Urantia-kirjan kappaleita englanniksi, ranskaksi, saksaksi, italiaksi, venäjäksi ja espanjaksi.
Sunnuntai-iltana, ennen maanantaisia avajaisia, kaikki oli valmista.
Eniten pidin tiimistämme. Sain taas kerran nähdä ja kokea, miltä näyttävät hedelmät, jotka tuottaa pitkäaikainen hengelliselle ohjaukselle altistuminen. Tuotti mielihyvää saada tuntea tiimin kaikkien jäsenten osoittama rakkaus. Tuntui kuin olisimme saaneet ennakolta kokea valon ja elämän aikakauden. Tunsin Mestarin olevan läsnä, ja mieleeni palautuivat sanat: ”missä kaksi tai kolme uskovaa kokoontuu yhteen, siellä olen minä heidän keskellään.” [159:1.3]
Vuorovaikutus osastollamme käyvien vierailijoiden kanssa oli perin kiinnostavaa. Meillä oli iso kulhollinen ”hengellisiä vitamiineja”, jotka osoittautuivat suurenmoisiksi keskustelunavaajiksi. Muuankin iäkkäämpi herrasmies otti niitä kourallisen ja oli heittämäisillään ne kurkkuunsa, kun pysäytimme hänet. Näin suuresti hän isosi jumalallista sanaa!
Pysähtyessään kioskillemme ihmisten ensimmäinen kysymys kuului usein: ”Mikä tämä on?” tai ”mikä on Urantia?” Meidän asianamme oli sitten antaa kiinnostava vastaus, joka saisi vierailijan kysymään lisää.
Koska hepreannos on vielä työn alla, laadimme englannin- ja hepreankielisen esitteen. Sen otsikko kuuluu ”Johdanto Urantia-kirjaan”. Esite osoittautui suosituksi. Siinä on lyhyt johdanto ja noin sata tekstilainausta. Jokainen osastollamme käynyt sai yhden esitteen. Tultuaan luetuksi esite houkutteli tavan takaa vierailijat jatkamaan keskustelua jostakin asiasta, joka oli herättänyt heidän mielenkiintonsa.
Monikaan vierailija ei avannut kirjaa.
Aikaa jäi runsaasti jutteluun ja keskusteluun – etupäässä keskenämme. Keskusteluja oli paljon; toiset niistä syvällisiä, toiset hauskoja, mutta kaikki rakkauden kyllästämiä. Itselleni suurin mielihyvä messuille osallistumisesta ja mukanaolosta osastollamme koitui siitä, että tulin tuntemaan läheisesti uusia sisaria ja veljiä ja että minulla oli tilaisuus rakastaa ja palvella heitä ja että he rakastivat ja palvelivat minua.
Olemme epäilemättä edistäneet Urantia-kirjan leviämistä Israelissa. Rohkenen arvella, että vuosien päästä joku muistaa nähneensä Urantia-kirjan ensimmäisen kerran Jerusalemin kirjamessuilla vuonna 2015.