Mary Ann Leader
Berlin, Wisconsin, Yhdysvallat
Mitä Urantia-kirja minulle merkitsee
Urantia-kirja ilmestyi elämääni ollessani vähän yli 40-vuotias. Ne olivat henkilökohtaisessa elämässäni raastavan sekasorron vuosia. Etsiskelin totuutta perustaksi, jolle rakentaa uudelleen emotionaalinen, älyllinen ja hengellinen elämäni. Kun minulle ehdotettiin, että saattaisin pitää Urantia-kirjaa kiinnostavana, torjuin sen muitta mutkitta. En nähnyt Urantia-kirjaa resurssiksi, joka olisi auttanut minua sekasortoisuudessani. Käänsin selkäni herrasmiehelle, joka kirjaa minulle ehdotti, ja kävelin pois.
Kolme vuotta myöhemmin kirja esitettiin minulle toistamiseen. Tällä kerralla kovakantainen kirja kirjaimellisesti sysättiin käteeni. Sysääjä halusi antaa sen pois. Hän sanoi olevansa kyvytön ymmärtämään sitä. Kirja kuitenkin näytti sisältävän monia asiakokonaisuuksia, joista olimme keskustelleet. Hän väitti minun olevan kykenevä ymmärtämään Urantia-kirjaa ja osaavan selittää sen hänelle. Otin kirjan ja lomalla ollessani avasin sen ja ryhdyin lukemaan.
Löysin vahvistuksen yhdelle perususkomuksistani, jonka olin kehitellyt elämäni edellisten 20 vuoden aikana. Jos sanoisin, että lukemani ”vei minulta jalat alta”, se olisi vähättelyä. En laskenut kirjaa käsistäni koko lomaviikon aikana, ja lukiessani löysin vahvistuksen lähes kaikille niille inspiroiduille uskomuksilleni, joita olin kehitellyt edelliset 20 vuotta.
Noina 20 vuotena toimeenpanin yksityisen vertailevan uskontotutkimuksen. Monien aiheiden kohdalla kävin läpi pikkukaupunkini kirjaston kaikki lähdeaineistot. Niitä olivat astronomia ja antropologia, joka johdatti minut arkeologiaan ja erilaisiin muinaisuskontoihin ja -sivilisaatioihin. Tutkin Amerikan intiaanien kulttuureja, Etelä-Amerikan alkuperäiskulttuureja. Noiden lähes 20 vuoden aikana jumalakäsitykseni ja henkilökohtainen uskonnollinen ymmärrykseni ja kokemukseni laajenivat. Päätin olla enää osallistumatta organisoituun uskonnonharjoitukseen ja koin henkilökohtaisen elämäni hajoamisen. Tunsin, että minua ajaa halu tuntea Jumala henkilökohtaisesti.
Kyseisiä kokemuksia pohtiessani minusta tuntuu, etten valinnut Jumalaa. Jumala valitsi minut! Lausahdus saattaa tuntua ylimieliseltä, mutta kokemuksellisesti tiedän sen olevan totta. Jumala valitsi minut. Tämän toteamuksen totuudellisuuden kokeminen alkoi ollessani kahdeksanvuotias, ja se jatkuu yhä. Minulla oli lapsuudessani monia vaikeita elämänkokemuksia. Ja vartuttuani kysyn nyt vaikeissa tilanteissa: ”Mitä Jumala koettaa minulle tämän kokemuksen kautta opettaa?” Nämä kokemukset ovat monet kerrat haavoittaneet sieluani, mutta Jumala ei ole koskaan hylännyt minua, ja olen tullut tuntemaan Jumalan ”taivaallisena Isänäni”. Jumalasta on tullut minulle rakastava persoonallisuus. Ymmärrän taivaallisen Isäni johdattavan minua yhä persoonallisempaan ja hengellisempään suhteeseen itsensä kanssa.
Minulla oli tapana pitää Urantia-kirja kirjahyllyssäni. Silloin tällöin otin sen esille ja luin sitä sieltä täältä, mutta palautin sen aina paikalleen. Viimeisten viiden vuoden aikana Urantia-kirjani on kuitenkin ollut työpöydälläni, ja luen sitä päivittäin.
Olen myös osallistunut Internetin Urantia-kirja-koulun kursseille, ja olen tullut tietämään kirjan arvon. Sen lukeminen on elämänmittainen ryhtymys. Oppiminen ei koskaan lopu! Tämä kiihkeä tarve päästä Jumalan luo on hellittämätön ja väistämätön. [14:2.7]
Urantia-kirja on antanut minulle kokemuksen rakastavasta taivaallisesta Isästä; tietoisuuden Kolmiyhteisistä Persoonallisuuksista ja Luoja-Pojastamme, Kristus-Mikaelista, ja Ajatuksensuuntaajan ihmeestä ja Äärettömästä Hengestä. Se on myös antanut minulle rauhan sikäli, että tiedän kuoleman olevan hengellisen elämänseikkailun siirtymävaihe. Koska olen jo elämän ehtoopuolella, olen kiitollinen Francis Thompsonin runosta ”Taivaan koira”, joka innoitti minut lukemaan Urantia-kirjaa ja oppimaan sen totuuden ja sen kauneuden, jotka se kansiensa välissä sisältää. Totuuden kautta ihminen saavuttaa kauneuden, ja hengellisen rakkauden avulla hän nousee hyvyyteen. [103:9.10]