Sandra Burga-Cisneros Pizarro, johtokunnan liitännäisjäsen
Zürich, Sveitsi
Ajatellessani täydellisyyttä ja käskyä ”olkaa täydelliset, niin kuin taivaallinen Isänne on täydellinen” ajattelen rakkautta, sitä aitoa ja jumalallista rakkautta, jota Isä meille osoittaa; rakkautta sen epäitsekkäimmässä ja altruistisimmassa muodossa; rakkautta, jonka jokainen ihmisolento voi valita ollakseen täydellinen niin kuin Isämme on täydellinen.
Olen oppinut, että jokaisella ihmisellä on ”elämä elettävänään”. Me kaikki koemme elämän sokkelot ja koetamme tavoittaa onnellisuuden työssämme ja perheemme, ystäviemme ja muiden parissa. Ajatellessani niitä elämän hetkiä, jotka ovat olleet tyydyttävimpiä, ne ovat tapahtuneet, kun minut on saanut liikkeelle rakkaus ja epäitsekäs huolenpito, ja silloin tunnen aitoa yhteyttä Isäämme.
Helppoa se ei tietenkään ole, ja kysyn itseltäni: ”Kuinka voisin tuntea tuon yhteyden useammin?” Mieleeni muistuu:
Jos kuolevainen ihminen on täydestä sydämestään hengellisesti motivoitunut, varauksettomasti omistautunut täyttämään Isän tahdon, siinä tapauksessa tämän yksilön kokemuksessa, koska hän on näin varmasti ja näin tehokkaasti sisimmässään olevan jumalallisen Suuntaajan hengellisesti varustama, ei voi jäädä ilmaantumatta ylevä tietoisuus Jumalan tuntemisesta ja ylivertainen vakuuttuneisuus eloonjäämisestä, jotta hän löytää Jumalan kokien muuttuvansa vaihe vaiheelta yhä enemmän hänen kaltaisekseen. [5:1.6]
Minun on yhtä mittaa muistutettava itseäni: ”Ole tietoinen hänen jumaluuden kipinästään sisimmässäsi!” Vain olemalla päivittäin yhteydessä Ajatuksensuuntaajaani, taivaalliseen auttajaani, teen mahdolliseksi hänen opettaa ja opastaa minua. Jos eksyn polulta tai harhaudun muualle, eteen tulee hetki, jolloin minun on kohdattava elämäni aidon tarkoituksen todellisuus. Meidän kaikkien on tehtävä samoin, sillä kerran tällaista elämäntapaa maistettuamme, emme kykene sitä unohtamaan tai pääsemään rauhaan, ennen kuin olemme palanneet polulle.
Lihallisen elämänsä aikana Jeesus osoitti meille tämän polun. Hän opetti meille tien, ja hän pitää meitä kädestä ja tukee, kunnes päätämme kulkea polkua hänen kanssaan. Päätös on kuitenkin omamme, valinta on meidän. Elämämme tarkoitus on olla Isän kaltainen ja rakastaa toinen toisiamme niin kuin hän rakastaa meitä. Jeesus toi esille rakkauden Jumalan, ja rakkaus sulkee piiriinsä kaiken totuuden, kauneuden ja hyvyyden. [5:4.6]
Meidän on joka päivä selvittävä arkipäiväisyyksistä, ja toisinaan täydellisyydentavoittelun edellyttämää asennetta on vaikea saavuttaa, kun ympärillämme on kiukuttelevia ja negatiivisesti ajattelevia veljiä ja sisaria. Mutta jokaisen meistä siunauksena on sisimmässämme oleva Isämme osanen, mikä tarkoittaa, että sisimmässämme on täydellisyyden piirustukset. Niiden vastuulla, joiden etuoikeutena on olla tietoisia tästä totuudesta, on myös näyttää tietä niille, joilla tätä pyrkimystä ei ole.
Hengellisessä mielessä ihmisen sisimmässä elää kuolemasta selviytyvä Ajatuksensuuntaaja. Jos tällainen ihmismieli on vilpittömästi ja hengellisesti motivoitunut, jos tällainen ihmissielu halajaa tuntea Jumalan ja tulla hänen kaltaisekseen, haluaa rehellisesti täyttää Isän tahdon, ei ole olemassa mitään sellaista kuolevaisen osattomaksijäämisestä johtuvaa kielteisesti vaikuttavaa voimaa eikä mitään sellaista mahdollisesti väliin tulevaa aktiivista tekijää, jotka voisivat estää tätä jumalallisesti motivoitunutta sielua nousemasta turvallisesti Paratiisin porteille. [5:1.7]
Urantia-kirjaa lukiessani tunnen avartuvani, niin kuin lintu saattaa lentäessään tuntea. Tunne on toki vaikeasti kuvailtavissa, mutta tunnen kuitenkin yhteyttä Jumalan koko luomukseen. Arvelen kaikkien lukijoiden tuntevan samoin. Ihmisinä olemme ymmärrykseltämme rajoittuneita, kun kysymys on Isän meitä kohtaan tuntemasta rakkaudesta. Mutta rajoituksinemmekin voimme tuntea valtavia rakkauden tuntemuksia, sanoin kuvaamattoman yhteyden Isäämme.
Älkäämme päästäkö päivärutiineja suorittaessamme tätä yhteyttä katoamaan! Tulkoon siitä päivittäinen rituaalimme, sellainen osa meistä, jota ilman emme voi elää! Taistelkaamme rajoittuneisuuksiamme vastaan ja suorittakaamme rohkeasti jokainen elämämme asettama koetus. Oppikaamme herkuttelemaan epävarmuudella, lihomaan pettymisestä, innostumaan ilmeisestä tappiosta, vahvistumaan vaikeuksien edessä, osoittamaan lannistumatonta rohkeutta suunnattomuuden edessä ja harjoittamaan voittamatonta uskoa joutuessaan kohdakkain selittämättömän esittämän haasteen kanssa. [26:5.3]
Älkäämme unohtako, keitä olemme ja minne olemme menossa! Muistakaamme joka päivä, että olemme sitoutuneet etsimään totuutta. Ja kun käsissämme on näin mahtava ilmoitus, pankaamme sen opetukset täytäntöön, ei vain niihin uskomalla vaan ne todeksi elämällä rakkauden motivoimina, epäitsekkään hoivan aktivoimina ja aidossa yhteydessä Isäämme.