Jeff Wattles
Stowe, Ohio, Yhdysvallat
Toimituksen huomautus: Urantia on desimaali- eli elolliskokeiluplaneetta.
Jeff Wattlesin vetämä desimaaliseminaari oli kokeilu. Testin tarkoituksena oli selvittää, voidaanko kokemuksellista koulutusta, jolla on saatu dramaattisia tuloksia luokkahuonetilanteissa, sovittaa nelipäiväiseen kokoukseen. Johtopäätös oli raikuva ”voidaan kyllä”.
Kaksitoista Urantia-kirjan lukijaa kokoontui Urantia-säätiöön 30.5.–2.6.2013. Ennen sitä heitä oli pyydetty valmistautumaan seminaariin tekemällä muuan kokemuksellinen projekti.
Seminaari keskittyi kosmista voimaa omaaviin hengellisiin totuuksiin. Osallistujia pyydettiin (1) yksilöimään jotakin, jossa hän kaipaa henkilökohtaista kasvua, (2) valitsemaan sovelias hengellistä totuutta oleva lainaus Urantia-kirjasta, (3) soveltamaan kyseistä opetusta elämäänsä useamman viikon ajan ja (4) esittämään ponnistelujensa hedelmät seminaarissa.
Osallistujat olivat David Fabe, Marvin Garwyn, Sherry Layton, Janelle Mazza, Bill Martin, Bill Page, Barbara Newsom, Margie Ray, Christina Seaborn, Eija Seppänen-Bolotinski, Evette Twyford ja Jeff Wattles. He vastasivat seminaarin tehtävänasetteluun kukin omalla tavallaan. Kuultiin kahdeksan esitystä, ja ne vaikuttivat keskinäisesti inspiroivalla tavalla. Kuulimme kertomuksia henkilökohtaisesta muuttumisesta vuosienmittaisten projektien myötä; selvityksiä kamppailusta ja meneillään olevista ponnisteluista ja kertomuksia totuuden ja rakkauden voimasta haastavissa tilanteissa.
Esitykset lomittuivat lyhyiden opintorupeamien väliin. Opiskeltiin viittä Urantia-kirjan korostamaa projektia:
- Jumalan kaltaiseksi tuleminen,
- uuden filosofian laatiminen sisältönään eläminen totuudessa, kauneudessa ja hyvyydessä,
- Jeesuksen evankeliumin julistaminen,
- Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuvien yhdistäminen ja
- pitkälle menevän totuuden julkituominen.
Yksi Jeffin seminaaria koskevista unelmista oli saada aikaan ryhmätyötä näistä projekteista, ja sellainen ryhmätyö sopikin luontaisesti muutamille ryhmän jäsenille.
Janelle Mazza aloitti esityksellä Jumalan Isyydestä. Hänen kokemuksenaan oli ollut varttuminen ilman hänen maisen isänsä läsnäoloa, mikä oli herättänyt hänessä kielteisiä asenteita isyyttä kohtaan. Mutta aloitettuaan hengellisen etsintänsä hän tapasi monia miehiä, jotka elivät hengellisiä arvoja. Nyt, uutena Urantia-kirjan lukijana, jolla on valloittava, tunteikas ja miellyttävä olemus, jonka kaunopuheisuutta vahvistaa hänen älykkyytensä ja johtajankykynsä, hän toi unohtumattomasti esille täysimääräisen omistautumisensa Isän tahdon täyttämiseen.
Toinen nuori aikuinen, David Fabe, opiskeli ”Suuret kirjat” -nimisen opinto-ohjelman antimia St. John’s Collegessa ja oli vastikään valmistunut kuuluisasta Uudesta koulusta Manhattanilla. Siellä keskitytään kirjoittamiseen ja filosofiaan. David kertoi kokemuksistaan siitä, että hän oli omistanut elämänsä ”Urantian suurelle toivolle”, joka piilee siinä mahdollisuudessa, että uusi ilmoitus Jeesuksesta uusin ja entistä laajemmin esityksin hänen pelastavasta sanomastaan hengellisesti yhdistäisi rakastavan palvelun puitteissa hänen nykyisten tunnustuksellisten seuraajiensa monilukuiset perheet. [195:10.16] Davidin kokemus on opettanut hänelle, että kanssakäyminen ihmisten kanssa sujuu ilman Urantia-kirjan esilletuomistakin. Maailman tarvitsee nähdä Jeesus taas elävänä maan päällä niiden hengestä syntyneiden kuolevaisten kokemuksessa, jotka tuovat Mestarin vaikuttavalla tavalla kaikkien ihmisten tietoon. [195:10.1] Davidin, Jeffin ja Barbara Newsomin muodostaman työryhmän aiheena oli juuri tuo ”suuri toivo”.
Barbaran projektin ja esityksen keskipisteessä oli rakkaus. Hän puhui hoivatyöstään ja toiminnastaan episkopaalisessa kirkossa. Siihen kuului mm. hetki, jolloin hän johdatti kanssaseurakuntalaisensa rukoilemaan kuoleman kielissä olevan seurakuntalaisen puolesta. Kyseiselle potilaalle oli annettu yliannostus kipulääkettä, mikä vaikeutti hengitystä kriittisellä tavalla. Ryhmän rukoillessa kaikki tunsivat Jumalan läsnäolon. Pappi oli myöhässä, mutta kun hän vihdoin saapui, potilas oli jo lähes täysin toipunut.
Bill Pagen projektin keskiössä oli ystävällisen universumin käsite, joka pohjautui seuraavaan Jeesuksen lausumaan: Olen ehdottoman vakuuttunut siitä, että koko universumi on minua kohtaan ystävällinen – tähän kaikenvoittavaan totuuteen minä itsepintaisesti uskon varauksetonta luottamusta osoittaen siitäkin huolimatta, että ulkonaiset seikat joskus näyttävät puhuvan sitä vastaan. [133:1.4] Viime vuonna Bill menetti vaimonsa syövälle. Kahta päivää ennen menehtymistään vaimo kysyi: ”Miksi minä? En ole koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa.” Bill on siitä lähtien kehitellyt jatkuvasti tyydyttävämpää vastausta tuohon kysymykseen. Bill tarkasteli omia vaikeuksiaan sellaisten ihmisen rakastamisessa, jotka käyttäytyvät häijysti. Hän on ymmärtänyt, että voimme tehdä planeetastamme ystävällisemmän.
Sitten Margie Ray kertoi ryhmälle omassa elämässään tapahtuneesta mullistavasta muutoksesta, sen jälkeen kun hän omaksui tavan aloittaa jokaisen päivän tällä rukouksella: ”Isä, rakastan sinua. Minun tahtoni on täyttää sinun tahtosi. Osoita minulle, miten. Tee minusta hyvä tahtosi palvelija tänä päivänä.” Viimeisten neljän vuoden aikana hän on tavan takaa kokenut hengellisesti tuloksellista vuorovaikuttamista tapaamiensa ihmisen kanssa. Vaikka hän on mukana monissa mutkikkaissa hankkeissa, hän ei koe elämää koskaan hektisenä, vaan aikaa riittää armollisesti aina siihen, mikä on tarpeen tehdä. Margie jää kuluvan vuoden jälkeen eläkkeelle yliopistotutkijan uraltaan, ja sen jälkeen hän aikoo suorittaa tohtorin tutkinnon filosofiassa. Hän ja Jeff ottivat ”ryhmätyökseen” totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen perustuvan uuden elämisen filosofian hahmottelemisen.
Eija Seppänen-Bolotinski, joka on alusta alkaen ollut kanssavetäjänä netin kautta toimivassa Jeffin evankeliumikoulussa, piti esityksen työn hengellisestä merkityksestä. Hän on psykiatri ja toimii ympäristössä, jossa hän ei voi puhua uskonnollisista käsityksistään. Vaikka niin onkin, Eija sanoi, että hän kokee sen kauneuden, että tuo hiljaisesti esille hengellisyyttä asiakkaidensa kanssa toimiessaan.
Sherry Laytonin esitys rakkaudesta hengellisessä hoivaamisessa voitti palkinnon tehokkaasta kommunikoinnista. Hän käytti dioja ja vinjettejä, jotka koskettivat meitä syvästi. Hän ryhtyi ”tiimityöhön” Jeffin kanssa Jumalan kaltaiseksi tulemisesta.
Kerrottavaa olisi paljon enemmän, mutta riittäköön tämä todistamaan, että desimaaliseminaari oli jälleen yksi sellaisista kokoontumisista, joissa ihmisen yläpuolelta saatu hoiva täydensi ihmisponnistukset.