Rukousretretti Bretagnessa

Claire Mylanus
Johtokunnan liitännäisjäsen,
Bretagne, Ranska

Suunnilleen vuosi sitten pyysin Gard Jamesonia vetämään viikonmittaisen retretin rukoilemisesta ja palvonnasta, sillä halusin kokea palvonnan omakohtaisesti. Tiesin hänet sellaiseen kykeneväksi, sillä hän on filosofian tohtori vertailevassa uskontotieteessä ja hän opettaa Las Vegasin yliopistossa. Gard päätti tulla Bretagneen. Hän suositteli, että retretin osanottajat puhuvat englantia ja että he ovat mieluusti potentiaalisia opettajia, iältään 30 ja 40 vuoden välillä. Retretissä oli mukana kymmenen henkilöä: kolme ranskalaista, yksi Alankomaissa asuva ranskatar, yksi meksikolainen, yksi englantilainen ja neljä yhdysvaltalaista.

Gard oli järjestänyt jokaiselle päivälle eri puhujan, ja joka päivä Gard johdatteli meidät harjoittamaan ”keskittyvää rukoilua”.

Keskittyvä rukoilu kehkeytyi sisteriläismunkkien noudattamasta harjoituksesta, ja sille antoi nimen ja sen kansanomaisti isä Thomas Keating, joka kirjoitti teoksen Avoin mieli, avoin sydän. Keskittyvän rukoilun tavoitteena on hiljaisuus, joka auttaa syvempään ja henkilökohtaisempaan yhteydenpitoon Jumalan kanssa ja kokemaan hänen läsnäolonsa. Keskittyvä rukoilu tapahtuu 20 minuuttia jatkuvassa hiljaisuudessa, ja se on henkilökohtaista ja jokaisen kohdalla erilaista. Tämä henkilökohtainen kanssakäyminen johtaa tunnekuohujen tyyntymiseen ja sielun kasvuun, sillä se toimii sielun tasolla. Meillä on vaakatason ja pystytason suhteita. Jumalan kanssa meillä on pystysuuntainen suhde, joka ilmenee kohentuneena kykynä rakastaa ja olla rakastettu. Muiden kanssa meillä on vaakatasoinen sosiaalinen suhde, johon kuuluu muun muassa anteeksiantava ja palveleva huolenpito.

Keskittyvää rukoilua voisi mielestäni verrata palvontaan. Jumala on olemassa ajatustemme ja tunteidemme takana. Keskittyvä rukous lisää kykyämme ottaa vastaan Jumalan jumalallinen läsnäolo ja arvostaa hänen läheisyyttään.

Jeesus opetti seuraajilleen, että heidän tulisi rukouksensa Isälle esitettyään olla hetken aikaa hiljaa ja vastaanottavaisia antaakseen sisimmässään olevalle hengelle paremman mahdollisuuden puhua kuuntelevalle sielulle. Isän henki puhuu ihmiselle parhaiten, kun ihmisen mieli on suuntautunut aitoon palvontaan. [146:2.17]

Retretin toisena päivänä David Elders, joka on lukenut Urantia-kirjaa yli neljäkymmentä vuotta, havainnollisti dynaamisella tavalla Urantia-kirjan uusia opetuksia ja käsitteitä. David osoitti meille, miten nämä uudet käsitteet ovat keino oppia ja käsittää totuutta ja kokea tämä kaikki elämässämme.

Tri Sadler löysi 64 uutta käsitettä, ja tutkimme niistä muutamaa. Näiden käsitteiden tiedostaminen ja niiden ymmärtäminen luo avarat kehykset, jotka suovat meille mahdollisuuden laajentaa näköalojamme ja nähdä ja käsittää Urantia-ilmoituksen takana oleva visio ja suunnitelma.

Opimme, että Jumala jakaa – antaa – meille työkalut ja varustaa meidät välineillä, joiden varassa kasvamme ja edistymme. Kaikki uudet totuudet kehkeytyvät vanhoista. Moniin näistä uusista totuuksista sisältyy enentyvän hengellisen ymmärryksen potentiaali. Tällaisia totuuksia ovat ne, jotka liittyvät persoonallisuuden lahjoittamiseen, Ajatuksensuuntaajan lahjoittamiseen, mieleen, Korkeimpaan, sieluun, persoonallisuuden eloonjäämiseen ja Jeesuksen identiteettiin.

Retretin kolmantena päivänä pitkäaikainen lukija ja kliininen psykologi Marta Elders johdatti meidät tarkastelemaan sielua. Jakauduimme pareiksi ja osallistuimme lectio divinaan; se on benediktiinimunkkien toimintatapa kuudennelta vuosisadalta. Lectio tuo julki neljä aspektia tietystä pyhästä tekstistä:

1. Lue pyhä teksti silmilläsi (sanallinen ymmärrys) – jaa sieltä nouseva sana.
2. Lue teksti mielelläsi (pohdiskeleva ymmärrys) – jaa lyhyt ajatus.
3. Lue teksti sydämelläsi (vastaanottavainen ymmärrys) – jaa lyhyt rukous.
4. Lue teksti sielullasi (hiljaisuus Jumalan läsnä ollessa) – jaa hiljaisuus.

Lectio divina on erinomainen apukeino Urantia-kirjan opiskelussa. Se lisää kirjan ymmärtämistä ja käsittämistä ja sen opetusten sisäistämistä. Tämä harjoitus oli erityislaatuinen pääasiassa siksi, että se antoi meille syvemmän ymmärryksen partneristamme ja mahdollisti mielekkään ajatustenvaihdon aivan eri tasolla.

Neljäntenä päivänä opiskelimme persoonallisuutta. Tavoitteena oli päästä parempaan ymmärrykseen eri persoonallisuustyypeistä ja identifioida kunkin tyypin potentiaalit. Toivoimme, että näin tehdessämme meistä tulee kanssaihmisiämme kohtaan entistä ymmärtäväisempiä, anteeksiantavampia ja hyväsydämisempiä.

Pitkäaikainen lukija Carol Schindler auttoi persoonallisuusopintojamme esittämällä Enneagram-instituutin laatiman ”persoonallisuuden enneagrammin”. Wisdom of the Enneagram -kirjan mukaan persoonallisuuden tai identiteetin tyyppejä on yhdeksän. Niihin kuuluvat tunteiden kolmius, mielen kolmius ja vaistojen kolmius.

Se oli hyvin mielenkiintoista, sillä se oli kuin välisoitto, joka antoi meille mahdollisuuden tuntea paremmin itsemme ja toisemme. Tämä koituu hyödyksi kohentuneina ihmissuhteina, parempana tiimityönä ja suurempina antimina Korkeimmalle.

Me kaikki todellakin arvostimme tätä retrettiä. Jaoimme sielumme toisten kanssa, koimme veljeyttä ja nautimme ihanista illoista keskusteluineen, hyvine mielialoineen ja elämän ihanuuksineen. Tunsimme syvällistä kiitollisuutta siitä, että etuoikeutenamme oli ollut tämä ainutlaatuinen kokemus.