Pam Maunakea
San Dimas, Kalifornia, Yhdysvallat
Kolmekymmentä vuotta ehti vierähtää siitä, kun tutustuin Urantia-kirjaan vuonna 1970 siihen, kun löysin Internetin Urantia-kirja-koulun (UBIS) vuonna 2000. Väliaikana luin Urantia-kirjan kolme kertaa kannesta kanteen. Perhettäni ja ystäviäni se ei kiinnostanut. Opintoryhmät olivat liian kaukana, ja kahden lapsen kasvattaminen esti opintoryhmän aloittamisen omassa kodissani. Tunsin itseni eristyneeksi ja yksinäiseksi opiskellessani Urantia-kirjaa ilman seuraa.
Elämänlankani Urantia-kirjan lukijoihin ja muihin samanmielisiin totuudenetsijöihin on nyt UBIS. Osallistuin kursseille miltei kaikkina lukukausina. Sitten, vuonna 2006, minut kutsuttiin opettajankoulutuskurssille, jotta minusta tulisi opettaja / vetäjä. Järkytyin, ja epäilyksen aallot vyöryivät ylitseni. Olinhan yhä oppimassa, kaikki muu olisi valtavan vastuullista. Olisinko valmis sellaiseen? Uskon varassa hyppäsin tuntemattomaan ja niin pääsin päättämättömyyteni ja pelkoni yli.
Viisiviikkoisen opettajakoulutusjakson jälkeen minua pyydettiin opettamaan / vetämään kurssi seuraavalla lukukaudella huhtikuussa 2007. Arvelin opiskelijan asemassa suorittamani 10-viikkoisen kurssin syventävän Urantia-kirjan opetusten ymmärtämistäni, ajattelin kuitenkin kurssin kehittelemisellä pääseväni samaan kymmenkertaisesti. Minulle nimitettiin ohjaaja, muuan kokenut opettaja, joka ohjasi jokaista askeltani. Sain viikkojen ajan yksilöllistä opetusta, jonka myötä paneuduin valitsemaani aiheeseen. Työskentely ohjaajan kanssa oli intensiivistä ja valaisevaa.
Kokemukseni opettaja-vetäjänä oli mahtava! ”Esikurssi”-viikko oli vallan hauska ja hämmästyttävä. Tapasin ”cyberavaruuden” kautta lukijoita kaikkialta maailmasta. Mukana oli afrikkalainen lukija, jonka piti osallistuakseen kävellä internetkahvilaan. Erään lähi-idästä olevan lukijan oli varottava toimiaan, sillä hän pelkäsi aiheuttavansa ongelmia perheenjäsenilleen. Olen tavannut lukijoita Venäjältä, Kyprokselta, Brasiliasta, Uudesta-Seelannista ja tietysti Yhdysvalloista.
Pian sen jälkeen kun olin vetänyt ensimmäisen kurssini, minut kutsuttiin palvelemaan UBIS:n johtokunnan jäsenenä. Osallistuin kokouksiin, ja minulle osoitettiin erilaisia tehtäviä. Sain tilaisuuden kokea UBIS:n toimintaa myös ”luokkahuoneen” ulkopuolelta. Tietäessäni, miten paljon työtä oli tehtävä, ennen kuin näitä kursseja voitiin tarjota netissä, minusta tuli parempi opiskelija. Aloin oivaltaa, että osallisuus UBIS:n eri puolissa syvensi Urantia-lukujen ymmärtämistäni.
UBIS:n johtokunnan jäsenenä minua pyydettiin palvelemaan myös kurssien arviointikomiteassa (CRC). Tämä tehtävä edellyttää lyhyttä ja intensiivistä tutustumista kahteen tai kolmeen muiden opettajien valmistelemaan kurssisuunnitelmaan. Komitean jäsenet arvioivat kurssit ja tekevät niihin mahdollisesti tarkennuksia. Vaatii aikaa istua ja lukea kahden tai kolmen kurssin paperit voidakseen antaa informoitua kritiikkiä. Kanssakäyminen muiden arvijoiden kanssa oli jo sinänsä oma oppijaksonsa.
UBIS on antanut minulle elämänlangan muihin lukijoihin. Se, että olen ollut mukana opiskelijana, opettaja-vetäjänä, henkilökunnan jäsenenä ja CRC:n jäsenenä, on antanut minulle monipuolisen perspektiivin ohjelmaan, joka on omistautunut tämän planeetan väestön valistamiseen. Mikä kunnia ja mikä seikkailu onkaan olla mukana UBIS:ssa!