Toimituksen huomautus: Lukijoilta kysytään toisinaan: ”Onko Urantia-kirja uskonto?”. Seuraavassa esitetään kaksi vastausta tähän kysymykseen
Claire Mylanus, Urantia-säätiön johtokunnan liitännäisjäsen, Bretagne, Ranska
Tultuasi tekemisiin Urantia-kirjan kanssa saat hylätä monet uskontoa koskevat käsityksesi. Urantia-kirja esittää uuden tavan tarkastella uskomista, uskoa ja uskontoa.
Ajatellessamme uskontoa, mieleemme tulevat instituutiot, uskonnolliset järjestelmät, dogmit, papistot, palvontapaikat ja se, miten erottaudumme ei-uskovista tai toisuskoisista. Sanoilla ”uskonto” ja ”uskonnollinen” on Urantia-kirjassa toisenlainen merkitys.
Urantia-kirja ei ensinnäkään pidä uskontoa erillään tieteestä eikä filosofiasta. Urantia-kirja yhdistää tieteen, filosofian ja uskonnon ja tarkastelee niitä kosmisesta näkökulmasta.
Uskonnollisuus merkitsee pyrkimystä tavoittaa Jumala, pyrkimystä universaalisten merkitysten ja arvojen ymmärtämiseen ja niiden yhdistämistä arkielämäämme. Jeesus puhui tavan takaa ”Jumalan valtakunnasta sisimmässänne”. Urantia-kirja korostaa ”asettautumista Jumalan kumppaniksi”. Henkilökohtainen yhteys sisimmässämme olevaan jumalalliseen osaseen on samaa kuin yhteys Jumala Isään. Se tarkoittaa veljeilemistä Jumalan kanssa, ja siitä muodostuu uskoon perustuva uskonnollinen kokemus. Hengellinen kasvu, alati enenevä jumalatietoisuus, on itsemme ja jumalallisen opastajan välillä tapahtuva prosessi. Se on yksilöllistä ja se ilmenee arkielämässämme päätöstemme ja valintojemme kautta. Kysymyksessä on elävä totuuskokemus, jonka alkulähde on hengen tasolla ja jonka seurausvaikutukset näkyvät ensiksi mielen tasolla ja sitten lihallisella tasolla.
Juuri tästä syystä uskon Urantia-kirjan esittävän uuden ja virkistävän käsityksen, jonka jokainen meistä voi kokea elämässään. Tämä käsite tai käsitys on siitä johtuvine kokemuksineen uskonnollinen, mutta se ei muodosta uskontoa.
Oletteko uusi uskonto tai kultti?
Neal Waldrop, Urantia-säätiön johtokunnan kunniajäsen, Maryland, USA
Urantia-kirjan laatijat selvittävät, miten tärkeää jokaisen ihmisen on kehitellä henkilökohtainen uskonnon filosofia, jotta yksilön tietoisuus uskonnollisista ja hengellisistä arvoista pääsee hyötymään elävästä henkilökohtaisesta kokemuksesta. Kirjan laatijat korostavat toisin sanoen sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus osallistua kaikista pyrinnöistä inspiroivimpaan: omakohtaiseen totuuden etsintään, älyllisen selvillesaamisen riemuun sekä päättäväisyyteen tutkia henkilökohtaisen uskonnollisen kokemuksen tosiseikkoja.
On sen vuoksi ilmiselvää, ettei Urantia-kirjalla ole mitään yhteistä kulttien, sellaisten radikaalien tai fanaattisten liikkeiden kanssa, jotka alistavat yksilöt joidenkin kiihkeiden ideologioiden tai tyrannisoivien oppien valtaan. On lisäksi yhtäläisen selvää, ettei Urantia-kirjan opetuksilla ole mitään tekemistä institutionaalisen uskonnon perustamisen, puolestapuhumisen tai edistämisen kanssa. Niin kuin edellä annetaan ymmärtää, kirjan laatijat kutsuvat kutakin lukijaa luomaan oman henkilökohtaisen uskontonsa kutomalla siihen sisäisestä kokemuksesta nousevan tietoisuuden ja ymmärryksen.
Urantia-kirjan laatijat vahvistavat, että jokainen uskonto sisältää totuutta, ja he yhtyvät siihen käsitykseen, että uskonnon yhteisöllistämisellä on todellinen tarkoituksensa. Aktiivinen kiinnostus Urantia-kirjaa kohtaan ei sen vuoksi ole ristiriidassa minkään merkittävän institutionaalisen uskonnon oleellisten vaatimusten noudattamisen kanssa. Monet Urantia-kirjan lukijat ovat edelleenkin mukana sen kirkon tai jonkin muun organisaation toiminnassa, joka on ollut heidän perinteisen uskonsa kehys.
Ilmoituksenantajat sanovat suoraan, että pyrkiessään koordinoimaan hengellisiä arvoja ja universumimerkityksiä he turvautuvat korkeimpiin olemassa oleviin ihmisperäisiin käsityksiin. He eivät silti jää niille sijoilleen, vaan he myös täydentävät ja laajentavat aikaisempaa ymmärrystä kiehtovalla ja innovatiivisella tavalla. Esimerkiksi:
• Urantia-kirjan laatijat tarjoavat monia ainutlaatuisia näkemyksiä aineen, mielen ja hengen olennaisesta yhtenäisyydestä. Lisäksi he osoittavat ne moninaiset vuorovaikutussuhteet, jotka vallitsevat tieteen, filosofian ja uskonnon välillä ja jotka heijastuvat ihmisen kokemuksessa syy- ja seuraussuhteina, velvollisuutena ja palvontana.
• Laatijat kertovat Jumalan aktiivisesta läsnäolosta ihmismielessä, samalla kun he selvittävät myös hänen suunnitelmiaan ihmisten asteittaisesta kasvusta ja yksilöiden, ihmisyhteiskunnan ja universumin evoluutiosta yhtenä kokonaisuutena.
Kyseiset aspektit ovat olennaisia osatekijöitä laatijoiden perinpohjaisissa ponnistuksissa ”laventaa kosmista tietoisuutta ja lisätä hengellistä ymmärrystä” [Esipuhe 1:2], joka on Urantia-säätiön alleviivaama päämäärä. Näiden, kuten kaikkien muidenkin, pyrkimysten kohdalla säätiöllä ei kuitenkaan ole mitään yhteistä kirkon, pappishierarkian tai minkään muunkaan sellaisen järjestelmän kanssa, joka haiskahtaa filosofiselta tai hengelliseltä alistamiselta. Urantia-kirjasta ei ole olemassa mitään virallista tulkintaa, eikä Urantia-säätiö vaadi itselleen eikä harjoita minkäänlaista auktoriteetin asemaa kenenkään ymmärryksen tai uskon suhteen.
Säätiö noudattaa tavoitteita, jotka on osoitettu Urantia-säätiön peruskirjassa (11.1.1950); se on asiakirja, joka määrittelee myös johtokunnan jäsenten velvollisuudet. Käytännön kannalta Urantia-säätiö on taloudellista tulosta tavoittelematon organisaatio, joka on tarkoitusperiensä saavuttamisen osalta riippuvainen lahjavaroista. Yksilöt ja ryhmät voivat päättää tukea sen työtä järjestämällä rahallista tukea tai palvelemalla vapaaehtoisina.
Koko joukko Urantia-kirjan lukijoita on perustanut jäsenpohjaisia järjestöjä tai muita riippumattomia ryhmittymiä, jotka tekevät mahdolliseksi heidän pitää yhteyttä toisiinsa ja olla toisilleen innoitukseksi tai ryhtyä mahdollisesti muihin toimiin, jotka ovat sidoksissa ilmoituksenantajien julistamiin hengellisiin, filosofisiin tai sosiaalisiin ihanteisiin. Monen järjestön tai ryhmän kohdalla on niin, että ne keskittyvät pääasiassa opetusten opiskelun ja niiden levittämisen tukemiseen.
Urantia-säätiö on laajassa ja yleisessä merkityksessä tietoinen sanotusta toiminnasta, mutta se ei millään muotoa pyri johtamaan tai ohjaamaan sitä. Säätiöllä on päin vastoin tiukka periaate olla puuttumatta jäsenpohjaisten organisaatioiden asioihin.