Christian Ruch, Dattwill, Sveitsi
Joulukuun 5. päivänä 2007 kuoli suuri saksalainen säveltäjä Karlheinz Stockhausen 79 vuoden iässä. Hän oli elektronisen musiikin kaltaisen modernin musiikin kuuluisa edelläkävijä. Hän on yksi tärkeimmistä sodanjälkeisen taiteen edustajista. Beatlesit kunnioittivat häntä panemalla hänen kuvansa “”Sgt. Pepper” -levyalbumin kanteen. Mutta se, mitä monet ihmiset – edes monet Urantia-kirjan lukijat – eivät tiedä on, että hän oli yksi ensimmäisistä 5:nnen käänteentekevän ilmoituksen löytäneistä eurooppalaisista ja saksalaisista. Miten siinä niin kävi?
Erään erinomaisen Stockhausen-konsertin jälkeen New Yorkissa 25. päivänä helmikuuta 1971 muuan omituinen miekkonen lähestyi Stockhausenia ja huusi tälle: ”Stockhausen, minun on puhuttava Teille.” Kaikki astuivat sivulle. Stockhausen suostui puhumaan miehen kanssa, josta kerrotaan, että hänellä oli pitkä parta, hän oli avojaloin ja hänellä oli kädessään paimensauvan kaltainen keppi. Mies alkoi soittaa huilua, jonka hän oli kaivanut esiin rähjäisen takkinsa taskusta. Stockhausen oli huvittunut. Hän kuunteli, kun miekkonen soitti ensin huilua ja kertoi sitten Urantia-kirjasta, jonka Stockhausen osti kahdellakymmenellä dollarilla. Palattuaan Saksaan hän alkoi lukea kirjaa.
Seitsemänkymmenluvun puolivälissä kirjasta tuli hänelle aina vain merkittävämpi. Kerran, vuonna 1974, hän aloitti luentonsa yliopistossa perin omituisella tavalla. Hän nimittäin astui saliin, heitti sinisen kirjan opettajanpöydän kannelle niin, että pamahti, ja sanoi: ”Jos mielitte olla edelleenkin oppilaitani, teidän täytyy lukea tämä!” Muutamaa vuotta myöhemmin Urantia-kirjasta tuli yksi Stockhausenin tärkeimmistä inspiraation lähteistä hänen säveltäessään vuosina 1977—2003 oopperasarjaa Licht (Valo), 29-tuntista jättiläistyötä. Luciferin kapinasta kertovat luvut näyttelevät erityisen tärkeää osaa Licht-sarjassa. Monet ovat näin ollen tulleet tutustuneeksi Urantia-kirjaan Stockhausenin musiikin kautta.
Sen jälkeen kun Urantia-kirjan saksannos oli julkaistu, Stockhausen antoi saksankielisiä kirjoja usein lahjaksi. Muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa hän sanoi minulle: ”Kuule, kerron ihmisille nykyisin usein, mitä haluan heidän tekevän, sitten kun olen mennyt. He katsovat minua sitten järkyttyneinä, ja sanon heille: ’No haluan antaa teille vähän luettavaa.’”
Urantia-kirja oli Stockhausenin työssä jatkuvasti tärkeällä sijalla. Yhtäkään seuraavista teoksista ei esimerkiksi ole vielä esitetty: Havona bassolle ja elektroniselle musiikille, Orvonton baritonille ja elektronimusiikille, Uversa alttoklarinetille ja elektroniselle musiikille, Nebadon torvelle ja elektronimusiikille, Jerusem tenorille ja elektronimusiikille, Urantia sopraanolle ja elektronimusiikille, Edentia sopraanosaksofonille ja elektroniselle musiikille sekä Paratiisi huilulle ja elektroniselle musiikille.
Kuolinpäivänään hän sanoi kumppanilleen Kathinka Pasveerille: ”Nyt alkaa täysin uusi aika, ja olen löytänyt uuden hengitystavan. Kuuntele!” Hän halusi sitten palata työnsä pariin mutta hän tuupertui, ja sydänkohtaus päätti hänen elämänsä.
Maestro, hyvää matkaa Havonaan. Ja kiitokset kaikesta siitä, mitä meille annoit. Annoit meille todella paljon!