Seppo Kanerva
Urantia-Säätiön Presidentti
Ihmisen näkökulmasta katsottuna todellisuuden olemassaolon edellytys on jännite. Ensisijainen jännite on MINÄ OLEN-olevaisen eriytyminen Infiniittiseksi ja Infiniittisyydeksi. Tämä jännite saa aikaan monia muita jännitteitä: Kvalifioidun (Jumaluus-) Absoluutin ja Kvalifioimattoman Absoluutin välillä; jännite vallitsee jumalallistuneen ja jumalallistumattoman todellisuuden välillä. On monia yhtä merkittäviä jännitteitä: jännite potentiaalisen ja aktuaalisen välillä, persoonallisen ja persoonattoman, yhtenäisyyden ja moninaisuuden, hengellisen ja ei-hengellisen, täydellisyyden ja epätäydellisyyden välillä. Jännite mahdollistaa todellisuuden ja pitää sen elävänä, liikkeessä olevana, alati edistyvänä, alati ratkaisuun pyrkivänä.
Jännitteen puuttuminen on samaa kuin staattisuus, pysähtyneisyys, vitkaisuus ja liikkumattomuus. Staattisuudessa ei ilmene kasvua. Jännite on kasvun ennakkoehto. Alkuperäisen, Aktuaalisen ja Potentiaalisen yhteennivoutuminen antaa tulokseksi ne infiniittisyyden piirissä esiintyvät jännitteet, jotka tekevät kaiken universumikasvun mahdolliseksi [1262:6]. Ilman jännitettä ei olisi mitään edistystä, mutta edistyminen on universumin kaikki kaikessa: universumin tunnussana on edistys (54:5). Emme voi jäädä paikoillemme; me joko edistymme – kuljemme eteenpäin– tai vaihtoehtoisesti taannumme – liu’umme taaksepäin (1736:3). Kammoksumme jännitettä, koska tavallisesti näemme sen seuraamukset yksinomaan erimielisyyksinä, kahnauksina, torailuna, riitelynä, taisteluna ja riidanhaluisena kilpailuna. Jännite on mielestämme yhtä kuin kaikki nuo kammottavat ilmiöt. Jännitteen vaikutukset voivat siis olla joko rakentavia tai repiviä. Jännite on kasvun ja edistymisen syy, mutta sen vaikutukset voivat olla myös vahingollisia ja kamalia.
Urantia-säätiön olemassaolo juontuu jännitteestä, joka vallitsee toisaalta säätiön huolehdittavakseen, levitettäväkseen ja tunnetuksi tekemisen tarkoituksessa saaman aarteen ja toisaalta maailmassa ilmoituksen suhteen vallitsevan tietämättömyyden välillä. Lukijajärjestöjen olemassaolon oikeutus juontuu samasta jännitteestä. Järjestöjen on määrä hälventää suuren yleisön tietämättömyyttä ja valistaa ihmisiä ilmoituksellisista opetuksista.
Mutta kyseisen järjestöjenkin välillä on ollut ja on edelleen jännitteitä. Jännitteet ovat Urantia-yhteisön piirissä velloneet korkeina, eivätkä näiden jännitteiden ratkaisutavat ole olleet aina omiaan johtamaan edistykseen ja sopusointuisiin yhteisponnistuksiin sen jännitteen ratkaisemiseksi, joka on tämän yhteisön olemassaolon perustelu. Yhteisö on parinkymmenen vuoden ajan kärsinyt järjestöjenvälisten jännitteiden epäviisaiden ratkaisuyritysten seuraamuksista, mutta viime aikoina se on koettanut päästä niistä ymmärrykseen.
Yhteisön sisäisten jännitteiden monista ja valitettavista, vahingollisista ja tuhoisista seuraamuksista huolimatta olemme kuitenkin nähneet myös joitakin myönteisiä kehityskulkuja. Tietoisuus tarpeesta ratkaista jännitteet rauhanomaisesti on nyt lujaa. Monet menneisyyden itsestäänselvyydet on nyt arvioitu uudelleen ja tarkistettu. Yhteisön eri osapuolten välinen väistämätön kilpailu on johtanut mukana olevien organisaatioiden ennen näkemättömään aktivoitumiseen. Ilmoituksen saatavuus on moninkertaistunut.
Vaikkemme voikaan ummistaa silmiämme viimeisten kahdenkymmenen vuoden kuluessa ilmenneiden vaikeuksien myönteisiltä seurauksilta, mielestäni olisi silti viisaampaa keskittää ja kohdentaa yhteisön ponnistukset ja voimavarat ensimmäiseen jännitteeseen, joka siis on yhteisön olemassaolonkin peruste: tarpee seen levittää ilmoitus maailman kansojen keskuuteen.