Gard Jameson
Johtokunnan Jäsen Ja Koulutuskomitean Puheenjohtaja
Jo jonkin aikaa monet Urantiayhteisöön kuuluvat ovat pohdiskelleet sitä, miten tärkeää ja tarpeellista on valmentaa opettajia ja johtohenkilöitä; sellaista tunnetta, että opintoryhmät kaipaisivat koulutuksellista kohennusta, sekä sellaista tuntemusta, että ilmoituksen opetuksilla voisi olla laajempikin vaikutus maailmamme kulttuuriin. Kesäkuun 8. ja 9. päivän viikonloppuna keskustoimiston tiloihin kokoontui pieni antaumuksellisten kouluttajien ryhmä tarkastelemaan koulutuksellisia mahdollisuuksiamme.
Tilaisuuden nimenä oli ”koulutusaloite” ja siihen osallistunut kouluttajaryhmä koostui neljästä eurooppalaisesta kouluttajasta, pohjoisamerikkalaisia kouluttajia paikalla oli kaksikymmentä. Jane Ploetz (USA), joka oli yksi tapaamisen järjestäjistä, sanoi, että hän odotti näkevänsä yhteisymmärryksen, joka kehkeytyisi yhteistoiminnastamme. Marilynn Kulieke (USA), hänkin tilaisuuden järjestäjiä, kertoi, että koulutuksen alalla on meneillään paljon muutoksia, jotka saattavat osoittautua hyödyllisiksi, kun ryhmä pohtii, mihin suuntaan hanketta viedään. Gary Deinstadt (USA), joka on Fellowshipin koulutuskomitean puheenjohtaja, toi julki nyt alkaneeseen hankkeeseen kohdistuvan toiveikkuutensa. Dorothy Elder (USA), Internetin Urantia-kirja-koulun perustaja ja vetäjä, toi julki, että hän oli jo pitemmän aikaa unelmoinut tämänkaltaisesta aloitehankkeesta.
Marta Elders (USA) johti taidokkaasti arvostavaksi kartoitukseksi kutsutun kokousmenetelmän toteutumista, jotta aloite etenisi kohti realistisia tavoitteita. Tämä menetelmä kunnioittaa persoonallisuuden pyhyyttä, pyrkii löytämään ihmisistä sen, mikä heissä on parasta, ja vahvistamaan heidän ennen esille tulleita ja nykyisiä vahvuuksiaan. Kysymyksessä on nelivaiheinen prosessi: Selville ottaminen (mikä antaa elämän koulutusprosessille, kokemusten jakaminen muiden kanssa), unelmat (mitä saattaisi olla), suunnitelma (mitä pitäisi olla) ja päämäärä (miten mahdollistetaan, opitaan, katsastetaan ja sopeutetaan). Sen tarkoituksena on rakentaa ryhmän omaamien voimavarojen pohjalta ryhmän yhteiseen visioon.
Arvostava kartoitus ei lähesty organisatorisia aloitteita ongelmien ja niiden syiden yksilöinnin tietä vaan se pyrkii ymmärtämään ja arvostamaan nykytilanteen parhaita puolia ja lähtee todellisen yhteisöllisyyden luomisesta. Tämän vuoden kokoontumisen tavoitteena oli käydä läpi prosessin selville ottamisen ja unelmoinnin vaiheet. Selville ottamisen vaiheessa osanottajat kertoivat omista koulutuksellisista saavutuksistaan. Jokaisella osanottajalla oli näin tilaisuus kokea, missä määrin perspektiivit ovat yhteneväisiä tai eroavia.
Unelmointivaiheessa pyrittiin visioimaan sitä, mitä yhteisössämme voisi olla. Pienryhmät tarkastelivat henkilökohtaisia unelmia siitä, millaiselta koulutus voisi Urantia-yhteisön yhteydessä näyttää. Line Charland (Kanada) kertoi afrikkalaisen hengellisen opettajan Moussa Ndiayen opastuksessa saamansa koulutuskokemuksen voimasta ja siitä, miten hän tunsi ikään kuin hänen sielunsa olisi autettu syntymään uudelleen tuon opetuskokemuksen myötä. Sara Blackstock (USA) kertoi, että hän näkee unelmissaan kirjan opetusten löytävän tiensä perhe-elämän piiriin ja vaikuttavan siellä muutosvoimaisesti. Charles Olivea (USA) korosti ystävyyden ja huumorin tärkeyttä oppimistilanteissa. Hän sanoi: Opettaminen on jaloa toimintaa, sillä siinä on mahdollisuus ystävystyä ja opettamisessa tarvitaan provosoivia kysymyksiä. John Ploetz (USA) korosti, miten tärkeää on ymmärtää seuraavan sukupolven mediaa sen kuunnellessa iPodejaan ja kerätessä informaatiota verkosta. Agnes Lazare (Belgia) huomautti, että hyvä opettaja saa oppilaansa tuntemaan olonsa kotoisaksi. Chris Halvorson (USA), Pohjois-Amerikan erään suosituimman opintoryhmän vetäjä, korosti intohimon ja intuition tärkeyttä. Hän sanoi: Mielen kiihko on tarttuvaa. Opettajan tulee oppia siirtymään sivuun. Kertomalla tarinan aivosyöpään kuolevalle, kansainvälisesti tunnetulle viulistille osoittamastaan hoivasta Betty Zehr (USA) toi julki oman näkemyksensä, jonka mukaan henkilökohtainen opetus on tärkeää. Jerry Prentice (USA) alleviivasi sitä, että tehtävänämme on tuoda hengelliset periaatteet kulttuuriimme. Kunkin henkilön kerrottua omista unelmistaan ryhmä ryhtyi tarkastelemaan niistä löytyviä yhteisiä teemoja.
Osanottajat kokoontuvat uudelleen kesäkuussa 2008 aloittaakseen prosessin suunnittelu-ja päämäärävaiheiden käsittelyn. Ennen kuin ryhmä tapaa uudelleen, sen jäsenet antoivat henkilökohtaisen toimintalupauksen. Elisabeth Callahan (USA) kehotti meitä perustamaan hengellisen elämäntavan yliopiston. Ralph Zehr (USA) kertoi muille unelmastaan valmistella seminaari kosmisesta kansalaisuudesta. Gaétan Char-land (Kanada) aikoo jatkaa ponnistuksiaan opintoryhmien voimistamiseksi ja opintoryhmäverkoston luomiseksi. Claire Mylanus (Ranska) jatkaa opintoryhmien tukitoimintaansa. Jeff Wattles (USA) suunnittelee jatkavansa työtään totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen perustuvan tekstin valmistelemiseksi. Polly Friedman (USA) pyrkii luomaan kenttätyötiimejä, jotka vievät opetuksia planeetan muihin osiin.
Vaikkei mitään lopullisia johtopäätöksiä vielä tehtykään, oli kiehtovaa nähdä näin monista maista tulevien kouluttajien kokoontuvan käsittelemään pyhän luottamustehtävämme yhtä osaaluetta: tämän ilmoituksen opetusten tuomista ihmiskunnan ajatusvirtoihin ja sydämiin. Mikäli sinulla on koulutusaloitetta koskevia ajatuksia, kerro niistä sähköpostitse Tamara Woodille ([email protected] [2]).
Educational Initiative participants