Oikeudenkäyntiasiakirjojen jättöaika Harry McMullan III:n omistaman Michael Foundationin nostamassa oikeusjutussa päättyi 1.3.2001. Jutussa on kyse siitä, että mainittu osapuoli pyrkii mitätöimään Urantia-kirjan tekijänoikeudet sekä sanoihin Urantia® ja Urantian® liittyvät tavaramerkkioikeudet. Urantia-säätiö on nyt pyytänyt, että oikeus antaisi jutussa päätöksensä ilman oikeudenkäyntiä ja pitäisi voimassa sekä tekijänoikeudet että tavaramerkit. Jos olet kiinnostunut lukemaan säätiön oikeudelle jättämän vastinekirjelmän, käy osoitteessa https://www.urantia.org/sites/default/files/newsinfo/SJM030101.pdf. [2]
Lähes vuosikymmenen ajan Harry McMullan III on käyttänyt vaikutusvaltaansa, henkilökohtaista varallisuuttaan ja kolmea organisaatiota hyökätäkseen Urantia-säätiön lähes viidenkymmenen vuoden ajan hallitsemia ja sen hoitoon uskottuja aineettomia oikeuksia vastaan.
Ensiksi McMullan kyseenalaisti Urantia-säätiön haltuun uskotut aineettomat oikeudet perustamansa voittoa tavoittelemattoman Asoka Foundationin avulla. McMullan antoi suoraan ja Asoka Foundationin välityksellä yli 73.000 dollaria taloudellisena tukena Kristen Maaherran häviämään oikeudelliseen hyökkäykseen tavaramerkkejä ja Urantia-kirjan tekijänoikeuksia vastaan.
McMullanin käydessä toistamiseen aineettomia oikeuksia vastaan se tapahtui Fellowshipiksi kutsutun veljesjärjestön kautta, jonka toimeenpanevan komitean jäsen McMullan on ollut vuodesta 1979 lähtien. Vuonna 1996 Harry McMullan III ja muut ehdottivat, että Fellowship painattaa oman, auktorisoimattoman laitoksensa englanninkielisestä Urantia-kirjasta. Fellowship otti projektin omakseen, ja herra McMullan oli mukana toteuttamassa hanketta, joka tunnetaan Urantia-kirjan Uversa Press -laitoksena (jota ei enää myydä yleisölle).
Hän käytti vaikutusvaltaansa niin ikään siten, että sai Fellowshipin palkkaamaan Ross Plourden, McMullanin nykyisen ja pitkäaikaisen asianajajan, jättämään oikeudelle Maaherraa tukevan amicus curiae -kirjelmän*). Hän oli myös läsnä 9:nnen piirin vetoomustuomioistuimen käsitellessä asiaa. Hän ei kuitenkaan halunnut hyväksyä oikeuden ratkaisua Maaherra-jutussa, vaan päätti ryhtyä välittömästi uuteen oikeustaisteluun.
Tällä kertaa hän tekee niin vuonna 1995 perustamansa Michael Foundationin kautta, jonka pääasiallinen tarkoitus on julkaista kirjaaJesus-A New Revelation ["Jeesus - uusi ilmoitus"]. Kirja koostuuUrantia-kirjan luvuista 121-196. Tämän kolmannen yrityksensä osalta hän on hiljattain sanonut, että hän saattaa omaksua uudenlaisen strategian, jollaista hänen asianajajansa eivät ole esittäneet yhdessäkään aikaisemmassa hänen puolestaan nostamassaan jutussa.
Valan velvoituksella hiljattain antamistaan lausunnoista päätellen Harry McMullan III:n uusi strategia lienee sellainen, että hän pyytää oikeutta mitätöimään tekijänoikeudet sillä perusteella, että Urantia-kirjan todellinen laatija on Urantia-kirjan sivuilla 1208 ja 1209 mainittu nimeämätön henkilö. Todennäköisenä väitteenä on, että kyseinen henkilö ei koskaan muodollisesti luovuttanut tekijänoikeuksiaan Urantia-säätiölle.
Valaehtoisessa lausunnossaan hra McMullan totesi hiljattain, ettei hän tiedä, uskooko hän Urantia-kirjan sisällysluettelossa lueteltujen laatijoiden olevan kyseisten lukujen todellisia laatijoita (2d Dep. s. 11, s. 66-67). Hän ei ole enää halukas tunnustamaan, että Urantia-kirja tai luvut 121-196, jotka sisältyvät Jesus-A New Revelation_teokseen, ovat ilmoitus (2d Dep. pp. 65-67). Sen kannanottonsa tueksi, että mainitun nimeämättömän henkilön on täytynyt olla kirjan tekijä, McMullan lainaa tri Sadlerin toteamusta, jonka mukaan "automaattikirjoitus" ei ollut Urantia-kirjan antamistapa. McMullan väittää, että jos kyseinen ihmiskohde olisi ollut pelkkä henkitasolta olevien laatijoiden kanava, kysymys olisi silloin ollut "automaattikirjoituksesta" (2d Dep., ss. 12-13, 16-17). McMullan väittää, että jos kysymyksessä ei ollut automaattikirjoitus, siinä tapauksessa teksti on ihmiskohteelta itseltään. Se saattoi olla inspiroitua, mutta kyseinen henkilö on siinäkin tapauksessa ollut kirjan tekijä (2d Dep., s. 17).
Tukeakseen kantaansa, jonka mukaan ihmiskohde on Urantia-kirjantekijä, McMullan yrittää osoittaa, että eräässä aikaisemmassaoikeudenkäynnissä Urantia-säätiö väitti ihmiskohdetta kirjan tekijäksi. Urantia-säätiö kiistää koskaan väittäneensä, että kukaan ihminen olisi laatinut Urantia-lukuja. Kuulustelijoille vastatessaan Urantia-säätiö totesi, ettei se koskaan väittäisi sen henkilön, jonka kautta aineisto saatiin, tai kenenkään muunkaan elävän tai kuolleen henkilön olevan lukujen tekijä. Säätiö totesi sen sijaan: "persoonaa, jonka kautta Urantia-kirjan muodostava teksti välitettiin, pidetään pelkkänä johdinkanavana, jonka kautta lukujen sisältö välitettiin niille, joista tuli lukujen oikeudenomistajia."
Meitä surettaa se, että jotkut henkilöt ovat haluttomia hyväksymään tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien lainvoimaisuus ja kulkemaan eteenpäin kanssaihmisiämme yhdessä palvellen ja kirjan sisältämiä totuuksia levittäen. Asiasta on tullut joidenkuiden ihmisten kohdalla sellainen pakkomielle, että he näyttävät olevan valmiita sanomaan ja tekemään mitä tahansa saadakseen tekijänoikeudet kumotuiksi. Meistä on valitettavaa, että on välttämätöntä ohjata resursseja edessämme olevasta työstä muihin tarkoituksiin; vankkumatta me siitä huolimatta puolustamme Urantia-säätiölle uskottuja oikeuksia.
Annamme suuren arvon tämän ilmoituksen edistämisestä kiinnostuneiden rukouksille ja tuen osoituksille. ____________________ *) Amicus curiae -kirjelmä (Lat. 'oikeuden ystävä') on kirjelmä, jonka oikeudenkäynnin ulkopuolinen osapuoli voi jättää oikeudelle tarkoituksenaan auttaa oikeutta saamaan oikean päätöksen tekemiseen tarvitsemaansa tietoa tai kehottaakseen oikeutta tekemään tietynlaisen päätöksen joko yleisen edun tai jonkin sellaisen kolmannen osapuolen edun nimissä, johon riita-asian ratkaisu vaikuttaa. (Kääntäjän huomautus)