Urantia-lukujen vastaanottamisesta ja sittemmin tapahtuneesta julkaisemisesta kuluneen lyhyen historian kuluessa yksi kysymys on pysynyt sitkeästi monien lukijoiden huomion kohteena, nimittäin kysymys siitä, saako ihmisperäinen kaupallinen motiivi syrjäyttää nämä luvut ihmisten hoitoon uskoneiden ilmoituksenantajain hengellisen viisauden. Jo ennen lukujen julkaisemista muutamat lukijat puhuivat nykyaikaisten markkinointimenetelmien puolesta keinona saavuttaa kirjan nopea ja laaja leviäminen. Tätä lähestymistapaa suositellaan edelleen, mutta se on alkuvaiheen johtajien kuten myös johtokunnan sekä nykyisten että edellisten jäsenten suositteleman henkilökohtaisen lähestymistavan vastaista.
Urantia-luvut, kun ne esitetään yhtenä kokonaisuutena, ovat sanataiteen mestariteos, johon tarvittiin monien sen laatijoina mainitsemattomien tahojen kaikki taidot. He juuri ottivat tehtäväkseen järjestää yhtenäiseksi tekstikokonaisuudeksi universumikansalaisuuden monia lohkoja edustavan laajan olentoryhmän erilaiset tuotokset. Jopa lukujen esittämisjärjestys oli rakkauden teko. Paljastamalla kirjan ensimmäisissä osissa sen, mikä on infiniittistä, ikuista ja jumalallista, ilmoituksenantajat johdattavat meitä eteenpäin hengellisen viisauden polulla (215:2). Luonnollisempi ihmisperäinen tapa lähestyä todellisuuden tarkastelua on tasan päinvastainen. Tästä nimenomaan johtuu, että monet ryhtyvät kirjan tarkasteluun Mestarin maista elämää ja opetuksia käsittelevästä kauniista kertomuksesta ja suosittelevat samaa menettelyä muille. Tämä saattaa olla ihmisen menettelytapa, tie geneettiseen tietämykseen, niin kuin kirja siitä sanoo, mutta se ei ole tie hengelliseen viisauteen. Säätiön kanta on, että IV osan julkaisemisessa erillisenä laitoksena piilee suuri vaara sortua tarkastelemaan asioita rajoittuneesta näkökulmasta, sortua erheeseen, joka piilee kapea-alaisessa todellisuuden ja jumaluuden käsittämisessä [215:1]—"abstraktion petollisesta maaperästä" (42:6) puhumattakaan.
Meidän on helppo ymmärtää, että kaupankäynnin konventionaalinen viisaus mahdollisesti tukisi IV osan julkaisemista erillisenä laitoksena keinona lisätä kirjamyyntiä. Mutta tehtävä myydä pelkästään suurempia kirjamääriä ei ole se, mihin meidät on ensisijaisesti kutsuttu. Se on vain mekaaninen prosessi, kun sen sijaan ensisijainen hengellinen tehtävämme on kirjassa ilmoitetun totuuden aikaansaama omakohtaisen muutoksen kokemus. Tässä pätee sama mikä pätee aina: jos etsimme ensin korkeampaa ja suurempaa päämäärää, vähäisempi päämäärä useinkin löytyy sen sisältä.
Aina on olemassa paras ja oikea toimintatapa... [280:5], mikä antaa ymmärtää, että on muitakin toimintatapoja. Uskomme, että "parasja oikea tapa" tuoda kirja saataville on pitää se kokonaisuutena eikä murtaa sitä osiin tai vieläkin pienempiin jaksoihin. Johtokunnan jäsenet uskovat, ajattelevat ja tuntevat pyhän velvollisuutensa olevan tekstin säilyttäminen koskemattomana, mikä merkitsee heille, että osat I, II, III ja IV tulee pitää yhdessä, yhtenä kokonaisuutena. Puheena on viisas ja kärsivällinen aikakautisen ilmoituksen vieminen isoavien sielujen, Jumalan lasten, saataville.
Urantia-lukujen laatijat ja niiden valtuuttajat ovat antaneet tämän planeetan kansoille taideteoksen, joka valaisee korkeampia universumirealiteetteja. He turvasivat sen silpomista ja vääristelyä vastaan velvoittaessaan kontaktikomission ja sen seuraajan, Urantia-säätiön, hankkimaan sille kansainväliset tekijänoikeudet.
Tekijänoikeussuojelu ja kärsivällinen henkilöltä henkilölle tapahtuva sanoman levittäminen tekee mahdolliseksi ilmoituksen juurtua hiljalleen niiden sieluun, mieleen ja sydämeen, jotka isoavat ja janoavat rakkautta ja kaiken todellisen rakkauden lähdettä, Jumalaa itseään. Tällainen metodi ei liene maailman menettelytapa, mutta se on edeltäjiemme ja uskoaksemme myös ilmoituksenantajien menettelytapa.
Urantia-säätiö perustettiin välineeksi ja sille uskottiin vastuu ilmoituksen varjelemisesta ja levittämisestä. Kirjan, fyysisen kappaleen, levittämistä hoitaa Urantia-säätiö, kun sen sijaan opetusten levittäminen kuuluu yksilöiden ja veljesryhmien henkilökohtaisen hoivan alueelle. Toinen on kaupallista, toinen henkilökohtaista ja hengellistä toimintaa. Tämän tärkeän eron näkeminen torjuu konfliktin, joka muutoin seuraisi siitä, että tämän ilmoituksen aineellinen tosiasiapuoli korotetaan siinä ilmoitetun totuuden yläpuolelle. Moinen hölmöys johtaisi pelkkään uskontoon kirjasta, jolle omistautuneiden uskon mittarina olisi itse kunkin myymien (tai lahjoittamien) kirjojen lukumäärä.
Nykyisen tuomiokauden lupaus edellyttää meidän siirtyvän syvemmille hengellisille vesille. Meistä jokaisen on valittava, petämmekö sen luottamuksen ja uskon, jota keskiväliolentojen komissio on meitä kohtaan osoittanut, vai kunnioitammeko sitä. Luotammeko enemmän omaan kaupalliseen järkeilyymme kuin luvut meille antaneiden tahojen hengelliseen viisauteen?
Olemme vakuuttuneita siitä, että kunnioitamme tuota luottamusta. Olemme vakuuttuneita siitä, että hylkäämme luonnollisten taipumustemme mukaiset menettelytavat, jotka saattaisivat tehdä meistä niiden peräti monien kaltaisia, jotka julistavat kiivaasti omaa evankeliumiaan samalla sen ilmoitetun totuuden unohtaen, että persoonallisuuksien väliset suhteet, että ystävyys Jumalan ja muiden kanssa on ainoa todellinen päämäärä ja kaikki muu on vain ajallinen väline.