Eikö todellisuus, sellaisena kuin kuolevaiset sen mieltävät, olekin enimmältään eri voimien välistä kamppailua? Urantia-kirja opettaa, että kamppailu on ajallisuuden ja avaruuden kokemukselliseen tutkimusmatkaan kuuluva realiteetti. Henkeen perustuva uskonto merkitsee ponnistelua, kamppailua, ristiriitaa, uskoa, päättäväisyyttä, rakkautta, lojaalisuutta ja edistymistä. [1729:6] Koemme emotionaalisia kamppailuja sisimmässämme sekä itsemme ja muitten välillä. Kamppailuja esiintyy myös älyllisten voimien, ideoiden, välillä. Tätäkin korkeammalla tasolla esiintyy kamppailuja, jotka käydään sielun tasolla. Niitä käydään sisimmässämme, ja käymme niitä yksilöinä, ryhminä, kulttuureina ja kansakuntina.
Sisimmässäsi elävä Suuntaaja ei voi pysäyttää eikä edes aineellisesti muuttaa ajalliseen elämänvaiheeseesi kuuluvaa kamppailua. Suuntaaja ei voi huojentaa elämän vastoinkäymisiä taittaessasi taivalta tämän uurastuksen maailman läpi. Jumalallinen asujain voi vain katsella kärsivällisesti vierestä, kun käyt elämän taistelua, niin kuin elämää planeetallasi eletään ... [1223:4]
Kamppailemme kärsivällisyyden ja kärsimättömyyden voimien, uskon ja pelon voimien, hyväntahdon ja kiukun voimien, rakkauden ja vihan voimien, vastuun ja tilivelvollisuuden voimien ja vastuuttoman hillittömyyden voimien, rajatun henkilökohtaisen päätösvallan ja rajattoman henkilökohtaisen päätösvallan voimien, kompromissin ja taipumattomuuden voimien kanssa.
Olemme Urantia-liikkeessä kamppailleet tekijänoikeuksia ja tavaramerkkien voimassapitämistä puolustavien ja niiden hävittämistä ajavien voimien kanssa, Säätiöjulistusta tukevien ja sitä vastustavien voimien, keskinäistä riippuvuutta korostavien ja riippumattomuutta korostavien voimien, yhteistoimintaa harjoittavien ja kilpailutilannetta ajavien voimien sekä toisaalta tiimityötä ja yhteistoimintaa kannattavien ja toisaalta itsemääräämisoikeutta korostavien voimien kanssa. Voimme kuitenkin etsiä lohtua Mestarin sanoista:
"Mitä minä teiltä, apostolini, vaadin, on hengen yhtenäisyyttä—ja sitä voitte kokea siitä ilosta, että olette yhtenä miehenä vihkiytyneet täydestä sydämestänne täyttämään taivaassa olevan Isäni tahdon. Hengellisestisamanlaisia ollaksenne teidän ei tarvitse nähdä samalla tavoin, tuntea samalla tavoin eikä edes ajatella samalla tavoin. Hengellinen yhtenäisyys juontuu siitä tietoisuudesta, että teistä jokaisen sisimmässä asuu ja teitä jokaista yhä enemmän hallitsee taivaallisen Isän antama henkilahja."[1591:6]
Vaikka taistelu on saattanut olla rakkauden siteillemme koettelemus, se ei ole silti niitä murtanut. Yhteisten muistojen ja rakkauden salaperäiset soitinkielet, jotka ulottuvat nuoren liikkeemme jäsenten sydämestä sydämeen ja myös liikkeemme ulkopuolelle, kaiuttavat niitä uudelleen kosketettaessa taas kuuluville yhtenäisyyden ja veljeyden mahtavan pauhun niin totta kuin näitä kieliä olemuksemme paremmat puolet vielä tulevat koskettamaan. [Mukailtu Abraham Lincolnin toteamuksesta.]
Ponnistelut menneisyyden järjestöllisten haavojen parantamiseksi ovat nyt meneillään. Ehkäpä se, mikä ei meitä tuhoa, vahvistaa meitä. Oppikaamme menneisyydestä, älkäämme valitelko sitä. Suunnitelkaamme tulevaisuutta varten, älkäämme tunteko siitä ahdistusta. Ja eläkäämme dynaamisesti mutta silti viisaasti ja kärsivällisesti nykyhetkeä—vakuuttuneina siitä, että jos toimimme urheasti, pitkäjänteisesti, rakastavasti ja riemumielin, niin näkyvät ja näkymättömät voimat tulevat avuksemme.
Työskennelkäämme yhdessä. Jos me rakastavasti niin teemme, voimme olla dynaamisesti mukana tuomassa hämmentyneelle planeetallemme tuoreimman Urantian kuolevaisille totuudesta laaditun esityksen. [1008:2]