Luku 119, Kristus Mikaelin lahjoittautumiset

   
   Lukujen numerointi: päällä | poissa
Tulostettava versioTulostettava versio

Urantia-kirja

Luku 119

Kristus Mikaelin lahjoittautumiset

119:0.1 (1308.1) GABRIEL on antanut minulle, Nebadonin Iltatähtien päällikölle Gavalialle, tehtäväksi esittää Urantialla kertomus Universumin Hallitsijan, Nebadonin Mikaelin, seitsemästä lahjoittautumisesta. Tätä esitystä laatiessani pysyttäydyn tiukasti niiden rajoitusten puitteissa, jotka toimeksiannossani asetetaan.

119:0.2 (1308.2) Lahjoittautumisattribuutti on olennainen Universaalisen Isän Paratiisin-Poikien ominaisuus. Halussaan päästä lähelle sitä, mitä heidän alaisensa elävät luodut elämässään kokevat, erilaiset Paratiisin-Poikien yhteisöt heijastavat Paratiisin-vanhempiensa jumalallista olemusta. Paratiisin-Kolminaisuuteen kuuluva Iankaikkinen Poika oli tämän käytännön osalta tienraivaaja sikäli, että hän oli Grandfandan ja ensimmäisten ajallisuudesta ja avaruudesta saapuneiden pyhiinvaeltajien ylösnousemuksen aikoina lahjoittautunut Havonan seitsemälle kehälle seitsemän kertaa. Ja edustajiensa, Mikael- ja Avonaali-Poikien, persoonassa Iankaikkinen Poika lahjoittautuu avaruuden paikallisuniversumeille jatkuvasti.

119:0.3 (1308.3) Kun Iankaikkinen Poika lahjoittaa Luoja-Pojan jollekin projisoidulle paikallisuniversumille, tuo Luoja-Poika ottaa täyden vastuun tämän uuden universumin valmistumisesta, valvonnasta ja levollisuudesta, mihin liittyy ikuiselle Kolminaisuudelle annettu juhlallinen vala. Valassaan hän lupaa, ettei ota käsiinsä täyttä hallitsijanvaltaa uuteen luomistulokseen nähden, ennen kuin hänen luodun hahmossa suorittamansa seitsemän lahjoittautumista on menestyksellisesti suoritettu, eikä ennen kuin ne ovat saaneet varmennuksen hallintoalueen superuniversumin Päivien Muinaisilta. Tällaisen velvoitteen ottaa kantaakseen jokainen Mikael-Poika, joka tarjoutuu lähtemään Paratiisista ryhtyäkseen organisoimaan ja luomaan universumia.

119:0.4 (1308.4) Tällaisten luodun hahmossa tapahtuvien inkarnoitumisten tarkoituksena on suoda näille Luojille mahdollisuus tulla viisaaksi, myötätuntoiseksi, oikeudenmukaiseksi ja ymmärtäväiseksi hallitsijaksi. Nämä jumalalliset Pojat ovat myötäsyntyisesti oikeudenmukaisia, mutta näiden toinen toistaan seuraavien lahjoittautumiskokemusten seurauksena heistä tulee ymmärtäväisen armeliaita. He ovat luontaisesti armeliaita, mutta nämä kokemukset tekevät heistä uusilla ja useammilla tavoilla armeliaita. Nämä lahjoittautumiset merkitsevät viimeisiä vaiheita heidän opettamisessaan ja kouluttamisessaan niitä yleviä tehtäviä varten, mitä paikallisuniversumien hallitseminen jumalallista vanhurskautta ja oikeudenmukaista harkintaa noudattaen merkitsee.

119:0.5 (1308.5) Vaikka niille eri maailmoille, järjestelmille ja konstellaatioille samoin kuin niille erilaisille universumin älyllisten olentojen yhteisöille, joihin nämä lahjoittautumiset vaikuttavat ja joita ne hyödyttävät, koituukin lukuisia odottamattomia etuja, niiden pääasiallisena tarkoituksena on sittenkin Luoja-Pojan oman henkilökohtaisen koulutuksen ja universumiopetuksen päätökseenvieminen. Nämä lahjoittautumiset eivät ole siinä mielessä välttämättömiä, että niiden takia paikallisuniversumin johtaminen olisi viisasta, oikeudenmukaista ja tehokasta, mutta ne ovat ehdottoman välttämättömiä sellaisen luomistuloksen tasapuolisen, armeliaan ja ymmärtäväisen hoitamisen kannalta, joka vilisee eri elollismuotojaan ja myriadeja älyllisiä mutta epätäydellisiä luotujaan.

119:0.6 (1308.6) Mikael-Pojat alkavat universumin organisointityönsä tuntien täyttä ja oikeudenmukaista myötätuntoa luomiaan erilaisia olentoluokkia kohtaan. Heillä on yltä kyllin armeliaisuutta osoitettavaksi kaikkia näitä toisistaan eroavia luotuja kohtaan, jopa sääliä niitä kohtaan, jotka harhailevat ja rämpivät itse aikaansaamassaan itsekkyyden suossa. Mutta tällaiset oikeudenmukaisuudesta ja vanhurskaudesta kertovat avut eivät Päivien Muinaisten käsityksen mukaan vielä riitä. Nämä superuniversumien kolmiyhteiset vallanpitäjät eivät koskaan anna vahvistusta Luoja-Pojan asemalle Universumin Hallitsijana, ennen kuin tämä on tosiaan hankkinut itselleen omien luotujensa katsantokannan aktuaalisella kokemuksella näiden elinpiirinä olevasta ympäristöstä ja näiden luotujen itsensä hahmossa elämällä. Tällä tavoin näistä Pojista tulee järkeviä ja ymmärtäväisiä hallitsijoita, näin he pääsevät siihen, että he tuntevat ne moninaiset ryhmät, joita he hallitsevat ja joihin nähden he käyttävät universumin toimivaltaa. Elävän kokemuksen avulla he hankkivat itselleen käytännön armeliaisuutta, tasapuolista arvostelukykyä ja sitä kärsivällisyyttä, joka syntyy kokemuksellisesta luotujen olemassaolosta.

119:0.7 (1309.1) Nebadonin paikallisuniversumia hallitsee nyt Luoja-Poika, joka on vienyt lahjoittautumistoimintansa päätökseen. Hän hallitsee oikeudenmukaisena ja armeliaana kaikkivaltiaana kaikkia kehittyvän ja täydellistyvän universuminsa valtavia alueita. Nebadonin Mikael on 611 121:s Iankaikkisen Pojan lahjoittautuminen ajallisuuden ja avaruuden universumeille, ja hän aloitti paikallisuniversuminne organisoinnin noin neljäsataa miljardia vuotta sitten. Mikael valmistautui ensimmäiselle lahjoittautumistarkoituksessa tapahtuneelle tutkimusretkelle jokseenkin niihin aikoihin, jolloin Urantia miljardi vuotta sitten oli saamassa nykyisen muotonsa. Hänen lahjoittautumisensa ovat tapahtuneet noin sadanviidenkymmenen miljoonan vuoden välein niin, että viimeinen lahjoittautuminen suoritettiin tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten Urantialla. Aion seuraavaksi selvittää näiden lahjoittautumisten luonteen niin täysimääräisesti kuin toimeksiantoni sallii.

1. Ensimmäinen lahjoittautuminen

119:1.1 (1309.2) Oli juhlallinen tapaus noin miljardi vuotta sitten Salvingtonissa, kun Nebadonin universumin yhteen kokoontuneet johtajat ja päälliköt kuulivat Mikaelin ilmoittavan, että hänen vanhempi veljensä Immanuel ottaisi Nebadonin vallanohjat kohdakkoin käsiinsä siksi aikaa, kun hän olisi poissa suorittamassa muuatta tehtävää, jota ei kuitenkaan selitetty. Mitään muuta tiedonantoa ei tästä toimituksesta annettu, paitsi että Konstellaatioiden Isille kaukoviestimin lähetetyssä jäähyväissanomassa todettiin muiden ohjeiden ohessa: ”Ja täksi ajaksi jätän teidät Immanuelin hoivaan ja huomaan, sillä menen täyttämään Paratiisin-Isäni käskyä.”

119:1.2 (1309.3) Kaukoviestimin lähetetyn jäähyväisviestinsä lähetettyään Mikael ilmestyi Salvingtonin lähtökentälle, aivan niin kuin hän oli tehnyt monissa aikaisemmissakin tilanteissa valmistautuessaan lähtemään Uversaan tai Paratiisiin, paitsi että hän tuli nyt yksin. Hän päätti lähtölausuntonsa näillä sanoin: ”Poistun luotanne, mutta vain muutamaksi ajaksi. Tiedän, että monet teistä haluaisivat tulla mukanani, mutta sinne, minne minä menen, sinne ette te voi tulla. Sitä, mitä minä olen kohta tekevä, sitä ette te voi tehdä. Menen tekemään, mitä Paratiisin Jumaluudet tahtovat minun tekevän. Ja kun olen suorittanut tehtäväni ja hankkinut tämän kokemuksen, olen palaava omalle paikalleni teidän keskuuteenne.” Ja nämä sanat lausuttuaan Nebadonin Mikael katosi kaikkien paikalle kerääntyneiden näkyviltä, eikä hän ilmaantunut nähtäville, ennen kuin standardiajanlaskun mukaan oli kulunut kaksikymmentä vuotta. Koko Salvingtonissa vain Jumalallinen Hoivaaja ja Immanuel tiesivät, mitä oli tapahtumassa, ja Päivien Yhdistynyt uskoi salaisuutensa vain universumin toimeenpanopäällikölle, Kirkkaalle Aamutähdelle Gabrielille.

119:1.3 (1309.4) Kaikki Salvingtonin asukkaat samoin kuin konstellaatio- ja järjestelmäpäämajojen maailmoissa asuvat kokoontuivat kukin oman universumitietovirtojen vastaanottoasemansa tietämille toivoen saavansa jonkin sanoman Luoja-Pojan tehtävästä ja olinpaikasta. Vasta kolmantena Mikaelin lähdön jälkeisenä päivänä saatiin viesti, jolla saattoi tässä mielessä olla merkitystä. Tuona päivänä Salvingtonissa rekisteröitiin Melkisedekien sfääriltä, tuon olentoluokan Nebadonin-päämajasta, lähtenyt tiedonanto, joka yksinkertaisesti vain kirjasi seuraavan epätavallisen ja ennenkuulumattoman tapahtuman: ”Tänään puoliltapäivin tämän maailman vastaanottokentälle ilmestyi outo Melkisedek-Poika, joka ei ole yksi meistä, mutta joka on täysin olentoluokkaamme kuuluvan kaltainen. Hänen seurassaan oli yksittäinen omniafi, joka toi mukanaan Uversan antaman valtuuskirjan ja esitti Päivien Muinaisten antamat ja Salvingtonin Immanuelin vahvistamat, päälliköllemme osoitetut määräykset. Näissä esitettiin ohje ottaa tämä uusi Melkisedek-Poika omaan yhteisöömme ja osoittaa hänet palvelemaan Nebadonin Melkisedekien hätätilapalvelun piirissä. Ja näin asia onkin järjestetty; käsky on täytetty.”

119:1.4 (1310.1) Ja tässä on jotakuinkin kaikki, mitä Salvingtonin tallenteet Mikaelin ensimmäisestä lahjoittautumisesta kertovat. Mitään muuta ei kirjauksista ilmene kuin Urantian ajanlaskun mukaan vasta sata vuotta myöhäisemmältä ajalta, jolloin muistiin merkittiin se tosiasia, että Mikael oli palannut ja asiasta mitään ilmoittamatta ryhtynyt taas johtamaan universumin asioita. Mutta Melkisedekien maailmasta löytyy muuan outo tallenne, kertomus tämän kyseisen aikakauden hätätilajoukkoihin kuuluneen ainutlaatuisen Melkisedek-Pojan palvelusta. Tätä asiakirjaa säilytetään vaatimattomassa temppelissä, joka sijaitsee nykyisin Isä-Melkisedekin kodin etupihalla, ja asiakirja sisältää tarinan tämän tilapäisen Melkisedek-Pojan palvelusta siinä yhteydessä, kun hänelle annettiin määräys kahteenkymmeneenneljään universumin hätätilatehtävään. Ja tämä asiakirja, jonka olen vastikään taas kertaalleen lukenut, päättyy seuraaviin sanoihin:

119:1.5 (1310.2) ”Ja tänään puoliltapäivin, ennalta mitään ilmoittamatta ja vain kolmen veljeskuntamme jäsenen ollessa tapahtumaa todistamassa, katosi tämä luokkaamme kuuluva vieraileva Poika maailmastamme niin kuin hän oli saapunutkin, vain yksinäinen omniafi seuranaan. Ja tämän kirjauksen loppuun liitetään nyt todistus siitä, että kyseinen vierailija eli Melkisedekinä, työskenteli Melkisedekinä Melkisedekin hahmossa ja suoritti uskollisesti kaikki yhteisöömme kuuluvan Hätätilapojan asemassa saamansa toimeksiannot. Kaikkien yksimielisellä suostumuksella hänestä on tullut Melkisedekien päällikkö, sillä hän on verrattomalla viisaudellaan, ylivertaisella rakkaudellaan ja ylevällä antaumuksellaan velvollisuuksiaan kohtaan ansainnut rakkautemme ja jumalointimme. Hän rakasti meitä, hän ymmärsi meitä ja hän palveli kanssamme, ja olemme iäti hänen uskollisia ja hartaita Melkisedek-tovereitaan, sillä tästä maailmassamme eläneestä muukalaisesta on nyt ikiajoiksi tullut Melkisedekin olemuksen omaava universumin hoivaaja.”

119:1.6 (1310.3) Ja tässä on kaikki, mitä minulla on lupa kertoa Mikaelin ensimmäisestä lahjoittautumisesta. Ymmärrämme tietenkin täysin, ettei tämä outo Melkisedek, joka miljardi vuotta sitten niin perin salaperäisesti palveli Melkisedekien seurassa, ollut kukaan muu kuin ensimmäisen lahjoittautumisensa merkeissä inkarnoitunut Mikael. Tosin arkistot eivät nimenomaisesti mainitse, että tämä ainutlaatuinen ja pystyvä Melkisedek oli Mikael, mutta yleisesti uskotaan, että se oli hän. Varsinaista mainintaa tästä tosiasiasta ei ehkä ole löydettävissäkään muualta kuin Sonaringtonin arkistoista, eivätkä tuon salaisen maailman arkistot ole meille avoinna. Inkarnoitumisen ja lahjoittautumisen mysteerit tunnetaan täysin vain tuossa jumalallisten Poikien pyhässä maailmassa. Meillä on kaikilla tietoa Mikaelien lahjoittautumisiin liittyvistä tosiasioista, mutta emme ymmärrä, miten ne pannaan toimeen. Emme tiedä, miten universumin hallitsijasta, Melkisedekien luojasta, voi näin yhtäkkiä ja salaperäisesti tulla yksi Melkisedekeistä, miten hän voi elää yhtenä heistä heidän joukossaan ja työskennellä sadan vuoden ajan Melkisedek-Poikana. Mutta niin vain tapahtui.

2. Toinen lahjoittautuminen

119:2.1 (1310.4) Kaikki sujui Nebadonin universumissa hyvin Mikaelin Melkisedekin hahmossa suorittaman lahjoittautumisen jälkeen miltei sadanviidenkymmenen miljoonan vuoden ajan, kunnes konstellaatio 37:n järjestelmässä 11 alkoi kehkeytyä häiriö. Häiriössä oli kysymys erään Lanonandek-Pojan, erään Järjestelmänhallitsijan, aiheuttamasta epäsovusta, josta Konstellaation-Isät olivat lausuneet tuomionsa ja Päivien Uskollinen, tuohon konstellaatioon osoitettu Paratiisin neuvonantaja, oli sen hyväksynyt. Mutta protestoiva Järjestelmänhallitsija ei ollut ratkaisuun täysin tyytyväinen. Yli sata vuotta jatkuneen tyytymättömyyden jälkeen hän johdatti toverinsa yhteen laajimmalle levinneistä ja tuhoisimmista kapinoista, mitä Nebadonin universumissa on koskaan Luoja-Pojan hallitsijanvaltaa vastaan lietsottu. Kapina on Uversan Päivien Muinaisten toimin jo kauan sitten oikeudellisesti käsitelty ja lopetettu.

119:2.2 (1311.1) Tuo Järjestelmänhallitsija-kapinallinen, Lutentia, hallitsi päämajaplaneettansa korkeimpana Nebadonin standardiajanlaskun mukaan yli kahdenkymmenen vuoden ajan, minkä jälkeen Kaikkein Korkeimmat Uversan suostumuksella määräsivät hänet eristettäväksi ja pyysivät Salvingtonin vallankäyttäjiä nimittämään uuden Järjestelmänhallitsijan, joka ottaisi vastuulleen tämän taistelujen raastaman ja sekasortoisen asuttujen maailmojen järjestelmän johtamisen.

119:2.3 (1311.2) Samaan aikaan kun tämä pyyntö otettiin vastaan Salvingtonissa, Mikael julkisti toisen niistä epätavallisista julistuksistaan, jotka kertoivat hänen aikomuksestaan olla poissa universumin päämajasta ”täyttääkseni Paratiisin-Isäni käskyn”, lupauksestaan ”palata sitten, kun on määrä” ja kaiken vallan keskittämisestä hänen Paratiisin-veljensä, Päivien Yhdistyneen, Immanuelin käsiin.

119:2.4 (1311.3) Ja sitten Mikael poistui taas päämajasfääriltään samalla menetelmällä, joka oli pantu merkille jo siihen aikaan, kun hän teki lähtöä Melkisedekin hahmossa suorittamansa lahjoittautumisen yhteydessä. Kolme päivää tämän selitystä vaille jääneen hyvästijätön jälkeen Nebadonin ensiasteisten Lanonandek-Poikien varajoukon keskuuteen ilmaantui uusi ja tuntematon jäsen. Tämä uusi Poika ilmestyi puolilta päivin, ennalta ilmoittamatta ja seurassaan vain yksittäinen tertiafi, joka toi mukanaan Uversan Päivien Muinaisten antaman valtuuskirjan. Salvingtonin Immanuelin vahvistamassa valtuuskirjassa annettiin ohje osoittaa tämä Poika konstellaation numero 37:n järjestelmään numero 11 viraltapannun Lutentian seuraajaksi, jolla olisi täydet valtuudet toimia virkaatekevänä Järjestelmänhallitsijana kunnes uusi hallitsija nimitettäisiin.

119:2.5 (1311.4) Universumin ajanlaskun mukaan yli seitsemäntoista vuotta tämä outo ja tuntematon väliaikainen hallitsija hoiti sekasortoisen ja turmeltuneen paikallisjärjestelmän asioita ja viisautta osoittaen selvitti sen vaikeudet. Ketään Järjestelmänhallitsijaa ei ole milloinkaan palavammin rakastettu eikä yleisemmin arvostettu ja kunnioitettu. Oikeudenmukaisuudella ja armeliaisuudella tämä uusi hallitsija pani kuohuvan järjestelmän järjestykseen, samalla kun hän piti tunnollisesti huolta kaikista alamaisistaan ja jopa tarjosi kapinoivalle edeltäjälleen sellaista etuoikeutta, että tämä olisi saanut istua hänen kanssaan samalla järjestelmän valtaistuimella, kunhan vain pyytäisi Immanuelilta anteeksi tahdittomuuksiaan. Mutta Lutentia torjui nämä laupeudenosoitukset, ja hän tiesi varsin hyvin, ettei tämä uusi ja outo Järjestelmänhallitsija ollut kukaan muu kuin Mikael, juuri se universumin hallitsija, jota hän vasta äsken oli uhmannut. Mutta miljoonat hänen eksytetyistä ja harhaan johdetuista alamaisistaan ottivat vastaan tämän uuden hallitsijan tarjoaman anteeksiannon, hallitsijan, joka tuona ajankohtana tunnettiin Palonian järjestelmän Pelastaja-Hallitsijana.

119:2.6 (1311.5) Ja sitten koitti se ikimuistettava päivä, jolloin vastanimitetty Järjestelmänhallitsija saapui, hallitsija, jonka universumin viranomaiset olivat asettaneet viraltapannun Lutentian pysyväksi seuraajaksi, ja koko Palonia murehti jaloimman ja hyväntahtoisimman Nebadonin koskaan tunteman järjestelmänhallitsijan lähtöä. Tuon järjestelmän piirissä häntä rakastivat kaikki, ja hänen toverinsa kaikista Lanonandek-Poikien ryhmistä jumaloivat häntä. Hänen poistumisensa ei ollut mikään koruton tapahtuma, vaan hänen järjestelmän päämajasta lähtiessään pantiin toimeen suuri juhlatilaisuus. Hänen harhautunut edeltäjänsä lähetti hänkin seuraavan sanoman: ”Oikeudenmukainen ja vanhurskas Sinä toden totta olet kaikissa toimissasi. Vaikka minä yhä torjunkin Paratiisin vallankäytön, on minun pakko tunnustaa, että Sinä olet oikeudenmukainen ja armelias hallintomies.”

119:2.7 (1312.1) Ja sitten tämän kapinallisen järjestelmän väliaikainen hallitsija jätti hyvästit planeetalle, jolla hän oli hallintotehtävissä kotvan aikaa oleskellut. Ja kolmantena päivänä tämän jälkeen Mikael ilmestyi Salvingtoniin ja ryhtyi taas johtamaan Nebadonin universumia. Pian tämän jälkeen seurasi kolmas Uversan antama julistus Mikaelin täysivaltaisuuteen ja arvovaltaan perustuvan vallan etenemisestä. Ensimmäinen tämänlaatuinen julistus annettiin aikana, jolloin hän saapui Nebadoniin, toinen julkistettiin pian Melkisedekin hahmossa tapahtuneen lahjoittautumisen päätökseensaattamisen jälkeen, ja nyt siis seurasi kolmas julistus toisen eli Lanonandekin hahmossa suoritetun tehtävän päättymisen jälkeen.

3. Kolmas lahjoittautuminen

119:3.1 (1312.2) Salvingtonin korkein neuvosto oli juuri saanut käsitellyksi planeetalla 217, järjestelmässä 87, konstellaatiossa numero 61 toimivien Elämänkantajien esittämän pyynnön, että heidän avukseen lähetettäisiin Aineellinen Poika. Tämä planeetta sattui sitä paitsi sijaitsemaan sellaisessa asuttujen maailmojen järjestelmässä, jossa muuan toinen Järjestelmänhallitsija oli joutunut harhateille. Käsillä oli siihen mennessä toinen tämänkaltainen kapina koko Nebadonissa.

119:3.2 (1312.3) Ratkaisuntekoa mainitun planeetan Elämänkantajien lähettämän anomuksen osalta lykättiin Mikaelin pyynnöstä, kunnes Immanuel olisi harkinnut asiaa ja antanut siitä lausuntonsa. Tällainen menettely oli poikkeuksellista, ja muistan hyvin, kuinka me kaikki aavistimme jotakin epätavallista olevan tekeillä. Eikä meidän kauan tarvinnutkaan olla jännityksessä. Mikael ryhtyi toimenpiteisiin jättääkseen universumin johtamisen Immanuelin käsiin, samalla kun hän uskoi taivaallisten voimien päällikkyyden Gabrielin hoitoon. Ja hallinnolliset velvollisuutensa tällä tavoin muille luovutettuaan hän jätti hyvästit Universumin Äiti-Hengelle ja katosi Salvingtonin lähtökentältä täsmälleen niin kuin hän oli tehnyt kahdessa aikaisemmassakin tapauksessa.

119:3.3 (1312.4) Ja niin kuin saatoimme odottaakin, kolmantena tämän jälkeisenä päivänä, asiasta ennalta mitään ilmoittamatta, konstellaation numero 61:n järjestelmän numero 87:n päämajamaailmaan ilmestyi vieras Aineellinen Poika, jonka seurassa oli Uversan Päivien Muinaisten valtuuttamana ja Salvingtonin Immanuelin varmistamana muuan yksittäinen sekonafi. Järjestelmän virkaatekevä Hallitsija nimitti tämän uuden ja salaperäisen Aineellisen Pojan oitis maailman numero 217:n virkaatekeväksi Planeettaprinssiksi, ja konstellaation numero 61:n Kaikkein Korkeimmat vahvistivat heti tämän nimityksen.

119:3.4 (1312.5) Näin tämä ainutlaatuinen Aineellinen Poika aloitti vaikean uransa luopuruuden ja kapinoinnin takia karanteeniin asetetussa maailmassa, joka sijaitsee saarretussa järjestelmässä vailla mitään suoraa yhteydenpitoa ulkopuoliseen universumiin. Ja tässä maailmassa hän työskenteli planeetan ajanlaskun mukaan mitattuna yksikseen kokonaisen sukupolven ajan. Kyseinen Aineellinen Hätätilapoika sai hairahtuneen Planeettaprinssin ja tämän koko esikunnan katumaan ja palaamaan oikealle tielle. Ja hän oli todistamassa, miten tämä planeetta saatettiin takaisin palvelemaan lojaalisti Paratiisin vallankäyttöä sellaisena kuin se on paikallisuniversumeissa vakiintunut. Aineellinen Poika ja Tytär saapuivat aikanaan tähän elvytettyyn ja pelastettuun maailmaan, ja sitten kun heidät oli näkyvinä planeetanhallitsijoina asianmukaisesti asetettu virkaansa, väliaikainen eli Hätätila-Planeettaprinssi lausui muodolliset jäähyväiset ja katosi eräänä päivänä keskipäivän aikaan. Kolmantena päivänä tämän jälkeen Mikael ilmestyi totutulle paikalleen Salvingtonissa, eikä aikaakaan kun superuniversumin kaukotiedotuslähetyksissä luettiin Päivien Muinaisten neljäs julistus, joka ilmoitti Nebadonin Mikaelin suvereenisuuden edenneen taas pidemmälle.

119:3.5 (1312.6) Olen pahoillani, ettei minulla ole lupaa kertoa siitä kärsivällisyydestä, mielenlujuudesta ja taitavuudesta, jolla tämä Aineellinen Poika kohtasi tuon sekasortoisen planeetan koettelevat tilanteet. Tämän eristetyn maailman saattaminen jälleen oikealle tielle on eräs pelastuksesta kertovien aikakirjojen syvimmin liikuttavista luvuista koko Nebadonissa. Tämän tehtäväkäynnin päättymiseen mennessä koko Nebadonille oli selvinnyt, miksi heidän rakastettu hallitsijansa päätti ryhtyä näihin toistuviin lahjoittautumisiin jonkun hänen alapuolellaan olevaan luokkaan kuuluvan älyllisen olennon hahmossa.

119:3.6 (1313.1) Mikaelin lahjoittautumiset, ensin Melkisedek-Poikana, sitten Lanonandek-Poikana ja seuraavaksi Aineellisena Poikana, ovat kaikki yhtä salaperäisiä ja selittämättömiä. Kussakin tapauksessa hän ilmestyi yhtäkkiä ja täysin kehittyneenä lahjoittautumisen kohteena olevan ryhmän yksilönä. Tällaisiin inkarnaatioihin liittyvää mysteeriä eivät koskaan tule tuntemaan muut kuin ne, joilla on pääsy arkistojen sisäkehälle Sonaringtonin pyhällä sfäärillä.

119:3.7 (1313.2) Tämän eristyksissä ja kapinatilassa olleen maailman Planeettaprinssinä suoritetun ihmeteltävän lahjoittautumisen jälkeen kukaan Nebadonin Aineellisista Pojista tai Tyttäristä ei ole koskaan tuntenut kiusausta valittaa toimeksiannoistaan tai moittia planeettatehtäviinsä liittyviä vaikeuksia. Oli aika mikä hyvänsä, Aineelliset Pojat tietävät, että heillä on universumin Luoja-Pojassa ymmärtäväinen hallitsija ja myötätuntoinen ystävä, sellainen, joka on ”joka suhteessa koeteltu ja kokeiltu”, aivan kuten heitäkin on koeteltava ja kokeiltava.

119:3.8 (1313.3) Jokaista tässä mainittua tehtäväkäyntiä seurasi aikakausi, jolloin palvelualttius ja lojaalisuus tästä universumista peräisin olevien taivaan älyllisten olentojen keskuudessa kohosivat entistäkin korkeammalle, kun kullekin tämän jälkeen seuraavalle lahjoittautumiskaudelle taas oli ominaista edistyminen ja koheneminen kaikilla universumihallinnon metodien ja hallitusmenetelmien alalla. Koskaan tämän lahjoittautumisen jälkeen yksikään Aineellinen Poika tai Tytär ei ole tieten tahtoen liittynyt kapinaan Mikaelia vastaan, sillä he rakastavat ja kunnioittavat häntä aivan liian antaumuksellisesti koskaan tietoisesti hänet torjuakseen. Viimeksi kuluneiden aikojen Aatamit on saatu harhateille vain korkeammantyyppisten kapinallispersoonallisuuksien harjoittaman petoksen ja viisastelun avulla.

4. Neljäs lahjoittautuminen

119:4.1 (1313.4) Erään Uversassa periodeittain järjestettävien tuhatvuosittaisnimenhuutojen lopulla tapahtui, että Mikael ryhtyi toimenpiteisiin siirtääkseen Nebadonin hallitusjärjestelmän Immanuelin ja Gabrielin vastuulle. Ja muistaessamme, mitä menneinä aikoina vastaavanlaisen toimenpiteen seurauksena oli tapahtunut, valmistauduimme kaikki tietenkin näkemään Mikaelin katoavan neljännelle lahjoittautumista merkitsevälle tehtäväkäynnilleen. Eikä meidän kauan tarvinnutkaan odottaa, sillä kohta hän astui Salvingtonin lähtökentälle ja katosi näkyvistämme.

119:4.2 (1313.5) Kolmantena päivänä tämän lahjoittautumista merkinneen katoamisen jälkeen panimme universumista Uversaan suunnatuista kaukoviestilähetyksistä merkille seuraavan Nebadonin serafipäämajasta lähetetyn tärkeän uutisen: ”Tiedotamme, että tänne on saapunut ennalta mitään ilmoittamatta muuan tuntematon serafi, jonka seurassa ovat eräs yksittäinen supernafi ja Salvingtonin Gabriel. Tämä rekisteröimätön serafi käy Nebadonin serafiluokan enkelistä ja hänellä on mukanaan Salvingtonin Immanuelin varmentama, Uversan Päivien Muinaisten antama valtakirja. Mainittu serafi osoittautuu testien mukaan kuuluvaksi paikallisuniversumin enkelten korkeimpaan luokkaan, ja hänet on jo osoitettu opetusneuvojien joukkokuntaan.”

119:4.3 (1313.6) Mikael oli tämän serafin hahmossa suorittamansa lahjoittautumisen kuluessa poissa Salvingtonista universumin standardiajanlaskun mukaan laskettuna yli neljänkymmenen vuoden ajan. Tämän ajan kuluessa hän palveli serafiopetuksen neuvojana kahtakymmentäkuutta eri opettajamestaria, asemassa, jota saattaisitte kutsua yksityissihteerin tehtäväksi, ja hän toimi kahdessakymmenessäkahdessa eri maailmassa. Hänen viimeinen ja samalla tämän jakson päättänyt toimeksiantonsa oli kiinnitys erään Kolminaisuuden Opettaja-Pojan lahjoittautumistarkoituksessa suorittamaan tehtäväkäyntiin Nebadonin universumin konstellaation numero 3:n järjestelmän numero 84:n maailmassa numero 462.

119:4.4 (1314.1) Tämä Kolminaisuuden Opettaja-Poika ei koko tämän seitsenvuotisen tehtäväänosoituksen kuluessa päässyt koskaan täyteen varmuuteen serafitoverinsa henkilöllisyydestä. Totta on, että tuon aikakauden kuluessa kaikkiin serafeihin suhtauduttiin erityisen kiinnostuneesti ja tutkivasti. Tiesimme toki vallan hyvin, että rakastettu Hallitsijamme oli serafin valepuvussa universumin jossakin kolkassa, mutta koskaan emme voineet olla varmoja hänen identiteetistään. Hänet tunnistettiin varmuudella vasta siihen aikaan, kun hän liittyi äsken mainitun Kolminaisuuden Opettaja-Pojan lahjoittautumistehtävään. Mutta korkeimpiin serafeihin suhtauduttiin koko tämän aikakauden ajan erityistä huolellisuutta noudattaen siltä varalta, että joku meistä huomaisi meidän tietämättämme toimineen luodun hahmossa lahjoittautumistehtävää suorittavan Universuminhallitsijan isäntänä. Ja näin on enkeleiden kohdalla käynyt ikiajoiksi toteen, että heidän Luojansa ja Hallitsijansa on ”serafipersoonallisuuden hahmossa joka suhteessa koeteltu ja kokeiltu.”

119:4.5 (1314.2) Sitä mukaa kun näihin toinen toistaan seuranneisiin lahjoittautumisiin tuli kerta kerralta mukaan yhä enemmän universumin alempien elollismuotojen olemusta, sitä mukaa Gabrielista tuli yhä enemmän osallinen näillä inkarnoituneena suoritetuilla tutkimusretkillä sikäli, että hän toimi universumiyhdyskanavana lahjoittautuneen Mikaelin ja virkaatekevän universuminhallitsijan Immanuelin välillä.

119:4.6 (1314.3) Mikael on nyt käynyt läpi lahjoittautumiskokemuksen kolmen luomansa Universumipoikien luokan edustajana: Melkisedekien, Lanonandekien ja Aineellisten Poikien. Seuraavaksi hän myöntyy personoitumaan korkeimpana serafina enkelielollisuuden hahmoiseksi, ennen kuin kohdistaa huomionsa tahdollisten luotujensa alimman muodon, ajallisuuden ja avaruuden evolutionaaristen kuolevaisten, ylösnousemuksellisten elämänvaiheiden eri puoliin.

5. Viides lahjoittautuminen

119:5.1 (1314.4) Urantian ajanlaskutavan mukaan hiukan yli kolmesataa miljoonaa vuotta sitten olimme todistamassa taas uutta sellaista tapausta, että universumin vallanohjakset siirrettiin Immanuelille, ja panimme merkille, että Mikael valmistautui lähtemään. Tämä tilanne poikkesi aikaisemmista sikäli, että hän ilmoitti määränpääkseen Orvontonin superuniversumin päämajan Uversan. Hallitsijamme lähti aikanaan, mutta superuniversumin kaukotiedotuslähetyksissä ei koskaan mainittu Mikaelin saapumisesta Päivien Muinaisten hoveihin. Kohta hänen Salvingtonista-lähtönsä jälkeen kuultiin Uversan kaukoviestilähetyksistä kuitenkin seuraava merkittävä toteamus: ”Tänä päivänä saapui ennalta ilmoittamaton ja numeroton, kuolevaisalkuperää edustava ylösnousemuspyhiinvaeltaja Nebadonin universumista. Hänellä on mukanaan Salvingtonin Immanuelin antama lupakirja, ja hänen seurassaan on Nebadonin Gabriel. Tämä identifioimaton olento on statukseltaan kiistämättä henkeä, ja hänet on otettu omaan joukkoomme.”

119:5.2 (1314.5) Jos sattuisit tänä päivänä vierailemaan Uversassa, kuulisit selostuksen niistä päivistä, jolloin Eventod oleskeli siellä, tämä ajallisuudesta ja avaruudesta saapunut erikoinen ja tuntematon pyhiinvaeltaja, joka tunnetaan Uversassa tuonnimisenä. Ja tämä ylösnousemuskuolevainen, tai ainakin verraton persoonallisuus, joka esiintyi täsmälleen sitä henkivaihetta olevan hahmoisena, jossa taivaaseen matkaavat kuolevaiset esiintyvät, eli ja toimi Uversassa Orvontonin standardiajan mukaan laskettuna yksitoistavuotisen ajanjakson. Tälle olennolle annettiin niitä tehtäviä ja hän suoritti niitä velvollisuuksia, jotka henkikuolevaiselle kuuluvat, niin kuin suorittivat hänen Orvontonin eri paikallisuniversumeista saapuneet toverinsakin. Ja ”joka suhteessa häntä koeteltiin ja kokeiltiin niin kuin hänen tovereitaankin”, ja kaikissa tilanteissa hän osoittautui ylempiensä osoittaman luottavaisuuden ja luottamuksen arvoiseksi, samalla kun hänen osakseen tuli hänen henkitovereittensa ehdoton kunnioitus ja uskollinen ihailu.

119:5.3 (1315.1) Seurasimme Salvingtonissa tämän henkipyhiinvaeltajan elämänuraa äärimmäisellä mielenkiinnolla, kun Gabrielin mukanaolon perusteella varsin hyvin tiesimme, ettei tämä vaatimaton ja numeroton pyhiinvaeltajahenki ollut kukaan muu kuin oman paikallisuniversumimme lahjoittautunut hallitsija. Tämä inkarnoituneen Mikaelin ensimmäinen ilmestyminen roolissa, jossa hän esiintyi eräässä kuolevaisten evoluutioon kuuluvassa vaiheessa, oli tapahtuma, joka sävähdytti ja kiehtoi koko Nebadonia. Olimme kuulleet tällaisista asioista, mutta nyt olimme niiden todistajina. Hän ilmestyi Uversaan täysin kehittyneenä ja kaikin puolin kouliintuneena henkikuolevaisena, ja siinä ominaisuudessa hän eteni elämänvaihettaan aina siihen tilanteeseen saakka, jolloin muuan ylösnousemuskuolevaisten ryhmä siirrettiin Havonaan. Sen jälkeen hänellä oli keskustelutuokio Päivien Muinaisten kanssa, ja kohta hän Gabrielin seurassa jätti nopeat ja koruttomat hyvästit Uversalle ja ilmaantui pian sen jälkeen tavanomaiselle paikalleen Salvingtonissa.

119:5.4 (1315.2) Vasta tämän lahjoittautumisen loppuunsaattamisen jälkeen meille vihdoin valkeni, että Mikael aikoi todennäköisesti inkarnoitua luomiensa universumipersoonallisuuksien erilaisten luokkien hahmossa alkaen korkeimmista Melkisedekeistä ja päätyen ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisissa maailmoissa eläviin, lihaa ja verta oleviin kuolevaisiin. Näihin aikoihin Melkisedekien yliopistot alkoivat opetuksessaan pitää esillä sellaista todennäköistä mahdollisuutta, että Mikael joskus ruumiillistuisi lihalliseksi kuolevaiseksi, ja esiintyi paljon kannunvalantaa siitä, mikä mahdollisesti olisi menetelmä, jolla moinen selittämätön lahjoittautuminen toteutettaisiin. Se, että Mikael oli henkilökohtaisesti esiintynyt ylösnousemuskuolevaisen osassa, herätti uutta ja entistäkin suurempaa kiinnostusta koko sitä järjestelmää kohtaan, joka merkitsee luotujen edistymistä kaiken matkaa sekä paikallisuniversumin että superuniversumin läpi.

119:5.5 (1315.3) Menetelmä, jolla nämä peräkkäiset lahjoittautumiset toteutettiin, pysyi silti mysteerinä. Jopa Gabriel myöntää, ettei hän käsitä menetelmää, jolla tämä Paratiisin-Poika ja universumin Luoja niin tahtoessaan kykeni omaksumaan jonkun alaisensa luodun olennon persoonallisuuden ja elämään tämän elämää.

6. Kuudes lahjoittautuminen

119:6.1 (1315.4) Nyt kun koko Salvington jo oli perillä odotettavissa olevan lahjoittautumisen esivaiheista, Mikael kutsui kaikki päämajaplaneetalla oleskelevat koolle ja paljasti ensimmäistä kertaa, mitä inkarnoitumishankkeesta vielä oli toteutumatta, ja ilmoitti kohdakkoin poistuvansa Salvingtonista astuakseen morontiakuolevaisen elämänvaiheeseen Kaikkein Korkeimpien Isien hoveissa viidennen konstellaation päämajaplaneetalla. Ja sitten kuulimme ensimmäistä kertaa ilmoituksen siitä, että hänen seitsemäs ja viimeinen lahjoittautumisensa tapahtuisi kuolevaisen olennon lihallisessa hahmossa jossakin evolutionaarisessa maailmassa.

119:6.2 (1315.5) Ennen kuin Mikael lähti Salvingtonista suorittamaan kuudetta lahjoittautumistaan, hän piti koolla olleille sfäärin asukkaille puheen ja lähti matkaan siten, että jokainen sen selvästi näki. Hänen seurassaan olivat muuan yksinäinen serafi ja Nebadonin Kirkas Aamutähti. Vaikka universumin johtaminen olikin uskottu jälleen Immanuelin käsiin, hallinnolliset velvollisuudet oli kuitenkin jaettu entistä laajemmalle.

119:6.3 (1315.6) Mikael ilmestyi viidennen konstellaation päämajaan täysin kehittyneenä morontiakuolevaisena, jolla oli ylösnousemuksellisen status. Olen pahoillani, että minua on kielletty paljastamasta tämän numerottoman morontiakuolevaisen elämänuran yksityiskohtia, sillä se oli eräs Mikaelin lahjoittautumiskokemuksen erikoisimmista ja ällistyttävimmistä jaksoista, eikä tässä suhteessa poikkeusta tee edes hänen dramaattinen ja traaginen oleskelunsa Urantialla. Mutta niiden monien rajoitusten joukossa, jotka minulle lausuttiin ottaessani vastaan tämän toimeksiannon, on muuan, joka kieltää minua ryhtymästä paljastamaan yksityiskohtia tästä Mikaelin ihmeellisestä elämänvaiheesta Endantumin morontiakuolevaisena.

119:6.4 (1316.1) Kun Mikael palasi tältä morontialahjoittautumiseltaan, meistä kaikista tuntui ilmeiseltä, että Luojastamme oli tullut luotu luotujen joukossa, että Universumin Hallitsija oli hänen maailmoissaan eläville vähäpätöisimmillekin luodun älyllisyyden edustajille myös ystävä ja myötätuntoinen auttaja. Olimme tämän universumin hoidossa tapahtuneen luodun olennon näkökulman yhä laajemman omaksumisen panneet merkille jo ennen tätäkin, sillä se oli käynyt vähä vähältä ilmeiseksi, mutta se kävi entistäkin ilmeisemmäksi, sen jälkeen kun morontiakuolevaisen hahmossa suoritettu lahjoittautuminen oli viety päätökseen, ja vielä tätäkin ilmeisempää se oli sitten, kun hän oli palannut kirvesmiehen poikana Urantialla elämästään elämänvaiheesta.

119:6.5 (1316.2) Gabriel antoi meille etukäteen tiedon ajankohdasta, jolloin Mikaelin morontialahjoittautuminen päättyisi, ja niin järjestimme Salvingtoniin tilanteeseen sopivan vastaanottojuhlan. Paikalle kerääntyi miljoonia ja taas miljoonia olentoja Nebadonin konstellaatioiden päämajamaailmoista, ja valtaosa Salvingtonin naapurimaailmoissa oleskelevista kokoontui yhteen toivottamaan hänet tervetulleeksi takaisin oman universuminsa hallitsijan paikalle. Vastatessaan lukuisiin tervetuliaispuheisiimme ja julki tuomaamme arvonantoon sellaista Hallitsijaa kohtaan, joka on näin syvästi kiinnostunut luoduistaan, hän lausui vain nämä sanat: ”Olen yksinkertaisesti vain ollut toimittamassa Isäni asioita. Olen tekemässä vain sellaista, mikä on ilo Paratiisin-Pojille, nämä kun rakastavat luotujaan ja haluavat palavasti heitä ymmärtää.”

119:6.6 (1316.3) Mutta tuosta päivästä lähtien siihen hetkeen saakka, jolloin Mikael Ihmisen Poikana lähti tutkimusretkelleen Urantialle, koko Nebadon keskusteli jatkuvasti niistä monista maineteoista, jotka heidän Suvereeni Hallitsijansa oli tehnyt toimiessaan Endantumissa evolutionaarisen ylösnousemuksen omaavan morontiakuolevaisen hahmoisena lahjoittautumisinkarnoitumana, jota oli joka suhteessa koeteltu niin kuin koeteltiin hänen olinpaikkanaan toimineen konstellaation kaikista aineellisista maailmoista yhteen kerättyjä hänen tovereitaan.

7. Seitsemäs ja lopullinen lahjoittautuminen

119:7.1 (1316.4) Kymmenettuhannet vuodet odotimme kaikki Mikaelin seitsemättä ja lopullista inkarnoitumista. Gabriel oli opettanut meille, että tämä viimeinen lahjoittautuminen suoritettaisiin kuolevaisen olennon lihallisessa hahmossa, mutta olimme täysin tietämättömiä tämän kaiken huipennuksena toimivan tutkimusretken ajankohdasta, tapahtumapaikasta ja toteuttamistavasta.

119:7.2 (1316.5) Julkinen ilmoitus siitä, että Mikael oli valinnut Urantian viimeisen lahjoittautumisensa näyttämöksi, tehtiin kohta sen jälkeen, kun olimme kuulleet Aatamin ja Eevan hairahduksesta. Ja tästä syystä maailmallanne oli yli kolmenkymmenenviidentuhannen vuoden ajan varsin näkyvä sija koko universumin neuvostoissa. Mitään salaista (inkarnoitumismysteeriä lukuun ottamatta) ei Urantialle suoritetun lahjoittautumisen mihinkään vaiheeseen liittynyt. Alusta loppuun saakka, aina siihen asti, kun Mikael lopullisesti ja voitokkaana palasi Universumin korkeimpana Hallitsijana Salvingtoniin, kaikki, mitä pienessä mutta suuresti kunnioitetussa maailmassanne tapahtui, oli viimeisintä yksityiskohtaa myöten koko universumissa julkista.

119:7.3 (1316.6) Emme siihen hetkeen saakka, jolloin kaikki tapahtui, koskaan tienneet, että Mikael ilmestyisi maan päälle tuon maailman avuttomana pienokaisena, vaikka uskoimmekin, että menetelmä olisi juuri se. Tähän saakkahan hän oli aina ilmestynyt lahjoittautumisensa kohteeksi valitsemansa persoonallisuusryhmän täysin kehittyneenä yksilönä. Ja siksi olikin sykähdyttävää kuulla Salvingtonista kaukoviestimin lähetetty tiedotus, jonka mukaan Betlehemin vauva oli syntynyt Urantialla.

119:7.4 (1316.7) Paitsi että me tuolloin käsitimme Luojamme ja ystävämme olevan ottamassa koko elämänuransa vaarallisinta askelta – vaaransihan hän tällä avuttoman pikkulapsen hahmossa suorittamallaan lahjoittautumisella ilmiselvästi asemansa ja valtansa –, ymmärsimme myös, että hänen kokemuksensa tästä lopullisesta ja kuolevaisena suoritetusta lahjoittautumisesta kruunaisi hänet ikiajoiksi Nebadonin universumin kiistattomaksi ja korkeimmaksi hallitsijaksi. Maan ajanlaskutavan mukaan kolmannesvuosisadan ajan tämän paikallisuniversumin joka kolkassa kaikkien katseet kohdistuivat Urantiaan. Kaikki älylliset olennot käsittivät, että meneillään oli viimeinen lahjoittautuminen, ja koska olimme jo kauan olleet tietoisia Luciferin kapinasta Sataniassa ja Caligastian levittämästä kapinahengestä Urantialla, ymmärsimme hyvin, miten kiivas kamppailu seuraisi, sen jälkeen kun hallitsijamme olisi alentanut itsensä ruumiillistuakseen Urantialla lihallisen kuolevaisen vaatimattomassa muodossa ja hahmossa.

119:7.5 (1317.1) Juutalaisvauva Joshua ben Josef, Joosua Joosefinpoika, sikisi ja syntyi maailmaan aivan kuin ovat siinneet ja syntyneet kaikki muutkin lapset sitä ennen ja sen jälkeen, paitsi että tämä nimenomainen lapsi oli Nebadonin Mikaelin, Paratiisin jumalallisen Pojan, ja koko tämän olevaisista ja olennoista koostuvan paikallisuniversumin luojan, inkarnaatio. Ja tämä mysteeri, joka koskee Jumaluuden inkarnoitumista muilta osin tässä maailmassa luonnollista alkuperää olleeseen Jeesuksen ihmishahmoon, pysyy ikuisesti ratkaisemattomana. Luotujen muodossa ja hahmossa tapahtuvaan Luojan ruumiillistumiseen liittyvää tekniikkaa ja menetelmää ette edes ikuisuudessa tule koskaan tuntemaan. Se on Sonaringtonin salaisuus, ja tällaiset mysteerit ovat vain niiden jumalallisten Poikien omaisuutta, jotka ovat käyneet läpi lahjoittautumiskokemuksen.

119:7.6 (1317.2) Jotkut tämän maailman viisaat tiesivät Mikaelin odotettavissa olleesta saapumisesta. Niiden yhteyksien kautta, joita yhdellä maailmalla on toiseen, nämä hengellistä ymmärrystä omaavat viisaat saivat tietää lähestymässä olevasta Mikaelin lahjoittautumisesta Urantialle. Ja serafit totta kyllä ilmoittivat siitä keskiväliolentojen kautta eräälle kaldealaispappien ryhmälle, jonka johtaja oli Ardnon. Nämä Jumalan miehet kävivät seimessä makaavan, vastasyntyneen lapsen luona. Ainoa Jeesuksen syntymään liittynyt yliluonnollinen tapahtuma oli tämä Ardnonille ja hänen tovereilleen tehty ilmoitus, jonka antoivat aiemmin Aatamin ja Eevan seuraan ensimmäisessä puutarhassa liitetyt serafit.

119:7.7 (1317.3) Jeesuksen ihmisvanhemmat olivat keskitasoisia, oman aikansa ja sukupolvensa ihmisiä, ja näin tämä ruumiillistunut Jumalan Poika syntyi naisesta, ja hänet kasvatettiin niin kuin lapset tuon rodun keskuudessa ja tuona aikakautena tavallisesti kasvatettiin.

119:7.8 (1317.4) Kertomus Mikaelin oleskelusta Urantialla, tarina Luoja-Pojan kuolevaishahmoisena suorittamasta lahjoittautumisesta teidän maailmassanne, ei ole asia, joka kuuluisi käsillä olevan kertomuksen puitteisiin tai vastaisi sen tavoitteita.

8. Mikaelin asema lahjoittautumisten jälkeen

119:8.1 (1317.5) Sen lisäksi, että Päivien Muinaiset Mikaelin Urantialla suorittaman lopullisen ja menestyksellisen lahjoittautumisen jälkeen hyväksyivät hänet Nebadonin täysivaltaiseksi hallitsijaksi, myös Universaalinen Isä tunnusti hänet hänen itsensä luoman paikallisuniversumin kiistattomaksi johtajaksi. Salvingtoniin-paluunsa jälkeen tämä Mikael, Ihmisen Poika ja Jumalan Poika, julistettiin asemansa varmistaneeksi Nebadonin hallitsijaksi. Uversasta saapui kahdeksas julistus Mikaelin täysivaltaisuudesta, kun puolestaan Paratiisista saapui Universaalisen Isän ja Iankaikkisen Pojan yhteisjulistus, joka asetti tämän Jumalan ja ihmisen yhteenliittymän universumin ainoaksi päämieheksi ja antoi Salvingtoniin sijoitetulle Päivien Yhdistyneelle ohjeen ilmoittaa aikomuksestaan vetäytyä Paratiisiin. Niin ikään annettiin konstellaatioiden päämajoissa oleville Päivien Uskollisille ohjeet vetäytyä Kaikkein Korkeimpien neuvostoista. Mutta Mikael ei halunnut suostua häntä neuvovien ja hänen kanssaan yhteistyötä harjoittavien Kolminaisuuden Poikien poistumiseen. Hän kutsui heidät koolle Salvingtoniin ja pyysi henkilökohtaisesti, että he jäisivät ikuisiksi ajoiksi suorittamaan palvelutehtäviään Nebadonissa. Nämä toivat Paratiisissa oleville johtajilleen julki halunsa suostua tähän pyyntöön, ja kohta tämän jälkeen annettiin määräyskirjat, jotka irrottivat heidät Paratiisista ja liittivät nämä keskusuniversumin Pojat ikiajoiksi Nebadonin Mikaelin hoviin.

119:8.2 (1318.1) Tarvittiin Urantian ajanlaskutavan mukaan miltei miljardi vuotta viedä Mikaelin lahjoittautumisista koostunut elämänvaihe päätökseen ja toteuttaa hänelle kuuluvan korkeimman vallan lopullinen vakiintuminen universumissa, jonka hän itse oli luonut. Mikael syntyi luojaksi, hänet koulutettiin hallintopersoonaksi, hänet harjoitettiin toimeenpanijaksi, mutta häntä vaadittiin kokemuksen kautta ansaitsemaan täysivaltaisuutensa. Ja näin on pieni maailmanne tullut koko Nebadonin piirissä tunnetuksi areenana, jolla Mikael vei päätökseen kokemuksen, joka vaaditaan jokaiselta Paratiisin Luoja-Pojalta, ennen kuin hän saa omaa tekoaan olevan universumin rajattomaan valvontaansa ja johtoonsa. Sitä mukaa kun nousette paikallisuniversumia ylöspäin, saatte tietää enemmän niiden persoonallisuuksien ihanteista, joista oli kysymys Mikaelin aikaisempien lahjoittautumisten yhteydessä.

119:8.3 (1318.2) Luodun hahmossa suorittamiaan lahjoittautumisia päätökseen viedessään Mikael oli laskemassa perustoja omalle täysivaltaisuudelleen, mutta sen lisäksi hän oli kasvattamassa Korkeimman Jumalan kehittyvää suvereenisuutta. Sen lisäksi, että Luoja-Poika näiden lahjoittautumisten kuluessa antautui aste asteelta yhä alempien luotujen olentojen persoonallisuuden erilaisten olemusten tutkimiseen, hän kykeni myös paljastamaan Paratiisin Jumaluuksien eri tavoin erilaistuneet tahdot, joiden synteesimäinen ykseys – sellaisena kuin Korkeimmat Luojat sen paljastavat – tuo julki Korkeimman Olennon tahdon.

119:8.4 (1318.3) Nämä Jumaluuksien erilaiset tahtoaspektit ovat ikuisesti personoituneina Seitsemän Valtiashengen erilaisissa olemuksissa, ja jokainen Mikaelin lahjoittautumisista toi esille erityisesti yhtä näistä jumalallisuuden ilmentymistä. Melkisedekinä suorittamassaan lahjoittautumisessa hän ilmensi Isän, Pojan ja Hengen yhdistynyttä tahtoa; Lanonandek-lahjoittautumisessaan Isän ja Pojan tahtoa; Aatamina lahjoittautuessaan hän toi julki Isän ja Hengen tahtoa; serafilahjoittautumisessaan Pojan ja Hengen tahtoa; Uversan kuolevaislahjoittautumisessaan hän kuvasteli Myötätoimijan tahtoa; morontiakuolevaisena lahjoittautuessaan Iankaikkisen Pojan tahtoa ja Urantian aineellisessa lahjoittautumisessa hän eli Isän tahdon, ja hän teki sen lihaa ja verta olevana kuolevaisena.

119:8.5 (1318.4) Näiden seitsemän lahjoittautumisen päätökseensaattaminen johti Mikaelin korkeinta hallitsijanvaltaa koskeneiden rajoitteiden poistumiseen samoin kuin sellaisen mahdollisuuden avautumiseen, että Korkein on Nebadonissa täysivaltainen. Yhdessäkään lahjoittautumisessaan Mikael ei tuonut esille Korkeinta Jumalaa, mutta kaikkien seitsemän lahjoittautumisen loppusumma on uusi nebadonilainen ilmoitus Korkeimmasta Olennosta.

119:8.6 (1318.5) Kokiessaan laskeutumisen Jumalasta ihmiseksi Mikael koki samalla nousun julkituotavuuden osittaisuudesta finiittisen toiminnan korkeimmuuteen ja absoniittisen toimintapotentiaalinsa vapautumisen lopullisuuteen. Mikael, Luoja-Poika, on ajallis-avaruudellinen luoja, mutta Mikael, seitsenkertainen Mestari-Poika, on jäsenenä yhdessä niistä jumalallisista joukkokunnista, jotka muodostavat Perimmäisen Kolminaisuuden.

119:8.7 (1318.6) Käydessään läpi kokemusta, jonka kuluessa Luoja-Poika tuo julki Kolminaisuuden Seitsemää Valtiashenki -tahtoa, hän tulee käyneeksi läpi kokemuksen, jonka kuluessa hän on tuonut julki Korkeimman tahtoa. Toimiessaan Korkeimmuuden tahdon julkituojana Mikael on, yhdessä kaikkien muiden Mestari-Poikien kanssa, ikuisiksi ajoiksi samastunut Korkeimpaan. Meneillään olevan universumiaikakauden kuluessa hän tuo julki Korkeinta ja osallistuu Korkeimmuuden täysivaltaisuuden aktuaalistumiseen. Mutta uskomme hänen seuraavalla universumikaudella työskentelevän yhdessä Korkeimman Olennon kanssa ensimmäisessä kokemuksellisessa Kolminaisuudessa ulkoavaruuden universumien hyväksi ja niissä.

119:8.8 (1319.1) Urantia on koko Nebadonin tunteisiin vetoava pyhäkkö, kymmenestä miljoonasta asutusta maailmasta ensimmäinen, Kristus Mikaelin maanpäällinen koti, Mikaelin, joka on koko Nebadonin hallitsija, maailmojen Melkisedek-hoivaaja, järjestelmän pelastaja, aataminhahmoinen lunastaja, serafitoveri, ylösnousevien henkien kumppani, morontiaetenijä, Ihmisen Poika kuolevaisen lihallisessa hahmossa sekä myös Urantian Planeettaprinssi. Ja kirjanne kertoo totuuden sanoessaan, että tämä sama Jeesus on luvannut joskus vielä palata maailmaan, jossa hän suoritti viimeisen lahjoittautumisensa, eli Ristin Maailmaan.

119:8.9 (1319.2) [Tämä Kristus Mikaelin seitsemää lahjoittautumista kuvaileva luku on kuudeskymmeneskolmas siinä lukuisten persoonallisuuksien toimittamien esitysten sarjassa, joka kertoo Urantian historian Mikaelin kuolevaisen lihallisessa hahmossa maan päälle ilmestymisen aikaan asti. Mantutia Melkisedekin johdolla toimiva Nebadonin kahdentoistakomissio antoi valtuudet näiden lukujen julkaisemiseen. Laadimme nämä kertomukset ja käänsimme ne ylempiemme valtuuttamalla menetelmällä englannin kielelle Urantian ajanlaskun mukaan vuonna 1935 jKr.]

Información de fondo

Tulostettava versioTulostettava versio

Urantia Foundation, 533 W. Diversey Parkway, Chicago, IL 60614, USA
Yhdysvallat Puhelin: +1-773-525-3319
© Urantia Foundation. Kaikki oikeudet pidätetään