David Neufer,
Pennsylvania, Yhdysvallat
Ennen kuin löysin Urantia-kirjan, se ei merkinnyt minulle yhtään mitään, aivan kuin se ei nytkään merkitse mitään useimmille ihmisille planeetallamme. Ennen Urantia-kirjaa harrastin koko paljon lukemista löytääkseni parhaan selityksen todellisuudelle. Ensimmäinen jumalakäsitykseni on peräisin katoliselta kirkolta. Kirkko opetti minulle Jumalan reaalisuuden. Olisin hukassa, ellei taustallani olisi Jumalaan uskova perhe.
En koskaan epäillyt Jeesuksen olemassaoloa, mutta hänen olemustaan oli vaikea erottaa niiden ikivanhoihin kirjoituksiin siroteltujen tiedonmurusten seasta, joita aikojen saatossa oli hajautunut sinne tänne. Tarinat hänen elämästään antoivat kuitenkin minulle hyvän tunteen. Kirkon rituaalit eivät minua suuresti houkuttaneet, ei myöskään hänen kuolemansa korostaminen. Vaikken katolisuutta ihan kyennytkään omaksumaan, huono alku se ei kuitenkaan ollut. Alku olisi voinut olla huonompikin. Halusin silti kiihkeästi tietää totuuden siitä, kuka olen, miksi olen täällä ja minne olen menossa. Olin tyhjän päällä. Oli ryhdyttävä etsiskelemään.
Jotkin filosofiat etoivat minua. Toiset taas vetivät puoleensa. P. D. Ouspenskyn, Hermann Hessen, Ram Dassin ja Buckminster Fullerin kirjat houkuttelivat jonkin verran. Buckminister on edelleenkin henkilökohtainen sankarini – hänellä on ihanaa ajattelua, hän on Jumalaa tunteva kuolevainen.
Kokeilin astrologiaa ja biorytmiikkaa. Hauskaa, mutta ei juurikaan tarttuvaa. Opin I Chingiä valloittavine huomioineen. Ruusuristiläisyys ja eckankar julkaisivat muutamia vetoavia mainoksia tieteellisissä aikakauslehdissä, mutta lapsi kun olin, minulla ei todellakaan ollut rahaa päästä kovinkaan pitkälle niiden kanssa.
Julistin kerran jopa suunnittelevani liittymistä hare krishoihin. Ennen liittymistäni mieleni kuitenkin muuttui. Sain silti nähdä vilaukselta, millaiselta olisin näyttänyt heidän hiusleikkauksessaan, liityin nimittäin laivastoon, ja pääni ajeltiin kaljuksi.
Radistikurssilla San Diegossa päättyi tietämättömyyteni Urantia-kirjasta. Lainasin kirjan tukikohdan kirjastosta, ja se on siitä alkaen kulkenut mukanani. (Ei kuitenkaan tuo nimenomainen kirja, sillä palautin sen pitkin hampain.)
Aluksi poukkoilin kirjaa sinne tänne. Ensimmäiset minua puhutelleet luvut käsittelivät Aatamia ja Eevaa. Raamattuun kirjattu versio herätti valtavasti kysymyksiä, mutta tässä oli laajennettu versio esitettynä järjellisenä selvityksenä. En ymmärtänyt terminologiasta kaikkea, mutta kuva oli hahmottumassa, ja halusin lukea lisää.
Olin todellakin kypsä ilmoitukselle. Ensin olin kyselevällä mielellä ja käytin sisäänrakennettua totuustunnistintani, jahtasin epäjohdonmukaisuuksia, jollaisia löysin samantapaisista teoksista. Vähän pidemmälle tutkailtuani päädyin siihen oivallukseen, ettei mitään samantapaisia teoksia ole. Ei ainoatakaan!
Urantia-kirja on perin juurin enemmän kuin pelkkä kirja. Se on kosmista sivistystä. Tämä ilmoitus paljasti kaiken, minkä halusin tietää todellisuudesta – enemmän kuin arvasin kysyäkään universumien universumin olevaisten ja olentojen luonteesta. Se on ilmoitus, jossa ne, jotka tietävät, mistä he puhuvat, sanovat kaihtelematta, mitä he eivät tiedä. Se, mitä he sanovat ja miten he sen sanovat, houkuttelee minut tavan takaa taas heidän pakeilleen.
Kun olin uusi lukija, ajatteluni oli aiempien uskomusten ja uusien Urantia-ajatusten sekasotku. Ripustauduin joksikin aikaa jälleensyntymäkäsitykseen, mihin oli syynä muuan lukemani kirja ja se, että näin toisinaan unia historiallisista tapahtumista. Mutta tämä käsitys samoin kuin muutamat muut haihtuvat pian. Näyttää siltä, että ilmoituksen puutarha voi karkottaa erheellisten uskomusten rikkaruohot.
Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Urantia-ilmoitus on edelleenkin valistava ja vastustamaton. Se tarjoaa aina jotakin opittavaa tai jo opittuun lisättävää. Avatessani kirjan tai lukiessani sitä ruudulta tai painaessani ”play”-painiketta ja kuunnellessani astun ystävälliseen ja tuttuun kouluun. Tunnen oloni turvalliseksi sen sisältämän totuuden keskellä. Muuan ystävä kysyi minulta, uskonko Urantia-kirjaan. Sanoin: ”Uskon.” En ole löytänyt parempaa tapaa ajatella; se antaa ajattelulleni rakennetta. Se tuntuu oikealta.
En pysty näkemään sellaista aikaa, etten opiskelisi Urantia-kirjaa. Jonakin päivänä siirrymme eteenpäin seuraavien maailmojen kouluihin. Meidät Urantia-kirjan lukijat saatetaan kerätä yhteen ilmoitusmielisinä agondontereina. Oppiminen luullakseni jatkuu, mutta ei niinkään kirjoista. Tulemme saamaan selville, mitä morontian mota on, ja harjoittamaan uusia opiskelumenetelmiä. Siirrämme oppimamme tietoa sitten muille, jälkeemme saapuneille.
Kiitän niitä, jotka tekivät tämän totuuden lähteen, josta nyt riemuitsemme. Iäti tulevat Urantia-luvut olemaan henkilökohtaista merkitystä omaava ilmoitus.
Siksi ajaksi kun vielä olemme täällä, annan tässä opiskeluvihjeen. Ilmoittajat jakavat tavan takaa käsiteltävään aiheeseen liittyvää informaatiota lukuisissa muissa luvuissa ja jaksoissa, joskus jaksoissa, joista sitä ei tulisi mieleenkään etsiä. Laadukkaan hakukoneen käyttäminen saattaa olla ainoa keino oppia tietyt aiheet. Kokeilepa Troy Bishopin ilmoitusta varten soveltamaa hakua Urantia Book Search [2]. Tämän opintosivuston konstruktio on ihanteellinen käsitteiden oppimiseen; se toimii sekä sana- että lausehaulla. Tulokset näkee lukujen järjestyksessä. Jotta konteksti olisi hyvä, ne näytetään kokonaisina tekstikappaleina. Klikatessasi viitettä näet koko luvun etsimästäsi lauseesta eteenpäin, jotta konteksti olisi entistäkin parempi. Ja tuo kaikki tapahtuu hakutuloksia kadottamatta; ne listautuvat sivupalkkiin. Tee itsellesi palvelus, opi hakumenetelmät ja tarkista, sopiiko tämä opiskelutapa sinulle.
Lopuksi vielä: Olen laatinut taulukkoja ja luetteloita Urantia-kirjassa esitetystä informaatiosta. Löydät ne netistä osoitteesta Master Universe Almanac [3].
Antoisia hetkiä ilmoitusopintojen parissa, ja anna arvo rakkauden teoillesi.