Urantia-kirja-nuoriso täyttää 40

Tulostettava versio

Mike kaksine tyttärineen

Michael MacIsaac,

Ruotsi

Kasvoin perheessä, jonka vanhemmat ryhtyivät Urantia-kirjan lukijoiksi 1970-luvulla. Kun olin pieni, vanhempani järjestivät minulle Ajatusksensuuntaaja-kutsut, varttuessani he ottivat minut usein mukaansa opintoryhmiin. Aloin osallistua opintoryhmiin ja lukea kirjaa teini-iän keskivaiheilla. Oli vuosi 1966, ja olin 20-vuotias, silloin osallistuin ensimmäiseen konferenssiini. Niin monen eri puolilta maailmaa saapuneen, innostuneen lukijan tapaaminen, sai minut ryhtymään Urantia-yhteisön aktivistiksi. Tuolloin oli vaikeaa löytää oman ikäluokkani lukijoita, ja käytin seuraavan vuosikymmenen löytääkseni muita Urantia-kirjasta kiinnostuneita nuoria, ja pitääkseni yllä ystävyyssuhteita, opiskelua ja keskinäistä tukea. Seurasi monia vuosia, jotka olivat täynnä hämmästyttäviä konferensseja ja kokoontumisia, kirjojen lahjoittamista ja suhteiden luontia samoin kuin pitkiä ryhmämatkaseikkailuja (”nuorisolukijoiden keikkoja”).

Haluan tuoda julki kiitollisuuteni niille monille opastajille ja sponsoreille, jotka olivat perin rohkaisevia ja ja jotka tukivat näitä pyrkimyksiämme ottaa yhteyttä nuoriin lukijoihin ja piristää heitä. Kaikkina näinä vuosikymmeninä vain pieni noro nuoren polven jäsenistä on aktivoitunut Amerikassa ja Euroopassa (monet aktiivisimmista nuorista lukijoista Yhdysvalloissa ovat kaltaisiani toisen polven lukijoita). Teen edelleen, mitä voin tehdä auttaakseni, ja minua ilahduttaa nähdä, mihin toimiin nyt on ryhdytty nuorten lukijoiden saamiseksi mukaan ja toistensa seuraan. On kiinnostavaa, että ensi kesän konferenssin Teksasissa järjestävät The Urantia Book Fellowship ja Yhdysvaltain Urantia-yhdistys yhdessä. Toivon saavani toimia järjestöjen kanssa auttaakseni houkuttelemaan sinne paljon lisää nuoren polven konferenssiosallistujia.

Sekä Urantia-kirjan opetukset että kirjan lukijakunta ovat monin tavoin inspiroineet ja rikastuttaneet elämääni. Muuan opetus, jota olen teini-ikäisestä lähtien pyrkinyt noudattamaan, on se, että käytän täysimääräisesti kykyjäni tunteakseni, ymmärtääkseni ja rakastaakseni kanssaihmisiäni. Sellaiset opetukset kuin ”aidolla suhteella” persoonallisuuksien välillä on hengellistä arvoa ja on ”itsessään päämäärä”, ovat nekin olleet tärkeitä motivoidessaan minua asettamaan etusijalle ihmissuhteisiin keskittymisen ja yhteyden luomisen kanssaihmisiini.

Matkojeni ja Urantia-kirjan nuorten lukijoiden parissa toimintani ansiosta siunauksenani on ollut kokea varsin monia korvaamattomia ihmissuhteita ja ystävyyksiä. Koska elämä on toiminnantäyteistä ja koska lukijakunta on levittäytynyt kaikkialle maailmaan, se missä määrin voimme ylläpitää kontakteja ja aktiivisia ystävyyssuhteita on rajallista. Toivon myös, että suuret ikäluokat ja ”hiljainen” sukupolvi pysyvät terveinä rikastuttaakseen jatkuvasti yhteisöä tulevatkin vuosikymmenet. Kaipaamme niitä monia urheita ”kehien sotilaita”, jotka ovat jo siirtyneet rajan taa. Olen kiitollinen siitä erinomaisesta ja yksityiskohtaisesta kuolemanjälkeisen elämän kuvauksesta, joka löytyy Urantia-kirjasta, ja odotan sitä, että näen nämä eteenpäin siirtyneet mansiomaailmojen ja kaukaisempien maailmojen ”Urantia-konferenssissa”.

Asun Ruotsissa, jossa olen elänyt valtaosan aikuisvuosistani. Minulla riittää puuhaa kahden nuoren tyttäreni kasvattamisessa ja työssäni englannin- ja vertailevan uskontotieteen opettajana Ruotsin vanhimmassa lukiossa. Olen työskennellyt myös toisen Urantia-kirjaan liittyvän projektin parissa. Kyseessä on kirja, joka esittää yleiskatsauksen kirjan alkuperästä ja sisällöstä samoin kuin sen lukijakunnasta ja yleisemmästä merkityksestä.

Ryhdyin kirjoittamaan tätä kirjaa kymmenisen vuotta sitten, jolloin valvojani Tukholman yliopistossa, uusien uskonnollisten liikkeiden tutkija, kehotti minua kirjoittamaan vertailevan uskontotieteen pro gradu -tutkielmani Urantia-kirjasta ja -liikkeestä. Hän oli ymmällään siitä, että kirjasta ja liikkeestä oli julkaistu varsin niukasti akateemista tutkimusta, ja sanoi sellaista tarvittavan. Sukelsin syvälle tähän projektiin ja kirjoitin 220-sivuisen tutkielman valtavan pitkine viittausluetteloineen. Professorit ja tiedekunnan dekaani, jotka olivat läsnä tutkielman ”ruodinnassa”, olivat siitä vaikuttuneita ja vaatimalla vaativat, että minun tulisi se julkaista ja tuoda se tutkijoiden ja opiskelijoiden saataville.

Ennen sen julkistamista haluan saattaa loppuun aloittamani tutkimustyön maineikkaista ja vaikutusvaltaisista henkilöistä, joihin kirja on vaikuttanut ja jotka ovat sen lukijoita. Enpä tiennyt, että löytäisin jatkuvasti enemmän informaatiota kymmenistä kiinnostavista ja lahjakkaista henkilöistä, jotka ovat löytäneet innoitusta Urantia-kirjasta, eli teenpä tutkimustyötä miten paljon tahansa, loppu ei edes häämötä. Saatan julkaista alustavan version lähitulevaisuudessa, sillä tutkimustyö voisi jatkua loputtomasti.