Ylin ilo

Tulostettava versio

Gard Jameson, johtokunnan jäsen, Urantia-säätiö
Nevada, Yhdysvallat

Yksi planeetalla vallitsevista yleisimmistä väärinkäsityksistä on riemun ja mielihyvän samaistaminen. Riemu on sellaisen sisäisen tietoisuustilan attribuutti, joka ilmaantuu asianomaisen tietoisuudesta, kun mielihyvä taas ilmaantuu jostakin ulkoisesta vaikutteesta. Riemu jatkuu pitkään, mielihyvä haihtuu nopeasti. Englantilainen runoilija William Blake muistuttaa meitä siitä, että riemu, toisin kuin mielihyvä, ei ole mitään, mitä voimme hallita tai manipuloida. Riemu on hengellinen realiteetti. Blake kirjoittaa: ”Se, joka sitoo itseensä riemun, / saa ohitse kiitävän hetken häviämään; / mutta joka suutelee riemua sen ohitse kiitäessä, / elää ikuisuuden aamunkoitossa.”

Riemun tai autuudentunteen suurin ominaisuus liittyy kanssakäymiseen niiden hengellisten realiteettien kanssa, jotka pitävät majaa ihmispersoonan sisimmässä. Mitkään maailmalliset mielihyvät eivät ole verrattavissa palvovan yhteydenpidon autuaallisuuteen. Nimenomaan tällaisessa yhteydenpidossa koetaan kaikkien olevaisten ja olentojen yhteisyys ja keskinäinen riippuvuus. Suurempaa riemua ei ole kuin tämän toteutuminen. Nimenomaan tunne erillisyydestämme ja eristyneisyydestämme johtaa vieraantumiseen ja kärsimiseen. Kun sen sijaan tavoittelemme, etsimme ja koputamme Jumalallisen Läsnäolevan ovelle, ovi yhtäkkiä avautuu, ja sieltä tulvahtaa riemun ja autuuden aalto.

Persialaisrunoilija Hafiz esittää kysymyksen: ”Oi te ihanat luodut, / minkä omituisen ihmeen voimalla / jätätte niin usein hymyilemättä?” Jos ilo on olennainen osa ihmisen olemassaoloa, niin kuin se on, miksi siis niin usein olemme hymyilemättä? Hymyily on synnyinoikeutemme, Jumalallisen Läsnäolevan kallisarvoinen lahja; kuinka voisimme olla avaamatta tätä lahjaa joka aamu?

”Silmällä, jonka on rauhoittanut / harmonian voima ja riemun syvä voima, / näemme olevaisten elämän sisimpään,” kirjoittaa englantilainen runoilija William Wordsworth. Todellisuuden ymmärryksemme muuttuu sen mukaan, onko ilo mukana vai poissa. Riemu on viisauden edelläkävijä, joka näkee kaikkien olevaisten ja olentojen ytimeen.

Ilo on selkeä merkki Jumalan Läsnäolosta. Kun lähelle käy synkkiä pyhiä miehiä ja naisia, ole silloin varuillasi. Ilon puuttuessa tilaa suhteelle ei juurikaan ole. Ilo avaa sydämen ja mielen, niin että on ymmärrystä jumalallisuudelle kaikissa olevaisissa ja olennoissa. Eli mitä odotat? Vaadi omaksesi riemu, joka on synnyinoikeutesi.