Matkapäiväkirja: Urantia-kirjojen kylvöä Karibian alueella

Tulostettava versio

Share Beasley, johtokunnan liitännäisjäsen,

Brandon, Florida, Yhdysvallat

Urantia-kirjan lukijoiden tavoin Jeesuskin löysi neljätoistavuotiaana kiinnostavan kirjan: Heenokin kirjan. Urantia-kirjassa todetaan, että [k]aikkia näitä ongelmia pohdiskellessaan hän löysi Nasaretin synagogan kirjastosta tutkiskelemiensa apokalyptisten kirjojen joukosta tämän ”Heenokin kirjaksi” kutsutun käsikirjoituksen. [126:3.8]

Nyt lähdemme liikkeelle taas uuteen seikkailuun Urantia-kirjaa levittääksemme. Nelihenkinen kirjastotiimimme antoi englanninkielisen kirjan laivan kirjastoon. Seuraavana päivänä näimme, kun muuan herrasmies sitä selaili. Hurraa!

Sunnuntaina tiimimme oli Grand Turkissa, Karibian Turks- ja Caicossaarten suurimmalla saarella. Kirjasto oli kiinni. Saattaa olla, ettemme koskaan enää tule näille seuduin, joten kirja vilahti hujauksessa palautuskirjojen luukkuun. ”Teko on meidän, seuraamukset ovat Jumalan.” [117:5.6]

Sattumaa tai...? Joseph, muuan newyorkilainen herrasmies, muutti Dominikaaniseen tasavaltaan perustaakseen koulun raskaana oleville teinitytöille. Hänen motiivinaan oli se tosiasia, että tällaisia tyttöjä ei päästetty tavallisiin kouluihin. Ennen pitkää Joseph huomasi toimivansa englannin kielen opettajana nuorille miehille ja naisille, jotka pyrkivät matkaoppaiksi. Kyseisen koulun toimitilana on olkikattoinen eriö viidakossa, kolmen tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Santo Domingosta. Saatuaan tietää pyrkimyksistämme hän tarjoutui viemään seuraavalla pääkaupunkiin suuntautuvalla tarvikehakumatkallaan El libro de Urantian lähimpään kirjastoon Santo Domingossa. Toivomme tienkin, että ennen kuin Joseph vie sen kirjastoon, hän tarpeeksi utelias kurkistaakseen sen kansien sisäpuolelle.

Seuraavat välisatamamme olivat hollanninkielisillä Antilleilla. Olimme esivalmisteluina pyytäneet Henk Mylanusta, joka on hollantilainen ja Urantia-säätiön johtokunnan jäsen, kirjoittamaan esittelykirjeen hollanninkielisille kirjastonhoitajille. Tulimme tietämään, että tämä muodollinen esittelykirje herätti arvostusta ja myötämielisyyttä Het Urantia Boek -lahjoituksiamme kohtaan. Aloimme välittömästi liittää kaikkiin Urantia-kirja-lahjoituksiimme esittelykirjeen.

Toinen onnekas kokemuksemme oli tapaaminen Suen kanssa. Kohtasimme hänet pysähtyessämme lukemaan karttaa. Hän asuu Antillien Bonairessa, ja on innokas lukija. Hän kertoi meille, että useimmat bonairelaiset käyttävät vaihtokirjastoa. Sitten hän tarjoutui viemään Het Urantia Boekin seuraavana päivänä kyseiseen kirjastoon. Johtaako uteliaisuus hänet myös kurkistamaan kansien sisään?

Antillien Curaçãossa on suuri, nykyaikainen ja vilkas kirjasto. Asiakkaiden enemmistö näytti olevan teini-ikäisiä ja nuoria aikuisia. Turvamies soitti johtajan tapaamaan meidät, ja tämä havaitsi hollanninkielisen käännöksen laadukkaaksi ja oli mielissään saadessaan liittää sen kirjastonsa kokoelmien ”uskonto”-osastolle.

Kolmas hollanninkielinen kirja sijoitettiin Aruban vilkkaaseen ja nykyaikaiseen kirjastoon. Kirjastonhoitaja otti kirjan mielihyvin vastaan, otatti meistä valokuvan verkkosivua varten ja kertoi, että Het Urantia Boekin lahjoittamisesta laadittaisiin artikkeli kirjaston uutiskirjeeseen.

Saapuessamme Phillipsburgiin, St. Maartenin hollantilaispääkaupunkiin, hollanninkieliset kirjamme olivat loppuneet. Se ei meitä lannistanut, vaan otimme esille ranskankieliset kirjat (St. Maarten on puoliksi ranskankielinen), astuimme taksiin ja suuntasimme kulkumme ranskalaispääkaupunkiin nimeltään Marigot. Pistäytyessämme apteekkiin kysyimme farmaseutilta kirjaston sijaintia ja saimme kuulla sen muuttaneen melkoisen matkan päähän. Kerroimme hänelle, että meillä oli kirja lahjoitettavaksi. Hetken sanomaamme pohdittuaan hän soitti jonnekin ja antoi meille kulkuohjeet Nuorisoasiain kansainväliseen järjestöön. Kysymyksessä on kulttuurikeskus, jossa nuoria koulutetaan julkisiin virkoihin. Paikan johtaja Pricilla Bade otti meidät lämpimästi vastaan. Hän vakuutti meille, että Le Livre d’Urantia löytäisi paikkansa kirjastossa. Onnekas sattuma näytti taas kulkevan kannoillamme.

Satuimme saapumaan Castriesiin St. Lucialla keskelle maan itsenäisyyspäivän viettoa. Juhlallisuuksia valmisteltiin joka puolella. Paikallisoppaan johtama kiertoajelu vei meidät kirjastoon. Tämäkin oli vilkas kirjasto, jonka enimmät asiakkaat olivat nuoria aikuisia. Kerrottuamme alakerran asiakaspalvelijalle asiaksemme kirjan lahjoittamisen meidät johdatettiin jyrkkiä portaita kolmanteen kerrokseen ja esiteltiin kirjastonhoitajalle. Hän otti mielihyvin vastaan Urantia-kirjan ja pyysi osoitetta, jonne hän lähettäisi virallisen kiitoskortin.

Matkallamme Barbadoksen kirjastoon vastaamme tuli pitkä koulutyttöjen, heidän äitiensä ja marssinbändin paraati. He huutelivat iskulauseita, lauloivat ja kantoivat banderolleja, joissa vaadittiin naisten tasavertaisuutta ja naisiin kohdistuvan väkivallan loppua. Kun sitten pääsimme kirjastoon, vastaanottotiskin herrasmiehet ottivat meidät lämpimästi vastaan, ja meidät kiidätettiin hallintojohtajan toimistoon. Hän toi julki kiitollisuutensa kirjaston saamasta Urantia-kirja-lahjoituksesta.

Martiniquen Fort de Francessa Schoelcherk-kirjasto on suurenmoista arkkitehtuuria edustava rakennus. Se rakennettiin Ranskassa, purettiin ja laivattiin 1800-luvulla pala palalta Martiniqueen. Harmistukseksemme meillä ei ollut enää ranskankielisiä kirjoja. Emme suostuneet kokemaan tappiota kylväessämme Urantia-kirjoja kaikkiin pistäytymissatamiimme, joten tapasimme kirjaston hallintojohtajan, saimme hänen nimensä ja osoitteensa ja aiomme postittaa hänelle kirjan sijoitettavaksi tähän historialliseen kirjastoon, joka on yksi kaupungin ”pakollisista” nähtävyyksistä.

Dominican Roseaussa tilanne oli sellainen, että puolet tiimistämme, eli Bill Baseley ja Bernie Gingra, käveli kaupunkiin ja löysi kirjaston, jonne he lahjoittivat kirjan kirjastonhoitajan kiitellessä. Kyseessä oli pienin vierailemistamme kirjastoista. Sielläkin oli silti kymmenkunta asiakasta lukemassa kirjoja.

Seuraava pysähdyspaikka oli Charlotte Amalie St. Thomasilla. Saimme havaita, että keskikaupungin suuri kirjasto oli suljettuna. Lukittu, kuhmuinen kirjojen palautuslaatikko oli kiinnitettynä ketjuilla suljettuun porttiin. Pudottaessani yhden Urantia-kirjan kappaleen laatikkoon, mieleeni juolahti, että se meni kenties hukkaan. Sitten muistin kuitenkin, että tämä ilmoitus on itse asiassa näkymättömien ystäviemme projekti, ja että me olemme vain etuoikeutettuja ja väliaikaisia välikappaleita. He saavat ihmeitä aikaan käyttäessään kaikkia mahdollisia saatavilla olevia välineitä. Toisaalta, myönteistä oli se, että taksinkuljettajamme, iäkkäämpi naishenkilö, kuuli vierestä kun keskustelimme Urantia-kirjasta muiden matkustajien kanssa, ja häntä se kiinnosti siinä määrin, että hän pyysi meitä kirjoittamaan kirjan nimen paperille voidakseen pyytää sen kirjastosta. Ohhoh. Näkymättömät ystävämme toimivat tosiaan ripeästi!

Nyt olemme palaamassa Ft. Lauderdaleen Floridassa. Se merkitsee päätöstä jännittävälle seikkailulle, jonka tarkoituksena oli Urantia-kirjojen kylvö Karibian alueelle. Viimeinen toimemme tällä matkalla oli jättää Urantia-kirja laivan vaihtokirjastoon sen lisäksi, että olimme jo lahjoittaneet kirjan laivan hakukirjastoon. Matkamme on yllättänyt meidät monella miellyttävällä tavalla nähtyämme niin paljon nuoria lukijoita kirjastoissa. Urantia-kirjalle ja sen ylivertaisille opetuksille osoitettu innostunut hyväksyntä sai sielumme toiveikkaiksi ja iloisiksi.

Bill Beasley

Share Beasley