Kaksi konferenssiselostusta

Tulostettava versio

Tamara Strumfeld

Gary Deinstandt

Richard Keeler, Tonia Baney,
ja Bob Solone

Cristina Seaborn

Lee Armstrong

Tonia Baneyn maalaama
Roselyn Armstrongin muotokuva

Bob Solone

Mike Wood, Urantia-säätiö
Chicago, Illinois, Yhdysvallat

Heinäkuu oli Urantia-säätiössä täynnä hyörinää. Paitsi, että isännöimme johtokunnan sääntömääräisen neljännesvuosikokouksen, toimimme isäntinä myös UBIS:n johtokunnan kokoukselle vähän ennen säätiön johtokunnan kokousta. Mutta sanotut kokoukset sattuivat kahden konferenssin väliaikaan. Toisen järjesti The Urantia Book Fellowship ja toisen puolestaan Yhdysvaltain Urantia-yhdistys (UAUS). Minulla oli kummassakin konferenssissa tilaisuus pystyttää myyntipöytä myydäkseni alennettuun hintaan Urantia-kirjoja (ja kaikkia käännöksiä) samoin kuin muutamia oheisteoksia ja opintovihkosia. Yksi niistä oli A Study of the Master Universe.

Kesäpäivät Illinoisin Northbrookissa, USA

Ensimmäisenä oli matka Illinoisin Northbrookiin, jossa Fellowship piti kesän opintopäivänsä Techny Towerin hengellisessä retrettikeskuksessa. Se on kaunis paikka, jota Divine Word Missionaries pitää yllä. Konferenssin teemana oli ”Lahjamme Jumala Isälle: palvelus Korkeimmalle”, ja sen ohjelmassa oli päivällä työpajoja ja illalla täysistuntoja. Erinomaisia työpajan vetäjiä oli liian monta tullakseen kaikki mainituiksi, mutta esitelmöijiä olivat mm. Gard Jameson, Bobbie ja Steve Drier, Barbara Newsom, David Kulieke ja Barry Clark

Tämän oivallisesti järjestetyn tapahtuman kohokohtia olivat illan täysistunnot. Säätiön ikioma Tamara Strumfeld potkaisi käyntiin ensimmäisen illan liikuttavalla ja mainiolla puheellaan käytännön elämästä tavalla, joka myötävaikuttaa Korkeimman kasvuun. Hänen puheessaan tuli esille henkilökohtainen kasvu, joka on tuloksena hänen viimeisten neljän vuoden kokemuksistaan äitinä. Hänen esityksensä jälkeen yleisenä puheenaiheena muiden puhujien keskuudessa oli kysymys ”mitä tuohon lisäisi?” Seuraavana vuorossa oli Seth Wood, joka Tamaran puheeseen viitaten sanoi omana tehtävänään olevan riman laskeminen Cristina Seabornia varten, joka puhuisi hänen jälkeensä seuraavana iltana. Tuossa mielessä Seth kuitenkin epäonnistui, sillä hän piti ansiokkaan esityksen puhekielellä, tavalla joka muistutti Bill Sadler Jr:n ja Vern Grimsleyn puhetyyliä. Seth kutoi yhteen inspiroivia lainauksia toinen toistemme rakastamisesta, humoristisia juttuja siitä, mitä on olla toisen polven lukija, ja kaskuja lakimiesuraltaan, niin että siitä muodostui inspiroiva puhe, joka – jos mahdollista – nosti riman entistäkin korkeammalle. Mutta Cristina oli seuraavana iltana tilanteen tasalla puhuessaan aiheesta ”Miten palvella Korkeinta”. Hän käsitteli sitä, kuinka meidän kaikkien tulisi parhaan kykymme mukaan käyttää lahjojamme tavoittaaksemme Korkeimman. Hän kutsui tätä kokemusta korkeimmaksi mahdolliseksi momentiksi. Lahjakkaana ja menestyvänä konserttiviulistina ja lähes valmiina julkisena puhujana hän on taatusti jakanut enemmän kuin vain muutaman korkeimman momentin kuulijakuntiensa kanssa.

Viimeisenä päivänä Gary Deinstadt jatkoi viikonlopun teeman käsittelyä mainitsemalla, että hän oli tavannut hississä jonkun, joka ei tuntenut häntä ja oli kursailematta säälitellyt kaveria, joka puhuisi viimeisenä. Gary oli kuitenkin tilanteen tasalla omalla informatiivisella ja viihdyttävällä puheellaan. Gary, joka on Emmy-palkinnolla palkittu säveltäjä, on myös vihitty uskontojenvälinen sielunhoitaja ja teologian maisteri. Hän esitelmöi aiheesta ”Osaamisen lahja”, ja se oli osuva puhe konferenssin lopuksi. Kaiken kaikkiaan tämän vuoden tapahtuma täytti paikkansa erinomaisten kesäkonferenssien pitkässä sarjassa.

UAUS:n kansallinen konferenssi Kansasin Leavenworthissa, USA

Kaksi viikkoa edellä mainittujen kokousten jälkeen matkustin Kansasin Leavenworthiin UAUS:n kansalliseen konferenssiin, joka pidettiin St. Mary’s Collegessa. Tämä kaunis, 150 vuotta vanha college kuuluu järjestölle Sisters of Charity. Konferenssin tärkeä piirre oli se, että se oli alle nelikymenvuotiaitten nuorten lukijoiden suunnittelema ja toteuttama. Kyseiset nuoremman polven lukijat tuottivat onnistuneen konferenssin, mutta he saivat myös arvokasta kokemusta, joka palvelee heitä itseään ja Urantia-yhteisöä monet vuodet. Yksi konferenssin kohokohdista, joka lienee jossain määrin poikennut aikaisemmista konferensseista, oli sen keskittyminen opiskeluun. Viikonlopun viidestä pääistunnosta kolme pidettiin itse asiassa opintoryhminä, joiden keskipisteessä oli konferenssin teema ”Suhteet: inhimilliset ja jumalalliset”.

Alkajaisiksi opiskeltiin lukua 110, ”Suuntaajien suhde yksittäisiin kuolevaisiin”; seuraavana päivänä opiskelun kohteena oli luku 99, ”Uskontoon liittyvät yhteiskunnalliset kysymykset”. Päätöspäivänä ryhmät opiskelivat useita jaksoja luvuista, jotka käsittelevät perhettä.

Yksi konferenssin lisäaspekti, joka sietää mainita, oli viihde, eritoten lauantai-illan ohjelma, joka toteutettiin kauniissa pähkinäpuuhuoneessa. Illan aluksi kuultiin David Glassin lausuvan kaksi alkuperäistä sonettia, jotka ovat luonteeltaan hartaudenharjoitusta ja toimivat iltaa ajatellen eräänlaisena siunauksena tai rukouksena. Seuraavana esiintyi Lee Armstrong, joka luki kaksikymmenminuuttisen jakson Robert Olen Butlerin novellista Every Man She Kisses Dies. Se oli sekä humoristinen että dramaattisesti esitetty, niin kuin Leen ammattitaidon ja kokemuksen omaavalta vain voi odottaa. Seuraavaksi Lee johdatti meidät illan seuraavaan osioon puhumalla lyhyesti vaimostaan Roselynistä, joka kuoli syöpään useita vuosia sitten. Sen jälkeen Lee esitteli Tonya Baneyn ja selvitti, että hän oli tilannut Tonialta, maailmanluokan muotokuvamaalarilta ja Urantia-säätiön entiseltä toimeenpanevalta johtajalta, maalauksen Roselynistä. Käännyimme sitten ympäri nähdäksemme maalauksen, joka oli kankaan verhoama ja asetettu suoraan yleisön taakse. Se on ällistyttävän kaunis maalaus, jonka kuvailemiseen minun kykyni eivät riitä.

Tämän kaiken jälkeen erinomainen pianisti, laulaja ja entinen Urantia-säätiön lukijapalvelujen hoitaja Bob Solone istuutui tuolilleen Steinway-flyygelin eteen ja soitti vaikuttavan musiikkisikermän, joka valloitti kaikkien läsnäolevien korvat ja sydämen. Hän soitti myös pari kappaletta yleisön pyynnöstä. Joten konferenssin suunnittelijat kattoivat yhden illan mittaan taiteet runoudesta, proosasta ja maalaustaiteesta musiikkiin. Ja kaiken tämän viihteen toteuttivat pitkäaikaiset Urantia-kirjan lukijat, jotka sattuvat olemaan myös erittäin pitkälle päässeitä omalla taiteenalallaan. Se oli ilta, jonka tulen muistamaan kauan.

Siitä huolimatta, että toimin konferensseissa kirjamyyjänä, saan toki myös tilaisuuksia kuunnella suurenmoisia puhujia, osallistua erinomaisiin keskusteluryhmiin, olla mukana laadukkaissa opintoryhmissä ja nauttia mainiosta viihteestä, ja usein mukana on Urantia-kirjan lukijoita eri puolilta maailmaa. Urantia-kirja-konferensseihin osallistuminen tuntuu antavan minulle kurkistuksen ja ennakkoaavistuksen siitä, millaista elämän täytyy olla valon ja elämän aikakaudella.