On palkitsevaa toimia UBIS:n opettajana/vetäjänä

   

Tulostettava versioLähetä ystävälle

David Elders,
Darien, Connecticut, USA

Vaikka olin ollut mukana kolmella Internetin Urantia-kirja-koulun (UBIS) kurssilla, joita seurasi UBIS:n perustajan Dorothy Elderin johtama opettaja/vetäjille tarkoitettu valmennuskurssi, ja vaikka olin lukenut Urantia-kirjaa yli 40 vuotta, niin tunsin silti aikamoista kauhua siitä, että olin suostunut opettamaan ensimmäisen kurssini.

Ryhtyessäni kehittelemään kurssiani, Mikaelin seitsemän lahjoittautumista – Korkeimman tahdon esilletuominen, tulin tietämään, ettei opettaja/vetäjää jätetä omilleen joko epäonnistumaan tai menestymään. Näkymättömiin, vähän UBIS:n pinnan alle, on rakennettu henkilöistä ja prosesseista koostuva järjestelmä, joka auttaa opettaja-vetäjää siitä riippumatta, onko hän ensikertalainen vai jo paljon kokenut. Sen tarkoituksena on varmistaa, että Urantia-kirjan lukijoille tarjotaan arvokas kurssikokemus.

UBIS:n kurssit ovat 11 viikon mittaisia, ja ne jakautuvat ilmoittautumiseen, mitä seuraa neljä kaksiviikkoista perusopetusjaksoa, ja ne päättyvät yhteenvetoviikkoon. Kukin opettaja/vetäjä laatii kuusi kysymystä, jotka perustuvat siihen Urantia-kirjan lukuun, joka on osoitettu kunkin opintojakson ensimmäiselle viikolle, ja sitten hän jokaisen jakson toisella viikolla johtaa ja innostaa opiskelijakeskustelua. Kurssi päättyy siihen, että viimeisellä eli yhteenvetoviikolla luodaan neljä esseeotsikkoa.

Lähes neljä kuukautta ennen kurssin alkua opintosuunnitelman tarkastelukomitea arvioi opettaja/vetäjän kurssiainekset – kurssin luonnehdinta, Urantia-kirjan läksyvalinnat (4–5 lukua) ja ensimmäiset kysymykset – ja esittää tarpeellisia ehdotuksia. Vielä senkin jälkeen kun oma kurssini oli tullut hyväksytyksi, hienosäätelin kysymyksiäni. Siihen minua kannusti syvästi tuntemani halu tarjota antoisa kurssi.

Kurssin opettaminen saattaa näyttää työläältä, ja sitä se onkin. Juuri päättynyt kokemukseni vahvistaa kuitenkin, että työ on erinomaisen palkitsevaa. Suurta tyydytystä saa paitsi siitä, että mahdollistaa totuuden etsinnän antaumuksellisille Urantia-kirjan lukijatovereille, myös ja ennen kaikkea siitä havainnosta, että huomaa oppivansa paljon, PALJON, oman kurssinsa sisällöstä.

Kysymykset ovat elintärkeä osa UBIS:n koulutuspedagogiikkaa, ja nähdäkseni niiden tarkoituksena on vastata moniinkin kriteereihin: 1.) rohkaista Urantia-kirjasta valikoitujen kohtien huolellista lukemista; 2.) tyydyttää moniulotteisen mielellisen haasteen tarve (itse käytin tässä opastuksena faktaa, merkitystä ja arvoa) ja 3.) innostaa keskustelemaan. Tasapaino on herkkä. Kun tiukasti faktapohjaiset kysymykset kirvoittavat oikeita tai vääriä vastauksia, vaativammat kysymykset sitä vastoin tulkitsevampia ja henkilökohtaisempia vastauksia. Sellaiset voivat johtaa mielipiteisiin, jotka eivät kenties ole Urantia-kirjan opetusten mukaisia. Kun niin käy, esiin nousee muuan tärkeä UBIS:n perusperiaate: opettaja/vetäjä ruokkii keskustelua tarkoituksenaan ymmärrykseen pääseminen, mutta hän ei tarjoa auktoritatiivisia tai henkilökohtaisia tulkintoja.

Ensimmäisen opettaja/vetäjä-kokemukseni päätyttyä mieleeni on jäänyt ainakin yksi kalvava kysymys: onko jotakin eroa sillä, että mahdollistaa hiljattain ilmoitetun totuuden oppimista, tai että opettaa evoluutionvaraista tietoa, joka jo on ihmisen tietoisuudessa? Minun on vielä palattava tähän aiheeseen.

Kurssini oppilaat nousivat tilanteen tasalle ja esittivät oivalluksia, jotka kaikkien meidän eduksemme rikastuttivat kurssia. Samalla he antoivat minulle sellaista tosipohjaista opettaja/vetäjän kokemusta, joka toivoakseni tekee minusta ensi kerralla paremman. Oli miten oli, omalla kohdallani koko kokemus oli enemmän kuin vaivan arvoinen.