Miksi kannatan opintoryhmiä

   

Tulostettava versioLähetä ystävälle

Joel Wood,
Lawrence, Kansas, USA

Matkatessanne kohti Paratiisissa olevaa määränpäätänne samalla tietojanne ja taitojanne jatkuvasti kartuttaen teillä on kaiken aikaa tilaisuus jakaa muille jo keräämäänne viisautta ja kokemusta. Koko sisäänpäin kohti Havonaa suuntautuvan matkanne ajan esitätte oppilas-opettajan roolia. Taitatte matkaanne tämän laajan kokemuksellisen yliopiston kerta kerralta ylempien tasojen läpi jakamalla heti alapuolellanne oleville edistyvän matkanne varrella vasta löytämäänne tietoa. Universaalisen hallintojärjestelmän piirissä katsotaan, ettette ole omaksuneet tietoa ja totuutta, ennen kuin olette osoittaneet olevanne sekä kykeneviä että halukkaita jakamaan tätä tietoa ja totuutta muille. [25:4.12]

Urantia-kirja on aarteeni. Luen sitä lukemasta päästyäni, mutta erityisesti minua miellyttää sen opiskelu toisten lukijoiden kanssa.

Mieluisimpia kirjan kohtia ovat Jeesuksen viisaat ja rakkaudelliset vastaukset kysymyksiin – jopa typeriin kysymyksiin. Jeesus oli mestari tietämään, mitä sanoa ja miten sen sanoa sopivin ei-sanallisin kommunikointikeinoin. Ei-sanallisesta kommunikoinnista puheen ollen muistatko, mitä kirja kertoo sen jälkeen, kun Jeesus oli yksityisesti puhunut vaimoaan pahoinpidelleelle miehelle Tarentumin laivalaiturilla? Kirja sanoo: Ei niinkään se, mitä Jeesus sanoi, kuin Jeesuksen hänelle huomautustensa päätteeksi osoittama ystävällinen katse ja myötätuntoinen hymy oli se, joka kosketti tämän miehen sydäntä. [133:2.1] Jeesus ei koskaan sanonut: ”Joka on kuullut minua, on kuullut Jumalaa.” Mutta sen sijaan hän kyllä sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” [169:4.12]

Urantia-kirja on aivan uskomaton teksti: hengellisesti valaiseva ja älyllisesti haastava. Ja juuri siksi rakastan opintoryhmiä. Kysymyksiä esitetään ja niihin vastataan. Opintoryhmät antavat meille tilaisuuden olla sekä opettajia että oppilaita. Uudet lukijat saavat ymmärrystä ja näkemystä kokeneemmilta lukijoilta, jotka puolestaan keräävät uusia perspektiivejä noviisilukijoilta.

Meillä ei olisi opintoryhmiä, jos voisimme saavuttaa saman kokemuksen kirjaa yksiksemme lukiessamme. Tosiasia on, että me tarvitsemme toisiamme. Mieltämme täytyy tökkiä ja töytäillä, jotta oppisimme. Mitään kasvua ei voi tapahtua ilman psyykkistä ristiriitatilannetta ja hengellistä kuohuntaa. [100:4.2] Meidän on tarpeen kuulla toistemme mielipiteitä. Meidän on tarpeen ponnistella ja tavoitella sanoja ilmaistaksemme käsitteitä ja tuntemuksia. Tarvitsemme toisiamme. Tarvitsemme opintoryhmiä.

Pidä arvossa opintoryhmääsi, jos sellaiseen kuulut. Ellet kuulu, harkitse liittymistä tai perusta oma. Et tule katumaan.

Ihmisistä koostuva sosiaalinen ryhmä, joka on saavuttanut koordinoidun toiminnallisen harmonian, edustaa paljon sen osien yksinkertaista summaa suurempaa voimaa. [133:5.6]