Johtokunnan Jäsenet Tapasivat Teksasilaislukijoita

   

Tulostettava versioLähetä ystävälle

Bart Gibbons, Richard Keeler ja Henk Mylanus

Suzanne Kelly, Texas, Yhdysvallat

Yksi UAI:n paikallisyhdistys toimi äskettäin isäntänä Urantia-säätiön johtokunnan vierailun kunniaksi järjestetyssä tapaamisessa ja grillijuhlassa. Omasta tilaisuuden yhden organisoijan ja yhdistyksen varapuheenjohtajan näkökulmastani kaikki viihtyivät hyvin. Hyatt-hotelli toimi kodikkaana ja mukavana kokoontumispaikkana mainioine kahvibaareineen ja ruokailutiloineen, joissa tavata ja tervehtiä osanottajia kaikkialta, mistä he tilaisuuteen saapuivatkin. Väkeä oli Louisianasta, Oklahomasta ja joka puolelta suurta Texasin osavaltiota: San Antoniosta Houstoniin, Port Lavacasta Dallas-Fort-Worthiin. Jokainen tuli tukeakseen Urantia-säätiötä ja tavatakseen johtokunnan jäseniä.

Minulla oli ilo avata tapaaminen ja esitellä Richard Keeler, joka lausui liikuttavat kunnioituksen sanat edesmenneelle Bert Cobbille Idahosta. Hän teki sen pukeutuneena näyttävimpään puhvelipaitaan, minkä olen vähään aikaan, jos koskaan, nähnyt. Richard esitteli sitten Urantia-säätiön presidentin Mo Siegelin, joka Power Pointia käyttäen esitteli säätiön toimintaohjelmia. Hän puolestaan esitteli varapresidentti ja käännösvastaava Georges Michelson-Dupontin, joka puhui informatiivisesti Urantia-kirjan kääntämisestä. Hänen jälkeensä esille astui varainhoitaja Gard Jameson, joka puhui säätiön koulutushankkeista. Seuraavana oli toimeenpaneva johtaja Jay Peregrine, ja hän puhui painotöistä. Voi vain kuvitella, miten mutkikas tuokin prosessi on. Johtokunnan liitännäisjäsen Ralph Zehr piti innostavan puheen aiheesta ”Elämän suurin tilaisuus”. Tamara Strumfeld, Urantia-säätiön toimistopäällikkö, lausui päätössanat esittämällä katsauksen keskustoimiston arkipäivän toimintoihin ja pyytämällä meitä jokaista harkitsemaan lahjoituksen tekemistä Urantia-säätiölle liittymällä ”euro päivässä” ‑klubiin. He kaikki viihdyttivät ja valistivat noin kuuttakymmentä paikallaolijaa.

Informaatiota seurasi kysymys- ja vastausistunto. Jokainen vastaus auttoi meitä parempaan ymmärrykseen Urantia-säätiön merkityksestä ja tarkoituksesta, sen tehtävästä Urantia-kirjan ja sen opetusten levittämisessä kaikkialla maailmassa, sen tavoitteista ja siitä, miten tärkeitä me kaikki olemme sen toteutumisen ja menestymisen kannalta.

Oli suurenmoista nähdä paikallisia Urantia-opintoryhmäläisystäviäni ja tavata uusia lukijoita usean osavaltion alueelta. Oli niin ikään satumaista tavata vuosientakaisia ystäviä, jotka olen tuntenut ensimmäisestä. Vanderbilt-yliopistossa Nashvillessä järjestetystä UAI-konferenssistani saakka, kuten Judy Van Cleave, Tamara Strumfeld, Richard Keeler, Ralph Zehr ja niin monia muita, että heitä on liian paljon tässä luetella.

Päätimme tapaamisen suurenmoiseen teksasilaiseen grillijuhlaan, ylitsevuotavaan toveruuteen ja suunnitelmiin toistaa tämä kaikki lähitulevaisuudessa. Kiitokset Rick Warrenille, Betty Tarpleylle ja Tamara Strumfeldille tällaisen mahtavan tapaamisen aikaansaamisesta.

Judy Van Cleave ja muita osallistujia