Urantia Raamatin - Eestinnöksen - Tarina

   

Tulostettava versioLähetä ystävälle

Peep Sõber

Olen tavannut Yhdysvalloissa monta ihmettelevää Urantia-kirjan lukijaa, joka on kysynyt: "Miten teillä voi olla pitkäaikaisia lukijoita Eestissä, joka vain vähän aikaa sitten kuului Neuvostoliittoon?" He eivät tiedä, että pienen kääntäjäryhmän voimin ryhdyimme käännöstyöhön jo vuonna 1985. Ensimmäinen luonnos valmistui kahdessa vuodessa. Teimme siitä 50 tai 100 kopiota ihmisten lukea.

1970-luvun alkuvuosina tuotiin Eestiin ensimmäinen Urantia-kirjan kappale, siitä kiitos suomalaisille lukijoille. Eesti oli tuolloin vielä osa Neuvostoliittoa. Luettuamme kirjaa usean vuoden ajan englanniksi muutamat meistä muodostivat tiimin kääntämään kirja eestiksi. Urmas Lipand suostui pääkääntäjäksi, vaikkei hänellä ollut sellaisesta kokemusta.

Urmaksen käännöksestä tehdyt valokopiot kiersivät harvalukuisten eestiläisten keskuudessa, mutta mitään muuta ei sen suhteen tapahtunut ennen Neuvostoliiton kaatumista ja Eestin tasavallan uutta perustamista vuonna 1991. Minulle syntyi tuolloin ajatus käännättää kirja toistamiseen ammattikääntäjällä. Tiesin, että oli olemassa ranskannos ja että suomennos, espanjannos ja venäjännös olivat valmistumassa. Oli erittäin vakuuttunut siitä, että pieni miljoonainen kansakuntamme tarvitsi oman käännöksensä.

Muutaman pitämäni esittelyluennon ja aikakausilehtiin kirjoittamani artikkelin tulos oli valtava vastakaiku: yli 500 henkilöä lähetti minulle kirjeitä, joissa he ilmaisivat kiinnostuksensa lukea Urantia-kirjaa. Minulla oli tuohon aikaan säännöllinen radio-ohjelma, jossa esittelin kirjankustantamoni julkaisemia kirjoja. Toisinaan puhuin ohjelmassa Urantia-kirjan opetuksista.

Elokuun 21. päivänä 1994 puhuin Jeesuksen syntymästä 2000 vuotta sitten. Järjestimme syntymäpäiväjuhlan ja kutsuimme Seppo Kanervan tapaamiseemme Tallinnassa, jossa esittelimme uuden käännöstiimimme. Meillä oli suuri juhla erään lukion auditoriossa. Ohjelmassa oli musiikkia ja puheita. Tilaisuuteen osallistui kolmesataa kirjasta kiin­nostunutta eestiläistä.

Seuraavana vuonna eli vuonna 1995 Suomen Urantia-seura kutsui minut Helsinkiin, ja keskusteltuamme eestinnöstä koskevista suunnitelmistamme suomalaiset päättivät tukea hankettamme taloudellisesti. Urantia-säätiö hyväksyi suunnitelmamme, ja niin työ saattoi alkaa.

Meillä oli ammattikääntäjä ja useita apulaisia. Ensimmäisten 21 luvun jälkeen pääkääntäjä uupui ja jätti hankkeen sikseen. Löysimme kohta uuden kääntäjän, Meeli Kuuran, joka oli vieläkin osaavampi englannin kielessä. Tiimiimme kuului myös eestin kielen opettaja, kokenut stilisoija ja useita lukijoita.

Vuonna 1997 järjestimme ensimmäisen Urantia-kirjan lukijoiden konferenssin Tallinnassa. Vierainamme oli Richard Kee­ler, Seppo Kanerva ja useita suomalaislukijoita. Seuraavana vuonna perustimme Eestin Urantia-yhdistyksen, ja olemme siitä lähtien järjestäneet joka vuosi konferenssin.

Syksyllä 2000 kääntäjätiimi tuli vakuuttuneeksi siitä, että käännös oli painovalmis. Sattui kuitenkin niin, että tapasin ammattistilisoijan, joka ihastui Jeesus-lukuihin. Pyysin häntä tekemään muutaman tarpeelliseksi katsomansa korjauksen siellä täällä. Hän soitti kuitenkin kohta ja kysyi: "Onko sinulla aavistustakaan siitä, montako korjausta jo olen tehnyt ensimmäisellä kymmenellä sivulla?" Häkellyin. Miten hän muka oli voinut korjata "lähes täydellistä" käännöstämme? Mutta hän oli oikeassa, ja saimme pian havaita, että hänen taidokkaat korjauksensa tekisivät kään­nöksestä merkittävästi paremman.

Sepä oli pettymys lukijoillemme. He tiesivät, että Urantia-säätiö oli valmis julkaisemaan kirjamme. Laskeskelimme nyt, että tarvittiin kolmesta neljään vuotta aikaa tarkistuksiin ja käännöksen "täydellistämiseen". Ammattistilisoijamme käytti kahdeksan vuotta III ja IV osan korjaamiseen. Tämän jälkeen hän vetäytyi projektista. Onneksi löysimme toisen ammattilaisen, joka vei päätökseen I ja II osan tarkistustyön.

Kärsimättömät lukijat arvostelivat meitä työn venymisestä. Vastauksemme oli aina sama: "Eestinkielinen käännös ei ole vain teitä varten vaan kaikkia eestiläisiä ja monia tulevia eestiläislukijapolvia varten."

Eesti on maailman pienin sellainen kansakunta, jolla on Urantia-kirja omalla kielellään. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten alkanut suurenmoinen saaga saatiin kuluvan vuoden lokakuun 1. päivänä vihdoin päätökseen. Urantia raamat ilmestyi kirjakauppoihin kaikkialla Eestissä. Me lukijat iloitsemme tästä uudesta realiteetista eli siitä, että meillä on painettu kirja. Emme ole enää varsin vaikealukuisten ensimmäisestä ja toisesta käännösluonnoksesta tehtyjen valokopioiden varassa.

Eestinnös oli tiimityön tulos, mikä tuottaa meille mielihyvää, ei vain siksi, että eestinnös on nyt realiteetti, vaan myös siksi, että tiimityö on yksi tärkeimmistä opittavista läksyistä kuolevaisen elämänuran aikana.

Vasemmalta oikealle: Karmo Kalda (Eestin Urantia-yhdistyksen puheenjohtaja), Margit,
Anne-Ly Kadastik, Ruth Kask, Inge Pärk, Ülle Kruuse-Kingo, Pilvi Einasto, Helje Heinoja (stilisoija),
Harri Kingo, Meeli Kuura (kääntäjä), Peep Sõber (hankkeen johtaja), Jüri Henno (stilisoija), Kalevi Eklöf,
Seppo Kanerva, Valdek Põld, Pertti Leinonen, Tapio Pulli, Helena Juola,
Tapio Talvitie (Suomen Urantia-seuran puheenjohtaja), Leena Kari,
Joel Rehnström, Kaire Puumets-Sõber (stilisoija), Reijo Hamari ja Ave Voolaid.