Odottamaton Ilo

   

Tulostettava versioLähetä ystävälle

Sheila Keene-Lund

Gard Jameson

James Woodward, Illinois, USA

Viimevuotiseen Melbournen Maailman uskontojen parlamenttiin osallistumisellani oli minuun monella tavalla odottamaton vaikutus. Se oli minulle ensimmäinen suuri uskontojenvälinen tutkimusretki, jos kohta olinkin kuullut loistavia ja inspiroivia kertomuksia sellaisilta Urantia-kirjan lukijoilta, jotka olivat olleet mukana aikaisemmissa parlamenteissa. Koska asun Chicagossa, ei-kaupallisen järjestön kotipesässä, minulla oli ollut mahdollisuus osallistua parlamenttia edeltäviin tilaisuuksiin, joissa sain siitä esimakua. Tosin se ei vastannut alkuunkaan sitä, mikä on ison, viisivuosittain järjestettävän tapahtuman todellisuus. Lisätietoja on saatavissa osoitteesta www.parliamentofreligions.org

Keskustella, opiskella, palvoa ja rukoilla kokonaisen viikon ajan tuhansien muiden antaumuksellisten uskonharjoittajien kanssa, jotka kaikki uskovat Korkeimpaan Olentoon (tai Olemukseen), oli intensiivinen ja riemukas kokemus. Minuun vaikuttivat eniten osallistujien ystävällisyys ja heidän vilpittömyytensä uskontojen välisessä harmoniassa, keskittyminen uskontojenvälisiin suhteisiin, ohjelman syvä sitoutuneisuus sosiaalisiin oikeudenmukaisuuskysymyksiin, omakohtaiset mukanaolokokemukseni ja muiden lukijoiden kanssa suoritetun palvelun hyödyllisyys.

Parlamentin uskontojenvälinen komponentti on itsestäänselvyys. Organisaatio on maailmanlaajuisen hengellisen mission aktiivisin puolestapuhuja laajemman ymmärryksen ja myötätunnon edistämiseksi kaikkien uskontojen välillä. Silti uskontojenvälisiin asioihin keskittyvien ohjelmakohtien määrä hämmästytti minua. Oli tilaisuuksia, joissa muslimit keskustelivat shiia- ja sunni-ongelmista, hindut käsittelivät monista lahkoistaan aiheutuvia haasteita ja kristityt tietenkin puhuivat toisille kristityille Jeesuksen elämän ja opetusten erilaisista tulkinnoistaan. Minusta tällaisten vuoropuhelujen tosiasia ja avoimuus olivat varsin toiveikkaita. Ne valoivat lisäksi toiveikasta rohkeutta ajatella mahdollisuutta (itse asiassa välttämättömyyttä) edetä kohti toimia Urantia-yhteisömme sisäisten suhteiden parantamiseksi.

Vaikka olinkin tietoinen tämän parlamentin teemasta ”Muutetaan maailmaa: kuunnellaan toisiamme, tehdään maailmasta terve”, en silti ollut valmistautunut niiden ohjelmakohtien määrään ja syvyyteen, jotka omistautuivat sosiaalisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Yksi eniten esille nousseista esimerkeistä oli Australian alkuasukkaiden ahdinko. Kaikkien maiden alkuasukkaat olivat kuitenkin hyvin edustettuina, ja heidän pyhiä uskomuksiaan ja seremonioitaan kunnioitettiin. Painotettiin vahvasti keskusteluja siitä, miten uskonnon ihanteet vuorovaikuttavat maallistuneen elämän vähemmän ihanteellisten realiteettien kanssa. Keskusteltuja aiheita olivat muiden muassa ympäristö- ja ilmastokysymykset, naisten oikeudet ja lasten kohtelu. Olin mukana keskustelussa aiheesta ”Onko talousajattelu selättänyt etiikan?” Kyseisen foorumin alustajapanelisteihin kuului eturivin pankkiireja ja kuuluisia uskonnontutkija Hans Küng. Se kaivautui syvälle finanssi-instituutioidemme moraaliin ja käytänteisiin. En osannut odottaa sellaista uskontokonferenssilta, mutta se oli ajankohtaista ja oleellisen tärkeää nykyaikana. Oli rohkaisevaa nähdä kaikkien uskontojen uskonnollisten johtajien tarttuvan tosissaan haasteisiin, joissa oli kysymyksessä tasapainoinen suhtautuminen elämään, aivan kuten Jeesus teki omana aikanaan.

Jeesus oppii sovittamaan hengellisen elämäntavan ihanteensa maisen olemassaolon asettamiin vaatimuksiin. [1405:4 / 127:6.12]

Minusta tuntui, että jokaisena parlamentin päivänä törmäsin johonkuhun, joka oli Chicagosta, tai sain huomata, että juuri tapaamani henkilö tunsi Urantia-kirjan. Tämä huvittava yhteensattumien ketju oli lähes surreaalinen, mutta se piti huomioni kiinnittyneenä korkeampiin realiteetteihin, mikä johtui siitä hengellisestä potkusta, jonka jokainen tapaus minulle antoi. Paras kaikista oli ehkä viimeinen. Ryhdyin lentokentällä juttelemaan turvatarkastusjonossa takanani seisseen naisen kanssa. Hän oli ensinnäkin samasta Kalifornian kaupungista, jossa asuin ennen Chicagoon-muuttoani, ja kun olimme toisillemme kertoneet syyn parlamenttiin osallistumisellemme, hän sanoi: ”Voi hyvänen aika. Olen juuri ryhtynyt ystäväni kanssa lukemaan Urantia-kirjaa, ja nautimme siitä, mutta siinä on paljon aineksia, joita emme ymmärrä. Olisitko halukas vastaamaan kysymyksiimme?” On turha sanoa, että meistä tuli ystävät. Hänellä on nyt henkilökohtainen ”Lukijapalvelut”-kaveri, ja autan häntä kokoamaan opintoryhmän alueella, jolla kymmenen vuotta sitten itse toimin ryhmän isäntänä! Hän on Religious Science -uskon sielunhoitaja, ja panimme merkille, että parlamenttiin osallistuneen New Thought -väen keskuudessa ilmeni suurta kiinnostusta Urantia-kirjaa kohtaan.

Merkittävänä syynä matkaani ”sinne alas” oli haluni tukea Sheila Keene-Lundia ja hänen uutta kirjaansa Heaven is Not the Last Stop [Taivas ei ole päätepysäkki].Www.heavenisnotthelaststop.com

Kirja sovittaa yhteen ihmisperäistä tietoa ja Urantia-kirjan ilmoituksia, ja lukijoiden piirissä se on otettu erittäin hyvin vastaan. Kirjan kohdeyleisönä on kuitenkin laajempi edistyksellisten uskonharjoittajien ryhmä, johon kuuluvat etsivät jotakin perinteisiä uskomuksia pitemmälle menevää, ja Heaven is Not the Last Stop tarjoaa varsin lukukelpoisen Urantia-lukujen esittelyn. Olen työskennellyt Sheilan kanssa tämän hankkeen parissa viimeiset neljä vuotta, ennakkojulkistimme kirjan sopivasti parlamentissa tapahtuvaa ensiesiintymistä varten. Se kävi yksiin myös Sheilan ryhmäkeskusteluaiheen kanssa, jonka otsikko oli ”Universaalisen älyn viljely”.

Kaikki tämä riemu, oppiminen, musiikki, seremoniat ja lämmin samanhenkisyys erilaisten uskovien kanssa korostui liikuttavalla tavalla Melbourneen kokoontuneen Urantia-kirja-tiimin erinomaisessa toveruudessa. Lähtien Kansainvälisen Urantia-yhdistyksen paikallisista jäsenistä, jotka olivat tehneet erinomaista valmistelutyötä logistiikan ja esittelypisteen suhteen, ja päätyen eri puolilta maailmaa tueksi saapuneisiin lukijoihin, kaikkien keskuudessa vallitsi ylitsevuotava yhteisen asian hyväksi toimimisen tunne. Aivan erityisellä kiitollisuudella tulee muistaa Gard Jameson, ”johtokunnan uskontojenvälinen jäsen”. Gard on ollut aktiivisesti tässä liikkeessä jo monet vuodet ja on hellästi availlut silmiä ja korvia ilmoituksen hyvälle sanomalle. Hän on myös vastuussa “uskon sisäisistä” aloitteista, jotka johtivat Urantia-säätiön, UAI:n ja Fellowshipin yhteistoimintaan, ovathan ne kaikki antaumuksellisia Isän tahdon palvelijoita, jotka työskentelevät yhdessä mielekkään ja merkityksellisen hankkeen parissa. Ne onnekkaat lukijat, jotka olivat mukana tässä merkittävässä tapahtumassa, ja jotka kuuluvat tai ovat kuulumatta johonkin mainituista järjestöistä, voivat todistaa siitä edistyksestä, joka muuttuu todeksi, kun meistä tulee yhteiseen tarkoitusperään uskomisen kautta yhtenäisiä.

Ylhäältä vasemmalta: Cristina Seaborn, Paula Thompson, Buck Weimer, Will Wentworth,
Kathleen Swadling, Trevor Swadling, Marvin Gawryn, Jeff Canton, Vern Verass, James Woodward,
Verner Sutter, Irmeli Ivalo-Sjölie, Susan Wentworth, Arlene Weimer, Francyl Gawryn,
Doug Childers, Meredith Tenney, Edward Harrigan, Larry Geis.
(Kuvasta puuttuvat Gard Jameson ja Sheila Keene-Lund)