Toinen Virsta Yhteisökokemuksena

   

Tulostettava versioLähetä ystävälle

Mike MacIsaac & Shane C. Boulder, Colorado.

Chris Wood, Johnson City, New York, USA

Toimituksen huomautus: Toisen polven lukija Chris Wood kuvailee sitä, miten hän ja kaksi ystävää päättivät panna alulle palveluprojektin laajemman Urantia-yhteisön hyväksi.

Muistan, kun viime elokuussa Kansas Cityn Farmer’s Marketilla söin kevätrullia ja keskustelin siitä, mistä pidimme ja mistä emme pitäneet juuri päättyneessä Kansas Cityn nuorisokonferenssissa. Ja miksei konferensseja ole enemmän? Veljeni Noah sanoi: ”Meidän täytyy tehdä tämä taas ensi vuonna.” Arvellessamme, että ihmiset arvostaisivat kokoontumispaikan vaihtoa, päättelimme Boulderin olevan erinomainen valinta.

Näin siemen kylvettiin. Soitin lokakuussa Boulderissa asuvalle Shane C:lle. Shane piti ajatuksesta järjestää konferenssi Boulderissa ja sanoi auttavansa. Itse asiassa hän tarjoutui konferenssin impressaariksi. Otimme yhteyttä Mike MacIsaaciin ja tartutimme häneen Boulderin nuorisokonferenssipöpön. Tammikuussa allekirjoitimme sopimuksen Coloradon yliopiston kanssa Boulderissa.

Urantia Boulder: toinen virsta ja enemmänkin on kokeilu, jonka teemme laajempaa Urantia-yhteisöä varten 25.–28. kesäkuuta. Pystyykö kolme henkilöä suunnittelemaan, organisoimaan ja järjestämään konferenssin? Jos pystyy, niin se avaa kokonaisen mahdollisuuksien maailman. Haravoimme keskustelujemme lehdet seuraavanlaiseksi kokeilua koskevaksi kasaksi:

Ensiksi: Sen on oltava huokea. Järkeilimme, että meidän on tarpeen tasapainottaa korkeita matkakustannuksia alemmilla osallistumismaksuilla.

Toiseksi: Rahaa ei ansaita. Mike, Shane ja minä emme ole mikään organisaatio. Meillä ei ole tarvetta kerätä rahaa. Konferenssit voivat itsessään olla päämäärä, eivät keino päämäärän saavuttamiseksi.

Kolmanneksi: Ei liian suuria odotuksia, mutta varaudutaan laajempaan. Mielestämme viidenkymmenen hengen konferenssi on suurenmoinen. Älkää ymmärtäkö väärin, sillä pidän hyvistä viidensadan osallistujan konferensseista, mutta välivuosina, jolloin suuria konferensseja ei järjestetä, tarvitsemme pieniä, paikallisia konferensseja. Jos paikalle kuitenkin ilmestyisi 150 henkilöä, meidän on varauduttava sellaiseen ja olemme niin tehneetkin.

Neljänneksi: Anna ohjelmoimatonta aikaa. Tärkein konferenssitapahtuma on usein tunnin kestävä käytäväkeskustelu, ei niinkään tunnin kestävä täysistuntoluento. Haluamme tasapainottaa hyvän ohjelman antamalla riittävästi aikaa mainitunlaisille keskusteluille.

Viidenneksi: Kokeile erilaisia ohjelmia. Pieni paikalliskonferenssi on oiva tilaisuus kokeilla erilaisia täysistuntojen pituuksia ja keskusteluryhmätyylejä. Se on mainio tilaisuus saada uusia ihmisiä näyttämölle kymmeneksi, kahdeksikymmeneksi tai kolmeksikymmeneksi minuutiksi. Voimme tasapainottaa vakiintuneita puhujia uusilla kyvyillä.

Lopuksi: Usko ja luota siihen, että pieni, antaumuksellinen tiimi voi järjestää konferenssin. Kolme meistä sitoutti itsensä kuudeksi kuukaudeksi, kuusi ihmistä oli mukana kuukauden, ja kaksi tusinaa oli mukana valmisteluissa yhden viikonlopun.

Uskomme vahvasti, että jos saat koolle viisikymmentä Urantia-kirjan lukijaa, he itse huolehtivat siitä, että heillä on hauskaa. Meidän hommanamme on pysyä poissa tieltä. Boulderin-konferenssi on kokeilu. Konferenssi on menestys, jos viisikymmentä osallistujaa lähtiessään sanoo ”olipa mukavaa”. Kokeilu on menestys, jos muutaman hengen ryhmät kotiin lähtiessään sanovat ”mekin voisimme järjestää, heh, me voisimme tehdä sen paremmin”. Ja hei, vuonna 2010 ei järjestetä suurta konferenssia. Jos voimme kylvää tämän idean mieleenne kesäkuussa, siinä tapauksessa olette jo kaksi kuukautta edellä aikataulusta.

Kysymyksiä? Ota yhteyttä Chris Woodiin osoitteessa cwesquire@hotmail.com