Pohdintoja

Tulostettava versio

Patricia Mundelius

Seuraavassa artikkelissa Urantiasäätiön entinen presidentti, nykyinen johtokunnan kunniajäsen Patricia Mundelius kertoo kokemuksistaan ja toiveistaan niille monille ”omakohtaisille trusteeille”, jotka pitävät arvossa Urantia-kirjaa.

Minusta tuli Urantia-säätiön trustee (johtokunnan jäsen) vuonna 1990, mutta jos asiaa ajattelee omakohtaisesti, tuntuu, että minusta tuli tustee jo kauan sitten, aikana jolloin aloin lukea Urantia-lukuja. Mielestäni kaikki me, jotka arvostamme Urantia kirjaa, olemme omakohtaisia trusteeita. Meistä jokaisen asiana on valvoa, ettei mitään vahinkoa tapahdu tälle ihmeelliselle ilmoitukselle, ja että teemme voitavamme levittääksemme sen ylvästä sanomaa. Toimemme ovat tietenkin yhtä moninaisia kuin me itse olemme moninaisia. Omakohtaisina viestinviejinä meillä on vapaus noudattaa sydämemme ääntä. Yksilöiden tasolla onkin saavutettu paljon menestystä opetusten levittämisen alalla. Meille kaikille on ilo kuulla noita innoittavia menestystarinoita.

Kun jostakusta sitten tulee Trustee, isolla T:llä, mittapuu muuttuu mielestäni toisenlaiseksi. Säätiön peruskirja määrittelee johtokunnan jäsenten (Trustee) toimet selkeästi. Niihin kuuluu virallinen vastuu kirjan julkaisemisesta, samalla kun varjellaan tekstin loukkaamattomuutta ja levitetään opetuksia kaikkialle maailmaan tavalla, joka sopii kunkin maan oloihin. Johtokunnan jäsenet ovat jatkuvasti tietoisia siitä, että he ovat vastuussa ei vain nykyiselle lukijoiden ja eilukijoiden sukupolvelle vaan kaikille tuleville sukupolville. Viides käänteentekevä ilmoitus luo valoa vuosisatojen ajan. Johtokunnan jäsenet pitävät aina mielessään velvollisuutensa auttaa – ei vahingoittaa eikä estää – ilmoituksen leviämistä.

Johtokunnan jäsenyys ei suoraan sanottuna ole helppoa eikä se ole sitä ollut koskaan, ei edes alkuvuosina. Haasteita on ollut aina, ja niitä tulee aina olemaan. Tämä on tosissaan otettavaa toimintaa. Vastuun taakka hidastaa meitä, saa meidät varovaisiksi, ja päätösten teko kysyy aikaa. Johtokunnan joidenkuiden jäsenten välillä on ollut riitoja. On esiintynyt väärinkäsityksiä, ja säätiön kommunikointi on monesti ollut hidasta. Hiljaisuutta on helppo tulkita väärin. Ja on toki virheitäkin tehty. Toivon toisinaan, että jokainen voisi joksikin aikaa astua johtokunnan jäsenen saappaisiin ... saattaisit sen jälkeen lähettää meille kukkavihon.

Monet ovat ehkä jo – hengellisessä mielessä – vetäneet Trusteen kengät jalkaansa, sillä tunnen ymmärtämyksen tuulenhenkäyksen virinneen eri lukijaryhmien keskuuteen. Lukijaryhmien samoin kuin säätiön ja näiden ryhmien välille on kehkeytynyt mainiota yhteistyötä. Tunnen, että paljon rakkautta ja ymmärtämystä on syntynyt yhteisten aktiviteettien vuoksi. Ei voi olla rakastamatta ihmisiä, joiden kanssa tekee työtä. Olemme vuonna 2007 oikealla tiellä. Jatkakaamme samaan suuntaan.

Kun katson taaksepäin 1990luvulle, jolloin toimin johtokunnan presidenttinä, ja kun johtokunnan kunniajäsenenä luon katseeni 2000-luvulle, voin vakuuttaa teille, että olemme toden totta taas oikealla tiellä. Sade on loppunut ja aurinko paistaa. Johtokunnan nykyiset jäsenet kunnioittavat ja rakastavat toisiaan. He arvostavat suuresti kaikkia niitä, jotka tukivat säätiötä vähemmän aurinkoisinakin päivinä. He työskentelevät riemumielin kaikkien niiden kanssa, jotka haluavat muokata Isän puutarhaa. Universumimme on ystävällinen paikka, ja me olemme viidennen käänteentekevän ilmoituksen etujoukko. Voiko elää ihanampaa aikaa!