Richard Keeler, Urantia-säätiön entinen presidentti

   

Tulostettava versioLähetä ystävälle

Koimiessani kuuden vuoden ajan presidenttinä pyrin edistämään hengellistä yhtenäisyyttä. Ymmärrän, että ilmoituksenantajat korostavat myös moninaisuutta, mielikuvitusta ja luovaa hengellistä vapautta. Mutta hengellinen yhtenäisyys – tarkoituksen yhtenäisyys – ei edellytä uskon yhdenmukaisuutta, vielä vähemmän institutionaalisten järjestelyjen yhdenmukaisuutta. Keskiväliolentojen komissio kertoo, että kun Jeesus ja apostolit kulkivat pohjois-Galilean halki, Jeesus sanoi:

”Hengen uskonto edellyttää ainoastaan kokemuksen yhtenäisyyttä, määränpään yhdenmukaisuutta, sallien täysin uskonkäsitysten moninaisuuden. Hengen uskonto edellyttää vain näkemyksen yhdenmukaisuutta, ei katsantokannan eikä katsomuksen yhdenmukaisuutta. Hengen uskonto ei vaadi älyllisten katsomusten yhdenmukaisuutta, ainoastaan hengentunteen yhtenäisyyttä. Auktoriteettiuskonnot kiteytyvät elottomiksi uskonkappaleiksi; hengen uskonto kasvaa rakastavana palveluna ja armeliaana hoivana ilmenevien ylevöittävien tekojen tuottamaksi eneneväksi iloksi ja vapaudeksi.” [1732:2]

Jeesuksen korostama rakastava palvelu on selvä muistutus haasteista, joiden edessä säätiö ja kaikki ilmoituksen lukijat ovat. Totta kyllä, meidän on jatkettava säätiön vanhaa työtä: ilmoituksen tekstin julkaisemista, kääntämistä ja säilyttämistä. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että meidän ilmoituksen lukijoiden täytyy myös löytää keinoja tehdä yhteistyötä osoittaen entistä enemmän luovuutta, tehokkuutta ja rakkautta pyrkiessämme edistämään hengellistä kasvua kaikkialla maailmassa – suurempaa, syvempää ja vilpittömämpää kunnioitusta Jumalan Isyyttä ja ihmisten veljeyttä kohtaan.

Ilmoituksenantajat eivät todellakaan laatineet opetuksiaan vain edistääkseen kirjapainojen ja kirjakauppojen liiketoimintaa. Todellisena haasteena on käänteentekevien muutosten aikaansaaminen siinä, miten miehet ja naiset ajattelevat, elävät ja kohtelevat toisiaan. Aivan kuten Jumalallinen Neuvonantaja meille sanoo: Se, että ihminen rakkautta tuntien vihkii tahtonsa Isän tahdon täyttämiseen, on mieluisin ihmisen antama lahja Jumalalle. [22:5] Ja kuten Mestari sanoi: ”Jos te rakastatte lähimmäisiänne niin kuin minä olen teitä rakastanut, niin silloin kaikki ihmiset tietävät, että te olette minun opetuslapsiani.” [1125:2] Tämä laajamittainen hengellinen kasvu tulee elähdyttämään ihmiskuntaa ja auttamaan meitä palauttamaan kovasti myöhässä olevia kotitehtäviä – tärkeitä osia Isän Urantiaa koskevista suunnitelmista, jotka ovat suuresti viivästyneet Caligastian petoksen ja Aatamin ja Eevan rikkomuksen takia.

Sinä aikana, jolloin toimin presidenttinä, mielenkiinto ilmoitusta kohtaan lisääntyi huomattavasti muualla maailmassa. Esimerkiksi Kansainvälinen Urantia-yhdistys (IUA) toimii nyt 17 maassa, ja Urantia-säätiö myy julkaisemiaan kuutta käännöstä huomattavasti enemmän kuin alkuperäistä englanninkielistä kirjaa. Ilmoitus ei ole vielä aivan maailmanlaajuinen liike, mutta siitä on tulossa sellainen.

Lähivuosina säätiö tuo saataville seitsemän uutta käännöstä seuraavilla kielillä: viro, saksa, italia, liettua, portugali, romania ja ruotsi. Myös käännökset kiinaksi, indonesiaksi, japaniksi ja kuudelle muulle kielelle ovat tekeillä, mutta näiden hankkeiden toteuttaminen tulee kestämään huomattavasti kauemmin.

Säätiön presidenttinä koetin laajentaa sellaisten sitoutuneiden lukijoiden piiriä, jotka auttavat tietyissä tehtävissä tai antavat muulla tavoin arvokkaan panoksensa uhraamalla aikaansa ja resurssejaan. Esimerkiksi Matteus-projektikomitean jäsenet ovat vuodesta 1999 lähtien auttaneet säätiötä kehittämään parempia suunnitelmia varojen keräämiseksi ja säätiön rahoituspohjan laajentamiseksi.

Viime syyskuussa kannustin johtokuntaa lisäämään tieto- ja kokemusvarantoaan kutsumalla neljännesvuosikokouksiimme kokeneita neuvonantajia. Siitä lähtien säätiön johtokunnan neljä liitännäisjäsentä (Carolyn Kendall, Jane Ploetz, Nancy Shaffer ja Kathleen Swadling) sekä kaksi kunniajäsentä (Patricia Mundelius ja Neal Waldrop) ovat yhä enemmän keventäneet johtokunnan jäsenten työtaakkaa, ja toivon, että heidän näkemyksensä ja tarmonsa hyödyttävät meitä tulevinakin vuosina.

En ole jättämässä johtokuntaa, vaihdan vain tuolia.

Ennen eräitä henkilökohtaisia kommentteja haluaisin esittää sydämelliset onnitteluni Internetin Urantiakirja-koululle, joitakin vuosia sitten Dorothy Elderin aloitteesta ja ponnistelujen tuloksena käynnistyneelle uudelle toimintamuodolle. Mielihyvin kiitän myös Tonia Baneyn näkem yksiä, omistautumista ja myötävaikutusta hänen palveltuaan seitsemän ja puoli vuotta säätiön toimeenpanevana johtajana ja palattuaan nyt viettämään vähemmän myrskyisää elämää entisessä kodissaan Havaijilla.

Urantialla viettämieni 62 vuoden aikana olen poiminut eräitä totuuksia intiaaniesi-isiltäni, jotka kuuluivat syntyperäisten amerikkalaisten cherokeesikansaan. Jättäessäni Urantia-säätiön presidentin tehtävät muistuu mieleeni kaksi perinnäistapaa.

Keskustuli. Kun intiaanit perustivat leirin tai kylän, he sytyttivät tulen päätelttaan ja pitivät sitä palamassa yötä päivää antamatta sen koskaan sammua. Kaikki muut tulet sytytettiin tästä keskustulesta. Jos jokin leirituli sammui, perheen äiti sytytti soihdun päätulesta ja toi sen omaan telttaansa.

Tätä me itse asiassa yritämme tehdä Urantia-säätiössäkin. Julkaisuissamme ja traditioissamme me pyrimme pitämään yllä tervetuliaistulta, jonka ääreen jokainen voi tulla lämmittelemän ja elvyttämään omistautumistaan sille, mikä on Suuren Hengen, taivaallisen Isämme tahto. Me kaikki lämmittelemme tulilla, joita emme ole itse sytyttäneet, ja juomme kaivoista, joita emme ole kaivaneet.

Kotkansulka. Monet punaisen rodun ryhmät noudattivat perinnettä, jonka mukaan päällikkö, jonka toimikausi oli päättynyt, antoi seuraajalleen kotkansulan pidettäväksi hiuksissa tai päähineessä.

Niinpä minäkin nyt luovutan hengessä kotkansulan ystävälleni ja kollegalleni Seppo Kanervalle, Urantiasäätiön uudelle presidentille. Kantakoon hän sitä rauhassa, hengellisessä seestyneisyydessä ja rakastaen Jumalaa ja ihmisiä. Pitäköön hän myös arvossa edeltäjiensä perintöä – ja luovuttakoon uljaan kotkan symbolisen sulan aikanaan seuraajalleen.