Presidentin Viesti

Tulostettava versio

Viides käänteentekevä ilmoitus, josta tullee varteenotettava tekijä seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi, on 46 vuoden jälkeen vielä kapaloissaan. Kun jotkut vanhemmat tieten tahtoen altistavat jälkikasvunsa sellaisille lastentaudeille kuin sikotauti tai tuhka- ja vesirokko immunisoidakseen heidät loppuelämänsä ajaksi näille taudeille, voidaanko samalla tavoin ajatella, että Urantia-liikettä immunisoidaan tiettyjä lastentauteja, kuten malttamattomuutta, fanaattisuutta, rajatonta itsevaltiutta, harvoihin valittuihin kuulumisen harhaa ja teologista kopeutta vastaan?

Onko mahdollista, että olemme oppimassa, miten vastustetaan järjestöllisiä sairauksia, ilmiöitä, jotka rikkovat yhtenäisyyttämme? Terve ruumis on yhtenäinen; sairaus häiritsee kokonaisuutta. Näin ollen tämän liikkeen alkuvuosina, aivan kuten lapsen ensimmäisinä vuosina, immuniteetti on organismin terveyden ja toimivuuden kannalta olennaisen tärkeää.

Urantia-kirja käyttää "immuniteetin", sairauksien tavoittamattomissa olemisen, tarjoamaa analogiaa kuvaillessaan sitä, kuinka menetellään henkilökohtaisten tai järjestöä vaivaavien ongelmien kohdalla. Se sanoo, että ihminen voi olla pettymystentavoittamattomissa:

Eräs suurinta hämmästystä herättävistä uskonnollisen elämäntavan tunnusmerkeistä on tuntemamme dynaaminen ja ylevä rauha, se rauha, joka käy kaiken inhimillisen ymmärryksen yli, se kosminen tasapainoisuus, joka osoittaa kaiken epäilyn ja kuohunnan olevan poissa. Tällaiset hengellisen tasapainoisuuden tasot ovat pettymyksentavoittamattomissa [korostus lisätty]. Tämänkaltaiset uskonnonharjoittajat ovat kuin apostoli Paavali, joka sanoi: "Olen vakuuttunut siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä ruhtinaskunnat, eivät vallat, eivät mitkään, jotka nyt ovat tai vasta tulevat, ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muukaan kykene meitä Jumalan rakkaudesta erottamaan." [1101:01]

Opettaessaan Tyyrossa Jeesus sanoi, että oli mahdollista immunisoitua masentumista vastaan. Hän lausui:

Jumalaa tuntevat yksilöt eivät lannistu vastoinkäymisestä eivätkä masennu pettymyksestä. Puhtaasti materiaalisista mullistuksista aiheutuva masentuneisuus ei saa uskovista otetta; hengessä eläviä eivät aineellisen maailman episodit hämmennä. Ikuiseen elämään ehdolla olevat käyttävät sitä voimistavaa ja rakentavaa menetelmää, jolla kohdataan kaikki kuolevaisen elämään liittyvät vastoinkäymiset ja ahdistukset. Jokaisena elämänään päivänä aito uskova huomaa oikeintekemisen entistähelpommaksi. [1739:8]

Millä keinoin tiedostamme, mikä on "oikein"? Entä millä keinoinvalitsemme "oikean", teemme valinnan oikean ja väärän, totuuden ja erheen, välillä? Vastaus näihin kysymyksiin löytyy sivun 1142 kappaleesta 1:

Heti kun järki tajuaa oikean ja väärän, se osoittaa viisautta; kun viisaus valitsee oikean ja väärän, totuuden ja erheen välillä, se osoittaa hengen johdatusta.

Mikä olikaan seitsemäs mielenauttajahenki? Entä onko meidän osoitettava oivallisuutemme alempien mielenauttajahenkien tasoilla ennen kuin etenemme korkeammalle? Tuleeko meidän olla eteviä palvonnanhengen tasolla (onko meidän oltava oivallisia palvojia?), ennen kuin voimme aktivoitua (tai aktivoidumme) viisaudenhengen tasolla?

Palvonta on kaikkien älyllisten luotujen suurin etuoikeus ja etummainen velvollisuus. [303:5]

Palvonnanhenki kuitenkin edeltää viisaudenhenkeä - palvonta ennen viisautta. Se ei ole sattumaa. Kun on aktiivinen viisauden tasolla, se osoittaa hengen johdatusta (ja etevyyttä palvonnan alalla?). Ja hengen johdattama on immuuni masennukselle, pettymyksille ja muille häiriöille.

Rukoilkaamme kaikki henkilökohtaisen sekä Urantia-kirjan lukijoiden ja kaikkien veljien ja sisarten keskuudessa vallitsevan sosiaalisen rauhan puolesta.

Kun inhimillisen nurjamielisyyden, itsekkyyden, julmuuden, vihan, häijyyden ja kateuden vuoksiaallot takovat kuolevaisen ihmisen sielun ympärillä, voit olla levollisin mielin ja luottaa siihen, että yksi sellainen sisäinen vallitus on olemassa, jonka kimppuun ehdottomasti kukaan ei voi käydä, nimittäin hengen linnoitus; näin voidaan sanoa ainakin jokaisesta sellaisesta ihmisestä, joka on jättänyt huolenpidon sielustaan omassa sisimmässään asuvan hengen, ikuisen Jumalan hengen, haltuun.[1096:4]